Solidaarisuuden ja yksilöllisyyden suhde työntekijän lakisääteisessä eläkevakuutuksessa

Abstract

Suomessa on usein tapana ajatella työeläkkeen olevan tavallaan eläkeaikaan siirrettyä palkkaa. Ihmiset odottavat saavansa takaisin jonkinlaista tuottoa maksamistaan eläkemaksuista. Toisaalta vahvana on myös ajatus, että työeläkevakuutus on nimensä mukaisesti vakuutus, ja siten sisältää riskienjakoa. Ryhmien ja yksilöiden välisen riskienjaon takia vakuutus on jo itsessään solidaarista, joten myös työeläkkeessä on nähtävissä osin laajastikin eri solidaarisuuden muotoja.

Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella solidaarisuutta ja yksilöllisyyttä työntekijän lakisääteisessä eläkevakuutuksessa. Solidaarisuudella tarkoitetaan erityisesti vakuutussolidaarisuutta eli sattuma-, riski- ja tulosolidaarisuutta. Yksilöllisyydellä tarkoitetaan vakuutusperiaatteen mukaista ansaintaperiaatetta, eli maksun ja etuuden suhdetta. Lisäksi tutkielmassa pohditaan sitä, kuinka riski ja vastuu, ja niiden kantaminen ovat muuttuneet työntekijän lakisääteisessä eläkevakuutuksessa. Ilmiötä tarkastellaan historiallisen kehityksen ja nykyisen eläketurvan sekä muutaman keskeisen eläkelajin kannalta. Lisäksi tarkastellaan mahdollisia tulevaisuuden näkymiä ja erilaisia skenaarioita liittyen käsiteltäviin käsitteisiin ja ilmiöön. Tutkimusmenetelmänä on kvalitatiivinen sisällönanalyysi, ja aineistona kuuden työeläkealaa edustavan asiantuntijan puolistrukturoidut haastattelut.

Kirjallisuuden ja tutkimusaineiston perusteella havaitaan, että solidaarisuutta on nähtävissä varsinkin Suomen etuusperusteisen jakojärjestelmärahoitteisen työeläkkeen alkuvaiheissa, mutta paljon myös järjestelmän kehittyessä kohti nykyistä muotoaan. Etenkin 1990-luvulta eteenpäin on siirrytty hitaasti yksilöllisempään suuntaan työeläkkeessä ja laajemminkin yhteiskunnassa, mutta vastakkaisiakin kehityssuuntia on havaittavissa. Työntekijän lakisääteisen eläkkeen muutokset ovat muuttaneet solidaarisuuden ja yksilöllisyyden suhdetta, mutta usein muutosten ajurit ovat olleet muualla kuin tavoitteessa muuttaa tätä suhdetta. Tulevaisuudessa ei aineiston pohjalta ole havaittavissa radikaaleja muutoksia, eikä ole perusteltua olettaa, että lakisääteisestä vakuutusjärjestelmästä mentäisiin enemmän esimerkiksi säästötuotteen suuntaan.