Körttinuoret ja herättäjäjuhlat festivaalina

Abstract

Tässä tutkimuksessa kysyn, miksi nuoret ovat herättäjäjuhlilla. Tutkin, millaisia merkityksiä he liittävät tähän herännäisyyden eli körttiläisyyden päärituaaliin ja kesätapahtumaan. Selvitän, voiko herättäjäjuhlia tarkastella festivaalina, ja millaisia näkymiä tämä avaa uskontoon. Kumpikaan, nuorten uskonnollisuus tai festivaalit, eivät ole olleet sosiologisen kiinnostuksen keskipisteessä. Tämä tutkimus käsittelee molempia. Tapahtumana herättäjäjuhlat ovat hybridi. Ne edustavat pääohjelmaltaan (seurat, Siionin virret) samankaltaisena säilynyttä satavuotista uskonnollista traditiota. Samalla ne ovat vapaa-ajan viettoa nykyajan kulutusyhteiskunnassa. Tämän laadullisen tutkimuksen aineisto koostuu 14–18-vuotiaiden nuorten haastatteluista, nuorten kirjoittamista juhlakertomuksista ja havainnoinnista herättäjäjuhlilla. Tutkimus käsittää kolme artikkelia ja yhteenvedon, jossa esittelen lisätuloksia.

Herätysliikkeiden kesäjuhlat houkuttelevat ihmismassoja keskellä parasta lomasesonkia samaan aikaan, kun evankelis-luterilainen emokirkko on menettänyt sekä jäseniään että tilaisuuksissaan kävijöitä. Nykyuskontoa pidetäänkin kollektiivisen kuulumisen sijaan yhä enemmän yksilön tavoitteiden resurssina, jossa erityishetket elämyksineen ovat tärkeitä. Tässä tutkimuksessa on tarkasteltu nuorten tapahtumakokemusten avulla, miten valtakirkon puitteissa elävä kirkon herätysliike traditioineen taipuu notkean modernin hetkelliseen yhteisöllisyyteen. Uskontoa on tutkimuksessa lähestytty käytäntöinä ja merkityksinä eli elettynä uskontona. Nuorten maailmassa uskonto on vuorovaikutuksessa yksilöllisten valintojen, nopeiden muutosten ja fragmentaaristen elämäntyylien kanssa. Nuorten on myös todettu olevan aiempia sukupolvia vähemmän uskonnollisia koskien juuri osallistumista institutionaaliseen uskontoon.

Tulosten mukaan körttinuoret hakevat herättäjäjuhlilta yhteisöllisyyttä. Se ei kuitenkaan tutkittavien enemmistölle syntynyt hengellisistä lähtökohdista tai seuroihin ja veisaamiseen osallistumisesta, vaan nuorisoryhmän toiminnasta. Tutkimuksen osoittamat festivaalipiirteet asettavat uskonnonharjoittamisen väljempiin ja yksilölähtöisempiin kehyksiin. Näille nuorille tässä tapahtumassa korostuivat nuorisolähtöiset rituaalit, ja oppeihin sitoutumisen merkitys jäi vähäiseksi. Tämä tapahtuma oli heille nuorisojoukon toiminnallinen kokoontuminen etäällä arjesta ja osana uniikkia massatapahtumaa, ja sellaisena verrattavissa muihin nuorisotapahtumiin. Tärkeää olivat ryhmässä jaettu intensiivinen hetki, elämykset ja fiilikset. Yhteisöllisyyttä vahvistettiin korostamalla erillisyyttä arjesta ja muista sukupolvista. Tulosten perusteella herättäjäjuhlat toimivatkin festivaalina kolmella ulottuvuudella. Ensinnäkin tavoitteena oli arjesta irrallinen, itsenäinen ryhmäkokemus. Toisekseen nuoret kiinnittivät emotionaalisia merkityksiä eritoten heille suunnattuun ohjelmaan ja toimintaan. Kolmanneksi herättäjäjuhlien nuorisoryhmä edusti nuorille välitilaa. Juhlat olivat siirtymäriitti juhlakävijyydessä ja henkilökohtaisessa matkassa kohti aikuisuutta. Lapsuudesta ja vanhempien tai suvun vaikutuksesta siirryttiin omaan toimijuuteen, jota korostettiin taustan kustannuksella.

