Sukupuoliset ja seksuaaliset ihanteet sekä niiden ironisoiminen Jorma Korpelan romaaneissa Martinmaa, mieshenkilö ja Tunnustus

Abstract

Tutkielmassani käsittelen Jorma Korpelan romaanien, Martinmaa, mieshenkilö (1948) ja Tunnustus (1960), sukupuolisia ja seksuaalisia ihanteita sekä niiden ironisoimista. Tutkimusotteeni on feministinen ja sukupuolieroa strategisesti tuottava. Kohdeteosteni keskeinen teema on ihanneihmisyyden ja ihmisen todellisen pienuuden välinen ristiriita. Hypoteesini mukaan henkilöhahmot pyrkivät ihanteellista ihmisyyttä kohti toistamalla normatiivisia sukupuolitapaisuuksia ja tavoittelemalla hyväksyttäviä esityksiä naiseudesta ja mieheydestä. Analysoin teosten nais- ja miestapaisuuksia sukupuolirepresentaatioina, jotka esittävät ja tuottavat kulttuurista feminiinisyyttä ja maskuliinisuutta. Lähestyn sukupuolta Judith Butlerin performatiivisuuden teorian kautta eritellen sukupuolen sosiaalista konstruoimista, mutta sisällytän tutkielmaani myös teoriaa sukupuolen binäärioppositioista voidakseni analysoida henkilöhahmojen dikotomisia käsityksiä sukupuolisuudesta.

Käsittelen henkilöhahmojen sukupuolirepresentaatioita tutkimalla muun muassa sukupuolittuneen väkivallan ilmiötä sekä seksuaalisuuden erilaisia mahdollisuuksia nais- ja mieshahmoille. Kohdeteoksissani naishahmot pyrkivät noudattamaan seksuaalisuudessaan naistapaisesti siveysihannetta, kun taas miehet tavoittelevat miestapaisesti seksuaalista suorituskykyä. Kerronnan tasolla näitä pyrkimyksiä ironisoidaan henkilöhahmojen jatkuvasti havahtuessa kykenemättömyyteensä noudattaa sukupuolittuneiden seksuaali-ihanteiden odotuksia. Analysoin siveysihanteet ja seksuaalisen halun ironisoitua ristiriitaa tutkimalla kerronnan kielto- ja kiertoilmauksia, joilla henkilöhahmot pyrkivät häivyttämään seksuaalisuuttaan.

Korpelan tuotanto on leimallisesti ironista, mutta aiemmassa Korpela-tutkimuksessa ironiaa ei ole liitetty sukupuoli- ja seksuaali-ihanteisiin, joiden kuitenkin esitän olevan keskeinen Korpelan ironisoinnin aihe. Tutkielmassani hyödynnän etenkin Linda Hutcheonin, D.C. Muecken, Toini Rahtun ja Sari Salinin ironiatutkimuksia yhdistäen niitä sukupuolentutkimuksen teorioihin. Teoreettisina kehyksinäni toimivat myös sukupuolittuneen väkivallan tutkimus sekä kriittinen miestutkimus.

Keskeisenä tuloksena tutkielmassani esitän, että kohdeteosteni henkilöhahmot tavoittelevat ihanteitaan nimenomaan sukupuoltensa kautta performoimalla naiseutta ja mieheyttä sukupuolidikotomian mukaisesti, vaikka tämä tapa pyrkiä ihanteisiin ensisijaisesti sukupuolen näkökulmasta ironisoidaan kerronnassa. Pohdin myös, miten ihanteellisuus on sidottua sukupuoleen. Kohdeteoksissani käsitellään ihanne- ja yli-ihmisyyttä, ja analysoin näiden käsitteiden eroa tarkastellen, miten sukupuoli vaikuttaa mahdollisuuteen saavuttaa universaali ihmisihanne. Tutkielmani osoittaa, että universaali ihanteellisuus on kohdeteoksissani helpommin saavutettavissa miehille, sillä naisten pitää ylittää sukupuolensa tai vähintäänkin häivyttää sitä tullakseen ihanneihmisiksi.