Lastensuojelun sosiaalityöntekijän identiteetin ilmeneminen työn ulkopuolisessa arjessa

Abstract

Tässä pro gradu –tutkielmassa perehdyn lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden kerrontaan omasta työstään ja työroolistaan. Selvitän, joutuvatko he rajaamaan kerrontaa omasta ammatistaan arkielämässään, työaikansa ulkopuolella. Lisäksi kysyn, minkä vuoksi ja millaisissa tilanteissa rooli lastensuojelun sosiaalityöntekijänä muuttuu ongelmalliseksi. Tarkastelen lastensuojelun sosiaalityöntekijän roolia osana postmodernia identiteettiä, jossa useat sosiaaliset identiteetit kilpailevat keskenään. Lähtöoletukseni on, että lastensuojelutyötä tekevät sosiaalityöntekijät joutuvat arkisessa vuorovaikutuksessa rajaamaan puhetta työstään. Oletukseni pohjautuu tutkimustietoon, jonka perusteella lastensuojelun ja lastensuojelutyöntekijöiden voidaan nähdä kärsivän negatiivisesta julkisuuskuvasta. Käsitys asiantuntijuudesta on kuitenkin viime vuosikymmeninä kokenut muutoksia, joiden seurauksena ammattilaisten oletetaan luovan verkostoja ja osallistuvan ammatillisiin keskusteluihin myös työn ulkopuolisessa arjessa.

Aineistoni koostuu kahdesta ryhmäkeskustelusta. Niissä lastensuojelutyötä tekevät sosiaalityöntekijät kertovat arkisista vuorovaikutustilanteista, joissa ammatti on noussut keskustelun aiheeksi. Analysoin aineistoa diskurssianalyyttisellä metodilla, roolin käsitettä hyödyntäen. Havaitsin, että lastensuojelutyötä tekevät sosiaalityöntekijät rajaavat ajoittain kerrontaa omasta ammatistaan arkisissa vuorovaikutustilanteissa. Keskusteluissa esitettiin monenlaisia tilanne-esimerkkejä, joissa lastensuojelun sosiaalityöntekijän identiteetin esille tuleminen arkisessa vuorovaikutustilanteessa oli aiheuttanut hämmennystä vuorovaikutuskumppaneissa sekä sosiaalityöntekijöissä itsessään. Tulkitsin näiden tilanteiden johtuvan lastensuojelutyötä tekevän sosiaalityöntekijän roolista suhteessa muihin läsnäolijoiden rooleihin, roolin herättämistä tunteista sekä rooliin liitetyistä ennakkokäsityksistä. Tulkitsin lastensuojelutyötä tekevän sosiaalityöntekijän roolin hakevan helposti vuorovaikutustilanteissa vastinparikseen asiakkaan roolia. Keskustelijat eivät kuitenkaan ainoastaan pyrkineet piilottamaan identiteettiään lastensuojelutyötä tekevinä sosiaalityöntekijöinä, vaan työidentiteetin esille tuleminen arjessa koettiin myös positiiviseksi asiaksi. Havaintojeni mukaan arkielämässä kilpailevat roolit aiheuttivat ajoittain ristiriitoja lastensuojelutyöntekijän roolin kanssa. Roolit vapaa-ajalla saattoivat olla uhattuna lastensuojelun sosiaalityöntekijän roolin vuoksi, mikäli tilanteessa esiintyvien roolien toimintaodotukset olivat ristiriitaisia. Erityisesti lastensuojelun sosiaalityöntekijän rooliin liitetty ammatillisuuden vaatimus saattoi aiheuttaa ristiriitoja toisten roolien kanssa. Havaitsin keskustelemisen rahasta ja voiton tavoittelusta olevan aineistossa aihe, josta lastensuojelutyötä tekevän sosiaalityöntekijän roolissa ei ollut mahdollista puhua. Uhkatilanteissa oli mahdollista säädellä oman työroolinsa voimakkuutta, tai pyrkiä pitämään identiteettinsä lastensuojelutyötä tekevänä sosiaalityöntekijänä salassa. Keskustelijat vastustivat kutsumusammatti-termin käyttämistä, mutta kokivat kuitenkin tekevänsä merkityksellistä ja motivoivaa työtä.