Herättäjäjuhlilla nuoret neuvottelivat traditioista oman erillisen pienryhmänsä kautta. Juhlien pääohjelma eli perinteiset seurat eivät kiinnostaneet moniakaan nuoria. He eivät kuitenkaan ilmaisseet erityisiä muuttamishaluja perinteitä kohtaan. Niiden sekä nuorten oman toiminnan oletettiin pysyvän samana. Nuorten odotukset ja toiveet tulivat tyydytetyiksi tässä yhteisössä ja tapahtumassa. Tulokset tuovatkin lisäulottuvuuksia aiempaan tutkimukseen, joka on katsonut yhteisöllisten syiden olevan nykyään riittämättömiä pitämään nuoret kirkon piirissä. Tutkimus osoittaa myös, miten uskonto instituutiona tarjoaa kehyksen yksilön toiveet täyttävälle vapaa-ajan olemiselle ja identiteettityölle. Uskonto ei ole erillinen saareke, vaan se elää muotoutuneena nykyajan ilmiöissä ja tarpeissa. Tutkimus osoittaa, miten nuoruuden vertaisryhmät, toimijuus ja identiteetin muodostaminen voivat läpäistä ensisijaisina myös uskonnollisen toiminnan. Nykynuorten sukupolvia yhdistävät ryhmäkokemukset ja huippuelämykset. Niitä löytyy herättäjäjuhliltakin. Herättäjäjuhlat tarjosivat nuorille myös mahdollisuuden ilmentää körtti-identiteettiä muiden sukupolvien keskellä sellaisena kuin se näyttäytyi nuorten sukupolvelle. Körttiyden määrittely oli nuorille hankalaa. Kuulumisessa korostuikin yksilön oma tunne ja toimintaan osallistuminen. Nuorten ryhmässä koettiin performatiivista uskoa: kuuluttiin yhteen toiminnassa ja hetkessä. Körttiläisyyden suhteen puhuttiin paljon enemmän suvaitsemisesta, vapaudesta valita ja uskoon liittyvästä epävarmuudesta kuin uskon totuuksista. Usko oli jokaisen yksityisasia. Nykykörttiläisyyden liberaalius edesauttoi nuorten kuulumisen tunteita. Tämä tutkimus ei tue näkemystä siitä, että nykyuskonnon yksilöllistyminen olisi vastakkaista yhteisölliselle osallistumiselle. Se ei myöskään tuonut esiin erityistä notkean modernin yksilöllistymisen rapauttavaa vaikutusta suhteessa yhteisölliseen osallistumiseen. Tässä tutkimuksessa notkeus näkyi erityishetkien verkostomaisena uskontona. Notkean uskonnon kehyksessä herättäjäjuhlat ovat osa herätysliikkeiden osallistumisen kirjoa, joka tarjoaa kiinnittymiskohtia sekä verkostomaiselle että perinteisemmälle kiinteämmälle sitoutumiselle.

Tämä tutkimus on osoittanut, miten 14-18-vuotiaat körttinuoret neuvottelevat paikkaansa uskonnollisessa yhteisössä suhteessa omaan viitekehykseensä. Tulokset kertovat siitä, miten monimuotoisia merkityksiä uskonnolliseen osallistumiseen liitetään tässä ajassa. Tulokset kertovat myös siitä, miten nuoret rakentavat tapahtumassa oman erillisen yhteisönsä traditioiden ja sukupolvien keskelle. Erityistä traditioiden hylkäämistä ei kuitenkaan esiintynyt, kunhan nuoret saivat valita uskomisensa, pitää yllä erillistä toimintaansa, ja kunhan heillä oli hauskaa.

The dissertation explores why young people participate in the summer gathering that forms the main ritual for one of the traditional revivalist movements within the Evangelical Lutheran Church of Finland. It examines the kinds of meanings the youths attach to this event of the Awakening movement considering its overlaps and connections with festivals, and addresses the perspectives this approach offers on religiosity. Young people’s religiosity has not received much sociological attention, and sociological research on festivals too remains sparse. Concentrating on young people in this context, qualitative research was performed that integrates sociology, religious studies, and event studies. This addressed the nature of the Awakening movement’s summer celebration as a hybrid event: on one hand, the gathering represents a collective tradition with a well-established main programme that includes services and hymns, yet it also represents a common way of spending leisure time in Western consumer society. The data consist of interviews of young people aged 14– 18 years, writings by the young participants, and observation notes from the summer gathering. The data informed three articles and a framing synthesis that summarises the articles and highlights new, supplemental results.

