Innovaatiotoiminnan johtaminen rakennustuoteteollisuudessa
Vesa, Markku (2014)
Vesa, Markku
Tampere University of Technology
2014
Tieto- ja sähkötekniikan tiedekunta - Faculty of Computing and Electrical Engineering
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-15-3405-8
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-15-3405-8
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena on ollut tutkia rakennustuoteteollisuuden innovaatiotoiminnan haasteita ja ongelmakohtia, sekä etsiä mahdollisuuksia innovaatiotoiminnan tehostamiseksi. Lähtökohtana ovat tutkijan havainnot rakennusalan ja erityisesti rakennustuoteteollisuuden innovaatiotoiminnasta neljän viimeisen vuosikymmenen aikana. Innovaatiotoiminnan johtamisessa olisi paljon kehittämisen varaa erityisesti sen strategisen johtamisen osalta ja oikeanlaisen innovaatiokulttuurin luonnissa. Tutkimuksessa selvitettiin johtamisen haasteita, sen yhteyttä strategioihin ja vuorovaikutusta yrityksen ulkopuolisen innovaatioympäristön kanssa.
Metodinen lähestymistapa tutkimuksessa on kvalitatiivinen ja tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastatteluja. Haastateltavat olivat pääsääntöisesti rakennustuoteteollisuuden edustajia, mutta myös rakentamisen arvoketjun muiden osapuolien edustajia haastateltiin. Tämä sen vuoksi, että ymmärrettäisiin paremmin rakennustuoteteollisuuden asiakkaiden ja arvoketjun vaikutus innovaatiotoimintaan.
Tutkimuksen tuloksena ilmeni, että kiinteistöjen käyttäjien ja omistajien mielipiteitä ei yleensä oteta riittävästi huomioon innovaatiotoiminnassa. Asiakas on rakennustuoteteollisuuden näkökulmasta katsottuna ”kateissa”, eikä innovaatiotoiminnassa selkeästi tiedetä kenen tarpeita pitäisi tyydyttää. Rakennustuoteteollisuus kokee, että tuotteiden laadullisia ominaisuuksia ei arvosteta vaan hankintapäätökset pyritään tekemään alhaisimman yksikköhinnan perusteella. Systeemisten innovaatioiden myötä syntyviä mahdollisia säästöjä kokonaiskustannuksissa ei osata arvioida.
Innovaatiotoiminta on yrityksissä pääsääntöisesti melko strategialähtöistä eli yritykset ottavat kehityskohteeksi vain sellaisia ideoita, jotka liittyvät nykyisiin tai suunniteltuihin uusiin liiketoimintoihin. Sen sijaan liiketoimintastrategian toinen näkökulma, kilpailuetujen määrittely kehitettävälle uudelle tarjoomalle jää vähemmälle huomiolle. Ideoiden etsintä innovaatioiden synnyttämiseksi on yrityksissä huonosti sisäistetty johtamisen alue. Niiden löytämiseksi tehdään harvoin systemaattista työtä.
Systeemisiä vaikutuksia aiheuttavien uusien ideoiden kustannusvaikutuksien arviointiin tarvitaan yhteistyötä rakennusliikeasiakkaiden kanssa ja täyden mittakaavan pilottirakentamista. Yhteistyöedellytysten luominen vaatii asiasta sopimista yritysten johdon välillä sekä sopimuksia hyötyjen ja riskien jakautumisesta molempia osapuolia hyödyttävällä tavalla.
Tutkimuksen merkittävänä uutuusarvona on se, ettei näin laaja-alaista tutkimusta rakennustuoteteollisuuden innovaatiotoiminnan johtamisesta ole aikaisemmin tehty. Keskeisenä johtopäätöksenä on innovaatiotoiminnan johtamisen tärkeä rooli. Siihen pitäisi panostaa nykyistä enemmän ja kehittää sitä myös laadullisesti innovaatiotoiminnan tuloksellisuuden kasvattamiseksi. Esitetyt kehittämissuositukset kohdistuvat sekä innovaatioympäristöön että erityisesti toimenpiteisiin yrityksissä.
Metodinen lähestymistapa tutkimuksessa on kvalitatiivinen ja tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastatteluja. Haastateltavat olivat pääsääntöisesti rakennustuoteteollisuuden edustajia, mutta myös rakentamisen arvoketjun muiden osapuolien edustajia haastateltiin. Tämä sen vuoksi, että ymmärrettäisiin paremmin rakennustuoteteollisuuden asiakkaiden ja arvoketjun vaikutus innovaatiotoimintaan.
Tutkimuksen tuloksena ilmeni, että kiinteistöjen käyttäjien ja omistajien mielipiteitä ei yleensä oteta riittävästi huomioon innovaatiotoiminnassa. Asiakas on rakennustuoteteollisuuden näkökulmasta katsottuna ”kateissa”, eikä innovaatiotoiminnassa selkeästi tiedetä kenen tarpeita pitäisi tyydyttää. Rakennustuoteteollisuus kokee, että tuotteiden laadullisia ominaisuuksia ei arvosteta vaan hankintapäätökset pyritään tekemään alhaisimman yksikköhinnan perusteella. Systeemisten innovaatioiden myötä syntyviä mahdollisia säästöjä kokonaiskustannuksissa ei osata arvioida.
Innovaatiotoiminta on yrityksissä pääsääntöisesti melko strategialähtöistä eli yritykset ottavat kehityskohteeksi vain sellaisia ideoita, jotka liittyvät nykyisiin tai suunniteltuihin uusiin liiketoimintoihin. Sen sijaan liiketoimintastrategian toinen näkökulma, kilpailuetujen määrittely kehitettävälle uudelle tarjoomalle jää vähemmälle huomiolle. Ideoiden etsintä innovaatioiden synnyttämiseksi on yrityksissä huonosti sisäistetty johtamisen alue. Niiden löytämiseksi tehdään harvoin systemaattista työtä.
Systeemisiä vaikutuksia aiheuttavien uusien ideoiden kustannusvaikutuksien arviointiin tarvitaan yhteistyötä rakennusliikeasiakkaiden kanssa ja täyden mittakaavan pilottirakentamista. Yhteistyöedellytysten luominen vaatii asiasta sopimista yritysten johdon välillä sekä sopimuksia hyötyjen ja riskien jakautumisesta molempia osapuolia hyödyttävällä tavalla.
Tutkimuksen merkittävänä uutuusarvona on se, ettei näin laaja-alaista tutkimusta rakennustuoteteollisuuden innovaatiotoiminnan johtamisesta ole aikaisemmin tehty. Keskeisenä johtopäätöksenä on innovaatiotoiminnan johtamisen tärkeä rooli. Siihen pitäisi panostaa nykyistä enemmän ja kehittää sitä myös laadullisesti innovaatiotoiminnan tuloksellisuuden kasvattamiseksi. Esitetyt kehittämissuositukset kohdistuvat sekä innovaatioympäristöön että erityisesti toimenpiteisiin yrityksissä.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4891]