"Tulevaisuus voi naurattaa" : tulevaisuustietoisuutta tulevaisuusverstaasta
Koivuniemi, Liisa-Maria (2019)
2019
Kasvatustieteiden tutkinto-ohjelma
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-09-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201908212985
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201908212985
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaista tulevaisuustietoisuutta työyhteisön tulevaisuusverstas tuottaa ja onko tulevaisuusverstaalla mahdollista vaikuttaa tulevaisuusajatteluun. Taustalla vaikuttivat tulevaisuustietoisuuden ulottuvuudet: aikaperspektiivi, toimijuus-uskomus ja vaihtoehdoille avoimuus.
Tutkimus toteutettiin design-tutkimuksena, jossa on keskeistä intervention syklinen kehittäminen sekä oppimiseen liittyvän tiedon muodostaminen. Tässä tutkimuksessa kehitettiin tulevaisuusverstaan mallia kolmessa syklisessä vaiheessa ja verstasmallia kehitettiin jokaisen tulevaisuusverstaan jälkeen tehtyihin havaintoihin pohjautuen.
Tutkimuksen aineisto oli design-tutkimukselle tyypilliseen tapaan monimuotoinen, mutta pääaineisto koostui kahdesta aineistosta: tulevaisuustietoisuuden lähtötilannetta kuvaavan testin tuloksista ja tulevaisuusverstaan lopuksi tehtävän ”mitä oivalsin tulevaisuudesta” -kirjoitustehtävän oivalluksista. Lähtötilanteen aineistoa tarkasteltiin tulevaisuusverstaskohtaisesti tulevaisuustietoisuuksien keskiarvoina ja moodeina ja henkilökohtaisia kirjoitustehtäviä tarkasteltiin sekä sisällönanalyysin keinoin että kvantifioimalla oivalluksia aikaperspektiiviin, toimijuus-uskomuksiin ja vaihtoehdoille avoimuuteen.
Tulevaisuusverstas tuotti oivalluksia tulevaisuustietoisuudesta tulevaisuusverstaassa esillä olevia sisältöjä ja harjoituksia mukaillen. Oivallusten määrä oli kuitenkin sidoksissa lähtötasoon: mitä korkeampi lähtötaso tulevaisuustietoisuuden ulottuvuudessa oli, sitä enemmän siitä oli oivalluksia. Verstaan sisältöjen ja tehtävien kehittämisellä oli kuitenkin havaittavissa merkitystä jo kolmessa syklissä. Toinen keskeinen tulos liittyi havaintoon, että jo tulevaisuustyökalujen käyttäminen lisäsi tulevaisuustietoisuutta. Kolmantena havaintona nousi esille design-tutkijan moninaiseen rooliin liitetty haaste, joka tutkimuksessa selkiytyi tulevaisuusopettajan rooliksi.
Tutkimuksessa luotiin tarpeellinen työyhteisöihin sopiva tulevaisuusverstaan malli, jolle muodostui etenevä ja käyttökelpoinen rakenne ja joka tuotti tulevaisuustaitonakin tärkeänä pidettyä tulevaisuusajattelua.
Tutkimus toteutettiin design-tutkimuksena, jossa on keskeistä intervention syklinen kehittäminen sekä oppimiseen liittyvän tiedon muodostaminen. Tässä tutkimuksessa kehitettiin tulevaisuusverstaan mallia kolmessa syklisessä vaiheessa ja verstasmallia kehitettiin jokaisen tulevaisuusverstaan jälkeen tehtyihin havaintoihin pohjautuen.
Tutkimuksen aineisto oli design-tutkimukselle tyypilliseen tapaan monimuotoinen, mutta pääaineisto koostui kahdesta aineistosta: tulevaisuustietoisuuden lähtötilannetta kuvaavan testin tuloksista ja tulevaisuusverstaan lopuksi tehtävän ”mitä oivalsin tulevaisuudesta” -kirjoitustehtävän oivalluksista. Lähtötilanteen aineistoa tarkasteltiin tulevaisuusverstaskohtaisesti tulevaisuustietoisuuksien keskiarvoina ja moodeina ja henkilökohtaisia kirjoitustehtäviä tarkasteltiin sekä sisällönanalyysin keinoin että kvantifioimalla oivalluksia aikaperspektiiviin, toimijuus-uskomuksiin ja vaihtoehdoille avoimuuteen.
Tulevaisuusverstas tuotti oivalluksia tulevaisuustietoisuudesta tulevaisuusverstaassa esillä olevia sisältöjä ja harjoituksia mukaillen. Oivallusten määrä oli kuitenkin sidoksissa lähtötasoon: mitä korkeampi lähtötaso tulevaisuustietoisuuden ulottuvuudessa oli, sitä enemmän siitä oli oivalluksia. Verstaan sisältöjen ja tehtävien kehittämisellä oli kuitenkin havaittavissa merkitystä jo kolmessa syklissä. Toinen keskeinen tulos liittyi havaintoon, että jo tulevaisuustyökalujen käyttäminen lisäsi tulevaisuustietoisuutta. Kolmantena havaintona nousi esille design-tutkijan moninaiseen rooliin liitetty haaste, joka tutkimuksessa selkiytyi tulevaisuusopettajan rooliksi.
Tutkimuksessa luotiin tarpeellinen työyhteisöihin sopiva tulevaisuusverstaan malli, jolle muodostui etenevä ja käyttökelpoinen rakenne ja joka tuotti tulevaisuustaitonakin tärkeänä pidettyä tulevaisuusajattelua.