Trepo

The Speculative Camera

2026-05-09T03:00:09Z

The Speculative Camera Caine, Ariel; Lehmuskallio, Asko; Toister, Yanai

Prognosis of Type 1 Diabetes in Finland and its Determinants

2026-05-08T07:00:12Z

Prognosis of Type 1 Diabetes in Finland and its Determinants Keisala, Elena Tyypin 1 diabetes (T1D) on krooninen autoimmuunisairaus, johon liittyy huomattava ennenaikaisen kuoleman riski ja sen ehkäisy on yksi hoidon päätavoitteista. T1D:n hoito on mullistunut viime vuosikymmenen aikana, kun edistysaskeleita on otettu jatkuvan glukoosiseurannan, älypumppujen sekä varhaisen diagnostiikan ja sairauden kliinisen vaiheen viivästyttämisen saralla. Vaikka sairauden ennuste on parantunut viime aikoina, kuolleisuus on silti korkeampi kuin muulla väestöllä. Merkittävimpiä ylikuolleisuutta lisääviä tekijöitä ovat akuutit komplikaatiot, kuten diabeettinen ketoasidoosi ja vakava hypoglykemia, sekä krooniset komplikaatiot, kuten sydän- ja verisuonitaudit ja munuaissairaudet. Myös kroonisten sairauksien aiheuttama psyykkinen kuormitus, päihteiden käyttö ja itsemurhat lisäävät kuolleisuutta. Diabeteksen komplikaatiot lisäävät hoitokustannuksia ja kuolleisuutta, joten on tärkeää tunnistaa huonoon hoitotasapainoon ja komplikaatioihin liittyviä riskitekijöitä ja kohdentaa hoitoa suuren riskin potilaisiin. Tämän väitöskirjatyön tavoitteena oli tutkia T1D:n ennustetta ja sen taustalla olevia tekijöitä Suomessa. Ennustetta tarkasteltiin kansallisella tasolla Suomen Diabetesrekisteriaineistosta analysoimalla kokonaiskuolleisuutta ja kuolinsyitä, sekä paikallisesti arvioimalla diabeettiseen ketoasidoosiin liittyvää kuolleisuutta ja sen riskitekijöitä Pirkanmaan sairaanhoitopiirin alueella, ja arvioimalla Tampereen yliopistollisessa sairaalassa (Tays) hoidettujen T1D:ta sairastavien potilaiden hoitotasapainoa ja akuuttien komplikaatioiden ilmaantuvuutta. Diabetesrekisteristä poimittiin kaikki T1D:ta sairastavat potilaat Suomesta vuosilta 2018–2022 (n = 45801) ja kokonaiskuolleisuutta tutkittiin ikäryhmittäin laskemalla vakioitu kuolleisuussuhde SMR (standardized mortality ratio) verrattuna siihen väestöön, jolla ei ole diabetesta. Riskitekijöiden assosiaatiota kuolleisuuteen arvioitiin Poissonin regressioanalyysillä. Tieto kuolinsyistä saatiin Tilastokeskuksesta ja ennenaikaista kuolleisuutta arvioitiin menetettyjen elinvuosien, PYLL (potential years of life lost), avulla. Ketoasidoosin riskitekijöitä arvioitiin vuosina 2014–2020 tapaus-kontrolli-asetelmalla, jossa jokaiselle Taysissa hoidetulle ketoasidoosi-potilaalle (n = 282) poimittiin Suomen Diabetesrekisterin pilottiversiosta kolme verrokkipotilasta, joilla ei ollut ketoasidoosia tutkimusjakson aikana (n = 846). Diabetesrekisterin pilotista saatuja HbA1c-arvoja, mielenterveys- ja käyttäytymishäiriöiden vallitsevuutta sekä kuolleisuutta verrattiin ehdollisella logistisella regressioanalyysilla ketoasidoosi-potilaiden ja kontrollien välillä. Lisäksi tarkasteltiin Taysissa hoidettujen T1D:ta sairastavien potilaiden (n = 1132) hoitotasapainoa eri ikäluokissa ja eri hoitomuotojen kesken 1.1.2019–31.5.2020 välisenä aikana Taysin Endo-rekisterin aineiston perusteella. Tämä oli ensimmäinen tutkimus, joka perustuu Suomen Diabetesrekisteriin, josta tuli lakisääteinen vuonna 2023. T1D:ta sairastavien potilaiden kokonaiskuolleisuus vuosina 2018–2022 oli 1,84-kertainen verrattuna siihen suomalaisväestöön, jolla ei ollut diabetesta, ja korkeimmillaan ylikuolleisuus oli 30–49-vuotiailla (SMR 3,82). T1D:n vuoksi menetettiin keskimäärin 14,0 elinvuotta. Merkittävin