Hyvät vai pahat robotit hoivaamassa?
Lylykorpi, Pekka (2019)
2019
Yhteiskuntatutkimuksen tutkinto-ohjelma
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-07-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201907122568
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201907122568
Tiivistelmä
Robotiikan esiinmarssi hoiva-alalla on alkanut ja sen taustalla ovat erityisesti taloudelliset syyt eli hoivaa vaativan väestömäärän kasvu ja toisaalta sen myötä voimakkaasti kasvava hoivatyövoiman tarve. Tässä tutkielmassa selvitetään sitä, mitkä tekijät selittävät hoivatyöntekijöiden valmiutta hyväksyä ja hyödyntää robotiikkaa työssään. Aihetta lähestytään erityisesti UTAUT-mallin (unified theory of acceptance and use of technology) avulla. Mallia on käytetty monissa teknologian hyväksyntää käsittelevissä tutkimuksissa, erityisesti käyttöönottotutkimuksissa organisaatioiden aloittaessa uusien teknologia- ja tietojärjestelmien hyödyntämisen.
Tässä tutkielmassa arvioidaan UTAUT-mallin soveltuvuutta tutkimusasetelmaan, jossa ei voida mitata todellista havaittua käyttäytymistä vaan käyttäytymisaikomuksia. Tutkielman hypoteesit olivat: 1) UTAUT-mallin ydintekijät suoritusodotukset, vaivannäköodotukset, sosiaalinen vaikutus ja mahdollistavat olosuhteet sekä vähemmässä määrin mallin välittäjät eli sukupuoli, ikä, käyttökokemus ja vapaaehtoisuus ovat hoivarobotiikkavalmiuden selittävät tekijät. 2) Malliin kuulumattomat henkilökohtaiset robotiikka-asenteet ovat yhteydessä hoivarobotiikkavalmiuteen. 3) Myös koulutustausta on yhteydessä hoivarobotiikkavalmiuteen.
Tutkielman aineistona oli monitieteisen ROSE – Robotit ja hyvinvointipalvelujen tulevaisuus -hankkeen vuonna 2016 keräämä kyselyaineisto (n = 1 782). Päämenetelminä käytettiin ristiintaulukointia, korrelaatiokertoimien tarkastelua, faktorianalyysia sekä usean muuttujan lineaarista regressioanalyysia.
Tutkimustuloksista voidaan päätellä, että UTAUT-malli sellaisenaan ei ollut paras mahdollinen hoivarobotiikkavalmiuden selittäjä. Malliin kuuluvilla välittäjillä eli taustamuuttujilla ei näyttänyt olevan suoraa tai epäsuoraa vaikutusta. Analyysiin mukaan otetuista mallin ulkopuolisista tekijöistä sen sijaan yleiset robotiikka-asenteet olivat paras yksittäinen selittävä tekijä.
Tässä tutkielmassa arvioidaan UTAUT-mallin soveltuvuutta tutkimusasetelmaan, jossa ei voida mitata todellista havaittua käyttäytymistä vaan käyttäytymisaikomuksia. Tutkielman hypoteesit olivat: 1) UTAUT-mallin ydintekijät suoritusodotukset, vaivannäköodotukset, sosiaalinen vaikutus ja mahdollistavat olosuhteet sekä vähemmässä määrin mallin välittäjät eli sukupuoli, ikä, käyttökokemus ja vapaaehtoisuus ovat hoivarobotiikkavalmiuden selittävät tekijät. 2) Malliin kuulumattomat henkilökohtaiset robotiikka-asenteet ovat yhteydessä hoivarobotiikkavalmiuteen. 3) Myös koulutustausta on yhteydessä hoivarobotiikkavalmiuteen.
Tutkielman aineistona oli monitieteisen ROSE – Robotit ja hyvinvointipalvelujen tulevaisuus -hankkeen vuonna 2016 keräämä kyselyaineisto (n = 1 782). Päämenetelminä käytettiin ristiintaulukointia, korrelaatiokertoimien tarkastelua, faktorianalyysia sekä usean muuttujan lineaarista regressioanalyysia.
Tutkimustuloksista voidaan päätellä, että UTAUT-malli sellaisenaan ei ollut paras mahdollinen hoivarobotiikkavalmiuden selittäjä. Malliin kuuluvilla välittäjillä eli taustamuuttujilla ei näyttänyt olevan suoraa tai epäsuoraa vaikutusta. Analyysiin mukaan otetuista mallin ulkopuolisista tekijöistä sen sijaan yleiset robotiikka-asenteet olivat paras yksittäinen selittävä tekijä.