Though rates of Church membership and attendance have declined, the summer celebrations of its revivalist movements still draw people in large numbers at the peak of the summer holiday season. In general, instead of representing collective belonging, the religion has become more of a resource directed toward individuallevel objectives. Also, experiences and special moments play an important role in today’s society. The research project investigated the young people’s event experiences in terms of how flexible a traditional revivalist movement appears within the context of the temporary solidarity of the liquid modern. Thereby, the dissertation approaches religion as practices and meanings – that is, as lived religion. In the lives of young people in general, religious practices and belonging are closely tied in with personal choices, rapid change, and fragmentary lifestyles. It is also claimed that today’s young people are less religious than previous generations were when it comes to the institutional religion.

The research results indicate that although the young people seek solidarity at the gathering, the majority do not explain this in terms of spirituality, participation in the services, or collective singing. Rather, solidarity was characterized as being generated through the collective activities of the youths. The festival features revealed in this study place the practice of religion in more individual and flexible frameworks. The rituals maintained by the youths were emphasized, and the commitment to beliefs and dogmas played a residual role. In fact, this event could be seen as comparable with other youth events in the sense that it represents a gathering as a unique mass event with youth activities. What mattered most to the youths were the intense moments, shared experiences, and feelings generated. Solidarity was strengthened through the distinction between the event and the structures of everyday life. The youths highlighted the distinctiveness of their collectiveness similarly. The results reveal that for these young people, the gathering of the Awakening movement manifested three dimensions of a festival. Firstly, it separated the participants from the structures of daily life. The aim was a far-away, independent group experience. Secondly, the youths attached emotional meanings particularly to the gathering’s youthspecific programme and group activities. Finally, the gathering represented a liminal space on the continuum of gathering visits and the personal journey to adulthood. The transition is from the presence and influence of the parents and other relatives to independent agency. This agency was highlighted over the background influence.

Another key finding is that the summer event offered a point of adherence through which to negotiate traditions. This negotiation was supported by the autonomy of the peer group. Many lacked interest in the traditional services held at the event, yet it was felt that there is no real need to change the traditions: they are supposed to remain the same alongside the activities of the youth group. The young people felt that their needs and wishes were met at this event and within this revival community. To some extent, this contradicts to research-based knowledge on the diminished significance of solidarity in maintaining church membership among the young. The research demonstrates how religion as an institution offers frameworks for identity work and recreation in accordance with one’s wishes. Religion does not stand alone; it lives and is formed within the principles of the current consumer society. Furthermore, this research shows how participating in peer groups and strengthening one’s own agency and identity can be priorities in a religious context. The group experiences and peak moments that unite today’s young people can equally be found in the Awakening movement’s summer celebration.

In addition, the gathering constituted an opportunity to express the Körtti identity as interpreted by the younger generation. Defining ‘Körtti’ was not an easy task for the young people. Accordingly, one’s sense of being a Körtti and the participation in the activities were what counted. The moment was enough for a sense of the solidarity. Through the activities, the youth group generated performative belief. As for characterising the Awakening movement’s essence, their talk surrounded tolerance, freedom of choice, and uncertainty of one’s faith, much more than the tenets of the faith. Rather, faith was deemed a private matter. Furthermore, the liberal framework of the Awakening movement contributed to the cohesion of this youth group. In addition, the results of this dissertation do not confirm an eroding effect of individuality amid the liquid modern as opposed to collective participation. Rather than finding individuality to function in opposition to solidarity, the research revealed that the networks and special moments of religion represent more of a liquid church. The results suggest that the Church’s revival movements may be indicative of the scale of liquid religion. Some offer grassroots networks and momentary belonging, while others provide more solid connections to parishes and religious attitudes.

The research sheds light on how certain young people aged 14–18 years negotiate their space within a religious community based on their reference group, while also highlighting the sheer diversity of religion within the framework of institutional and hypothetical religion. The results speak to how these young people constructed their own distinctive community among the various traditions and generations without particularly rejecting the traditions – as long as they could choose their believing and maintain the youth activities, and as long as they had fun.