kokonaiskuollei-suuteen liittyvä riskitekijä oli korkea tai erittäin korkea munuaistaudin riskiluokitus, jota seurasivat loppuvaiheen munuaistauti, sydän- ja verisuonitaudit, psykiatriset liitännäissairaudet, erityisesti alkoholin ja päihteiden käyttö, korkea LDL-kolesteroli ja huono sokeritasapaino. Eniten menetettyjä elinvuosia aiheuttivat diabetekseen liittyvät kuolemat, vaikuttaen nuoriin eniten. Diabetes johti yhteensä 12691 elinvuoden menetykseen, jotka koostuivat vakavasta hypoglykemiasta (657 PYLL), ketoasidoosista (4380 PYLL) ja diabeteksen komplikaatioista (7654 PYLL). Sydän-ja verisuonitaudit (8630 PYLL), syöpä (4549 PYLL) ja alkoholiin ja päihteisiin liittyvät kuolemat (3146 PYLL) johtivat seuraavaksi suurimpiin elinvuosien menetyksiin. Nuori diabeteksen puhkeamisikä oli yhteydessä diabetekseen liittyvään kuolleisuuteen. Taysissa hoidettujen ketoasidoosi-potilaiden kuolleisuus oli jopa kuusinkertainen verrattuna kontrollipotilaisiin. Ketoasidoosi-potilaat olivat nuorempia, heillä oli merkittävästi enemmän päihteidenkäyttöä ja masennusta, sekä huonompi sokeritasapaino. Taysissa hoidettujen T1D:ta sairastavien potilaiden hoitotasapainossa oli parantamisen varaa, sillä 83 %:lla potilaista HbA1c oli ≥ 53 mmol/mol. Nuori ikä, korkea päivittäinen insuliiniannos ja laitehoitomuoto olivat yhteydessä huonoon hoitotasapainoon. Heikoin sokeritasapaino saavutettiin glukoosisensorin ja ei-automaattisen insuliinipumpun yhdistelmällä (89 %:lla TIR oli < 70 %). Koska diabeteksen akuuttien ja kroonisten komplikaatioiden aiheuttama ylikuolleisuus on edelleen haaste T1D:n hoidossa, komplikaatioiden varhaisen tunnistamisen tärkeys korostuu. Huomio tulisi keskittää erityisesti nuoriin, sekä potilaisiin, joilla on alentunut munuaisfunktio. Diabeettinen ketoasidoosi on vahva ennenaikaisen kuoleman indikaattori. Erityisessä riskissä sekä ketoasidoosille että ennenaikaiselle kuolemalle ovat potilaat, joilla on huono hoitotasapaino tai alkoholin-tai päihteiden väärinkäyttöä.; Type 1 diabetes (T1D) is a chronic autoimmune disease associated with a substantially increased risk of premature mortality. The management of T1D has transformed over the past decade through continuous glucose monitoring, automated insulin delivery and advances in early diagnosis and disease modification improving the prognosis. However, mortality rates remain higher than in the general population. Excess deaths are mainly due to acute complications including diabetic ketoacidosis (DKA) and severe hypoglycaemia, and to long-term complications, such as cardiovascular diseases (CVDs) and chronic kidney disease (CKD). Individuals with diabetes are moreover at increased risk for mental and behavioural disorders due to mental strain from chronic illness impairing diabetes-related outcomes and also affecting the prognosis. As complications of diabetes raise healthcare costs and mortality rates, identifying factors associated with poor glycaemic control and complications is essential in order to improve care and target high-risk patients. The aim of this study was to examine the prognosis of T1D and the factors associated with it in Finland. Prognosis was studied at the national level by assessing all-cause and cause-specific mortality using data from the Finnish Diabetes Registry, and at the regional level by assessing DKA-related mortality and its risk factors in the former Pirkanmaa Hospital District, and by evaluating glycaemic control and the incidence of acute complications among T1D patients treated at Tampere University Hospital (Tays). All T1D