Käytäntö, estetiikka, elämäntapa : Modernisoituva koti 1950–1960-lukujen Suomessa

Abstract

Tutkielma avaa kodin modernisaation taustalla vallinneita arvoja, modernismin sisältöjen rakentamista sekä muuttuvan kodin kokemusta 1950–1960-lukujen Suomessa. Tuona aikana suomalainen elämäntapa ja asuminen olivat muutoksessa sota-aikaa seuranneen jälleenrakennuksen sekä kaupungistumisen ja lähiörakentamisen seurauksena. Kodin uudelleenajattelu oli kansainvälinen ilmiö, joka käynnistyi 1900-luvun alkuvuosikymmeninä arkkitehtien kiinnostuessa asuntoarkkitehtuurista. Funktionalismin edustajien tavoitteena oli kehittää koti, joka vastaisi asumiselle asetettuihin tarpeisiin asukkaiden varallisuudesta, yhteiskuntaluokasta tai asuinpaikasta riippumatta. Ratkaisu oli keittiöstä, olohuoneesta ja makuuhuoneesta muodostuva kokonaisuus – minimiasunto. Inspiraatiota suunnittelijat saivat teollisuudesta, ja modernin kodin olikin tarkoitus olla tehokas ja käytännöllinen asumiskone. Nämä samat toimivuuden ihanteet olivat keskeisellä sijalla 1950–1960-lukujen rationaalisessa, modernissa kodissa. Käytännöllisyyden rinnalla muita arvostuksia olivat kauneus, kotoisuus ja perhekeskeisyys.

Pro gradu –tutkielma erittelee, millä tavoin kuvaa modernista kodista rakennettiin Kaunis koti -lehdessä ja millaiseksi modernisoituva koti koettiin 1950–1960-lukuja käsittelevissä muistelukerronnoissa. Tutkielma tarkastelee Kauniissa kodissa modernisaatiosta luotua kuvaa käytännöllisyyden, estetiikan ja elämäntavan näkökulmista, sekä tutkii näiden näkökulmien kautta millaiseksi oma koti on käsitetty kirjoitetussa muistitietoaineistossa. Kokivatko muistelijat osallistuneensa kodin modernisaatioon, oliko heillä siihen halua tai mahdollisuuksia?

1950–1960-lukujen kotien kokemusta on aiemmin tutkittu joko tietyn asukasryhmän, kuten lähiössä eläneiden tai tietynlaisen asumismuodon kautta. Tutkielma ottaa laajemman näkökulman ja tarkastelee koko asumisen kirjoa modernisoitumisen näkökulmasta. Muistitietoaineiston käyttäminen nostaa kuuluville eri-ikäisten ja erilaisia taustoja edustavien muistelijoiden äänet heidän kuvaillessaan kodin kokemusta. Aineistojen analyysin menetelmänä käytetään kirjallisen muistitietotutkimuksen menetelmiä sekä lähilukua. Näiden avulla tarkastellaan kielellisiä keinoja joiden avulla modernisuuden kaltaisesta abstraktista ilmiöstä puhutaan, sekä luodaan lähdekriittinen ote aineistoihin. Muistitietotutkimuksen menetelmät tukevat aineiston yhteneväisten ja eroavaisten piirteiden erittelyä ja analysointia.

Tutkielman keskeisin löydös aineistojen lähiluvulla on, että 1950–1960-lukujen modernisoituva koti oli jatkuvien määrittelypyrkimyksien alla. Rationaali modernismi ei ollut saavuttanut selkeitä sisältöjä, ja koteja pyrittiinkin siksi modernisoimaan esineistö ja tilanjako edellä. Näiden uudenaikaisten elinympäristöjen avulla toivottiin kansalaisten elämäntavan ohjautuvan moderneille raiteille. Elämäntapa oli murroskohdassa, jossa modernissa kodissa elettiin normatiivista, asiantuntijatietoon nojautuvaa ja perhekeskeistä elämää. Osa modernin elämän arvoista, kuten kotitöiden sukupuolittuneisuus, vanhempien roolit kasvattajina sekä kulutuksen talonpoikainen etiikka omaksuttiin 1950–1560-luvuilla talonpoikaisesta kulttuurista.