Kuudesluokkalaisten lasten käsityksiä nettikiusaamisesta ja siihen osallistuvien rooleista

Abstract

Internetistä on muodostunut viime aikoina yhä kiinteämpi osa lasten ja nuorten sosiaalisten suhteiden ylläpitoa. Älypuhelimet, tablettitietokoneet ja langattomat nettiyhteydet ovat yleistyneet 2010-luvulla ja tehneet sosiaalisesta mediasta kaikkialla läsnä olevaa. Vaikka internet tarjoaa paljon positiivisia mahdollisuuksia, sillä on myös varjopuolensa, joista yksi on nettikiusaaminen. Vaikka useisiin sosiaalisen median palveluihin on 13-vuoden ikäraja, ovat sosiaalinen media ja sen vaikutukset tulleet lähemmäksi yhä nuorempia lapsia, jotka eivät välttämättä itse tunnista nettiriskejä ja tarvitsevat internetin käytössä aikuisten tukea.

Kiinnostuimme tutkimaan kuudesluokkalaisten lasten käsityksiä nettikiusaamisesta ja siihen liittyvistä kiusaajan ja kiusatun rooleista aiheen ajankohtaisuuden ja vakavuuden vuoksi. Nettikiusaamista pidetäänkin yhtenä vakavimmista lapsia koskevista ongelmista. Tutkimuksemme tavoitteena on selvittää, miten tutkimukseen osallistuneet lapset ymmärtävät nettikiusaamisilmiön ja millaisen roolin nettikiusaaja ja -kiusattu saavat tutkittavien mukaan. Tavoitteenamme on myös hakea tietoa siitä, eroavatko tyttöjen ja poikien käsitykset toisistaan.

Tutkimuksemme on laadullinen tutkimus, jossa käytimme fenomenografista tutkimusotetta. Aineistonkeruussa käytimme narratiivista lomaketutkimusta. Aineistonkeruu tapahtui sähköisen e-lomakkeen avulla, jossa tutkittavien oli tarkoitus kirjoittaa apukysymysten avulla kirjoitelma nettikiusaajasta ja -kiusatusta. Aineiston analyysi oli teoriasidonnainen ja käytimme fenomenografista analyysimenetelmää (ks. Niikko 2003). Aineistomme koostui 72:sta kuudesluokkalaisen lapsen kirjoitelmasta, joista 41 oli tyttöjen ja 31 poikien kirjoitelmaa.

Tutkimuksemme perusteella voimme todeta, että nettikiusaaminen oli tuttu ilmiö tutkimukseen osallistuneille lapsille. Nettikiusaaminen ymmärrettiin internetissä tapahtuvaksi, toistuvaksi kiusaamiseksi, jota voi toteuttaa anonyymisti. Nettikiusaamista kuvattiin usein kiusaamismuotojen kautta, jotka jakautuivat suoraksi ja epäsuoraksi nettikiusaamiseksi. Suora nettikiusaaminen oli yleisempää ja siihen kuuluvia yleisimpiä kiusaamismuotoja olivat sanallinen loukkaaminen ja loukkaavat kuvat. Epäsuorista nettikiusaamismuodoista yleisin oli juoruilu.

Tyttöjen kirjoitelmissa yleisimmin esiintyvät kiusaamismotiivit olivat nettikiusaajan oma paha olo sekä oman aseman pönkittäminen. Poikien mukaan nettikiusaaja kiusasi pitääkseen hauskaa tai taustalla oli kiusaajan oma paha olo. Nettikiusaaminen tuntui poikien mukaan kiusaajasta hauskalta eikä siitä juurikaan seurannut huonoa omaa tuntoa, kun taas tyttöjen kirjoitelmissa kiusaaja koki usein nettikiusaamisen jälkeen huonoa omaa tuntoa ja se tuntui vain ajoittain hyvältä. Tutkimukseen osallistuneiden lasten mukaan internetissä kiusattiin useimmiten tuttua henkilöä. Sekä tytöt että pojat kokivat kiusatun kokevan negatiivisia tunteita ja tytöt korostivat kirjoitelmissaan nettikiusaamisen vakavia seurauksia.

Kiusaajan oma paha olo korostui tutkimustuloksissamme, joten koemme, että kiusaamiseen puuttumisessa tulee kiusatun lisäksi huomioida myös kiusaaja. Pohdimme myös nettikiusaamiseen puuttumista ja koulun velvollisuutta puuttua siihen. Pohdinnassa halusimme tuoda esiin luokanopettajan näkökulmasta tärkeitä asioita. Toimme esiin myös nettikiusaamisen merkitystä kouluhyvinvoinnin kannalta sekä pohdimme nettikiusaamisen vakavia seurauksia. Lopuksi esitämme myös jatkotutkimusmahdollisuuksia.