patients in Finland appearing in the Finnish Diabetes Registry from 2018 to 2022 were included (n = 45,801). All-cause mortality was compared with that in the non-diabetic Finnish population by age groups by estimating standardized mortality ratios (SMR). The association between risk factors and mortality was assessed using Poisson regression analysis. Information on causes of death was obtained from Statistics Finland and premature mortality was assessed by calculating potential years of life lost (PYLL). Risk factors for DKA were evaluated in a case-control study during the period 2014–2020. For each DKA patient treated at Tays (n = 282), three control patients without DKA episodes during the study period (n = 846) were obtained from the pilot version of the Finnish Diabetes Registry. Data on HbA1c values, prevalence of mental and behavioural disorders and mortality were also obtained from the pilot version of the Finnish Diabetes Registry and compared between DKA patients and controls using conditional logistic regression analysis. Glycaemic control of patients with T1D treated at Tays from 1 January 2019 to 31 May 2020 was moreover assessed in different age groups and with different treatment modalities based on data from the Endo Registry. This was the first study based on the Finnish Diabetes Registry, which became statutory in 2023 in Finland. All-cause mortality in patients with T1D in the period 2018–2022 was 1.84-fold compared with non-diabetic Finnish population, and excess mortality was highest in 30 to 49-year-old patients (SMR 3.82). T1D was associated with an average loss of 14.0 years of life. A high or very high renal risk class was the strongest risk factor for all-cause mortality, followed by end-stage renal disease, CVD, mental and behavioural disorders – especially alcohol and substance abuse, diabetic foot complications, high LDL-cholesterol level and poor glycaemic control. Diabetes-related deaths accounted for the majority of the years of life lost among individuals with T1D, with young patients being the most affected. Diabetes accounted for 12,691 years of life lost, consisting of severe hypoglycaemia (657 PYLL), ketoacidosis (4,380 PYLL), and complications of diabetes (7,654 PYLL). CVDs (8,630 PYLL), cancer (4,549 PYLL) and alcohol- and substance abuse–related causes (3,146 PYLL) were the next largest contributors to PYLL. Young age at onset of diabetes increased diabetes-related mortality. Mortality among DKA patients treated at Tays was sixfold higher than among patients without DKA. The patients with DKA were younger, had higher rates of substance abuse and depression, and poorer glycaemic control than the T1D patients without DKA. Among patients with T1D treated at Tays there was room for improvement in glycaemic control, as 83% of the patients had HbA1c ≥ 53 mmol/mol. Poor glycaemic control was associated with young age, high daily insulin dose per weight, and the device used. The poorest glycaemic control was in patients using glucose sensor with non-automatic insulin pump (89% had TIR < 70%). As death due to acute and chronic complications remain an ongoing challenge among young individuals with T1D, the need for improved preventive strategies targeting these outcomes is underlined. Attention should be focused particularly on young individuals with T1D and patients with CKD. Diabetic ketoacidosis is a strong indicator of premature mortality. Patients with poor glycaemic control or alcohol and substance abuse are at increased risk for both ketoacidosis and mortality.

