Vapaaehtoiset sairauskuluvakuutukset lakisääteisen sairausvakuutusturvan ja julkisen terveydenhuollon täydentäjänä

Abstract

Lakisääteinen sairausvakuutus ja julkinen terveydenhuolto ovat järjestelmiä, jotka kattavat käytännössä kaikki Suomessa asuvat henkilöt. Lakisääteisen sairausvakuutusturvan tarkoitus on kattaa väestölle sairauksien ja raskauden aiheuttamia sairaanhoidon kustannuksia. Kansalaiset uskovat kuitenkin melko heikosti lakisääteisen sosiaaliturvan riittävyyteen ja 73 prosenttia Finanssialan Vakuutustutkimus 2018:n vastaajista pitää vapaaehtoisia vakuutuksia yhä välttämättömämpinä lakisääteisen sosiaaliturvan täydentämiseksi. Vapaaehtoisia sairauskuluvakuutuksia oli vuonna 2017 noin 1,2 miljoonalla suomalaisella ja määrä on ollut viime vuosina kasvussa. Tästä syystä on tärkeää ja mielenkiintoista tutkia lakisääteisen sairausvakuutusturvan sekä julkisen terveydenhuollon nykytilaa ja selvittää kuinka lakisääteisen sairausvakuutuksen ja vapaaehtoisten sairauskuluvakuutusten korvaavuudet suhteutuvat toisiinsa ja ovatko vapaaehtoiset sairauskuluvakuutukset tarpeellisia lakisääteisen järjestelmän täydentämiseksi.

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää lakisääteisen sairauskuluvakuutuksen ja suurimpien Suomen markkinoilla myytävien sairauskuluvakuutusten korvattavuuksia ja vertailla järjestelmiä seikkaperäisesti. Tämän lisäksi tarkoituksena on selvittää vapaaehtoisten sairauskuluvakuutusten tarpeellisuutta sekä hyödyllisyyttä vakuutettujen näkökulmasta lakisääteisen sairausvakuutuksen ja julkisen terveydenhuollon täydentäjänä. Tarpeellisuutta ja hyödyllisyyttä tarkastellaan yleisesti sekä eri tilanteissa ja vakuutetun elinkaaren eri kohdissa. Tutkimus on vertaileva kvalitatiivinen tutkimus, jonka aineisto on lakitekstiä, suurimpien sairauskuluvakuutustuotteiden vakuutusehtoja sekä aiheesta tehtyä aiempaa tutkimusta. Tutkimuksessa keskitytään vakuutettujen näkökulmaan.

Tutkimuksen lakisääteisen sairauskuluvakuutuksen ja vapaaehtoisten sairauskuluvakuutusten vertailussa havaittiin, että ne korvaavat pitkälti samoja asioita tietyin eroavaisuuksin. Lakisääteisen sairausvakuutuksen korvaukset ovat vain pieni osa potilaalle jäävästä kokonaiskulusta, kun vapaaehtoinen vakuutus korvaa kulut useimmiten kokonaisuudessaan. Lakisääteisen järjestelmän ongelmina havaittiin matala korvaustaso, huonommaksi nähty julkisen puolen terveyspalveluiden laatu ja paikoittain pitkät jonotusajat julkisen puolen hoitoon. Vapaaehtoisen sairauskuluvakuutuksen tärkeimmät hyödyt ovat nopea pääsy yksityisen puolen laadukkaampana nähtyyn hoitoon, valinnanvapaus hoitopaikasta ja turvallisuuden tunne. Vapaaehtoinen sairauskuluvakuutus luo kuitenkin epätasa-arvoa terveydenhoidossa, sillä sen hankkiminen ei ole mahdollista jokaiselle esimerkiksi hinnan ja terveysselvityksen vuoksi. Yksityisten palvelujen matala lakisääteinen korvaustaso rajoittaa niiden käytön mahdollisuuksia ilman vakuutusta. Vakuutus vastaa hyvin mainittuihin lakisääteisen järjestelmän ongelmatilanteisiin, täydentää järjestelmää ja on hyödyllinen useissa tilanteissa, mutta ei ole välttämätön tarpeellisen hoidon saamiseksi nykytilassa.