Mahdollisuuksia kaikille : Inkluusio ammatillisessa koulutuksessa

2026-05-08T06:30:22Z

Mahdollisuuksia kaikille : Inkluusio ammatillisessa koulutuksessa Seppälä, Minna Tämä väitöstutkimus sijoittuu kasvatustieteen tieteenalaan. Tutkimuskontekstina on toisen asteen yleinen ammatillinen oppilaitos. Tutkimustehtävänä on tutkia, miten inkluusio toteutuu ammatillisessa koulutuksessa opettajien, opiskelijoiden ja osallistuvan havainnoijan näkökulmista. Työn teoreettisena perustana on laaja inkluusiokäsitys, johon tässä tutkimuksessa hyödynnetty Boothin ja Ainscow’n Index for Inclusion -malli pohjautuu. Malli tarjoaa systemaattisen viitekehyksen inkluusion tarkasteluun ja soveltamiseen ammatillisen koulutuksen kontekstissa. Boothin ja Ainscow’n Index for Inclusion -malli on kansainvälisesti hyödynnetty viitekehys, joka tukee oppilaitoksia inkluusion arvioinnissa ja kehittämisessä. Malli tarkastelee inkluusiota kolmen osa-alueen kautta: 1) inklusiivinen koulukulttuuri (inclusive cultures), 2) osallistavan opetuksen periaatteet (inclusive policies) ja 3) inklusiiviset käytännöt (inclusive practices). Tässä tutkimuksessa laaja inkluusio-käsitys määrittyy arvojen ja toimintakulttuurin kautta, jossa jokaisella opiskelijalla on yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua, oppia ja kehittyä omista lähtökohdistaan. Inkluusio ulottuu koko oppilaitosyhteisön toimintaan ja rakenteisiin: oppimisympäristöihin, opetukseen ja ohjaukseen, johtamiseen, henkilöstön osaamisen kehittämiseen, opiskeluhuoltoon sekä yhteistyöhön työelämän ja huoltajien kanssa. Tutkimus toteutettiin lukuvuoden 2021–22 aikana yleisessä ammatillisessa oppilaitoksessa. Tutkimusaineiston muodostaa osallistuvan havainnoinnin päiväkirja-aineisto, jota syventää ja laajentaa opettajien (N = 15) ja opiskelijoiden (N = 21) haastattelut. Aineistot analysoitiin deduktiivisen ja induktiivisen sisällönanalyysin menetelmin. Tutkimustulosten mukaan inkluusio on koko oppilaitoksen toimintaa ohjaava peri-aate, joka parhaimmillaan juurtuu toimintakulttuuriin yhteisesti määriteltyjen arvojen kautta. Kun arvopohja tukee inkluusiota, oppilaitos pystyy vastaamaan moninaisen opiskelijakunnan tarpeisiin ja edistämään yhdenvertaisia opiskelumahdollisuuksia. Ilman tätä perustaa käytännöt voivat jäädä segregoiviksi, mikä lisää syrjäytymisen riskiä ja heikentää oppimistuloksia, vaarantaen ammatillisen koulutuksen keskeisen tavoitteen: opiskelijoiden valmistumisen ja siirtymisen työelämään tai jatko-opintoihin. Tutkimus osoittaa, että inkluusiota ei voida määritellä yksiselitteisesti. Opettajille se näyttäytyy rakenteellisena ja pedagogisena kysymyksenä, opiskelijoille sosiaalisena kokemuksena ja osallistuvan havainnoijan näkökulmasta systeemisenä ilmiönä. Ammatillisen koulutuksen inkluusion onnistuminen rakentuu näiden näkökulmien yhdistämiseen. Inklusiivisen toimintakulttuurin toteuttaminen ei ole yksittäisen toimijan vastuulla, vaan vaatii laaja-alaista yhteistyötä ja yhteisvastuuta. Keskeistä on, että kukaan ei voi onnistua yksin. Opettajien, opiskelijoiden ja johdon välinen vuorovaikutus ja yhteinen sitoutuminen toimintatapojen kehittämiseen muodostavat perustan, jonka varaan inklusiivisuus rakentuu. Yhteistyön avulla luodaan rakenteita ja käytäntöjä, jotka tukevat yhdenvertaisuutta, osallisuutta ja oppimisen saavutettavuutta koko oppilaitosyhteisössä. Inkluusiota voidaan tarkastella dynaamisena ja monitasoisena kokonaisuutena, joka rakentuu ajan myötä ja edellyttää tavoitteellista johtamista, jatkuvaa ammatillista keskustelua, jaettua vastuuta sekä koko yhteisön kollektiivista sitoutumista yhdenvertaisen ja osallistavan oppimis-ympäristön ja -yhteisön rakentamiseen. Väitöskirjatutkimuksen tieteellisenä kontribuutiona esitetään ammatillisen oppilaitoksen inkluusiomalli, mikä tarjoaa välineen inklusiivisen toimintakulttuurin tunnistamiseen, arviointiin ja kehittämiseen. Malli soveltuu hyödynnettäväksi ammatillisissa oppilaitoksissa, ammatillisessa opettajankoulutuksessa sekä opettajien täydennyskoulutuksessa.; This is a doctoral thesis in the field of education. The research context is a secondary vocational education and training (VET). The aim of this study is to examine how inclusion is implemented in the daily lives of teachers and students, as well as from the perspective of a participant observer. The theoretical framework for the research is the broad understanding of inclusion, which the Index for Inclusion by Booth and Ainscow used in this research is based on. The model offers a systematic framework for examining inclusion and applying it in practice in the context of vocational education and training. Index for Inclusion model by Booth and Ainscow is an internationally used framework, which supports educational institutions in evaluating and developing inclusion. The model examines inclusion through three dimensions: 1) inclusive cultures, 2) inclusive policies, and 3) inclusive practices. In this research, broad understanding of inclusion is defined through values and operational culture, where each student has equitable possibilities for participation, learning, and developing from their personal starting points. Inclusion covers all areas of the educational community and organisational structures: learning environments, teaching and guidance, management, staff competence development, student welfare, as well as collaboration with working life and students’ guardians. The research was carried out during the academic year 2021–22 in a VET institution. The research data is compiled from notes of participant observation, elaborated and augmented by interviews with teachers (N = 15) and students (N = 21). The data were analysed using the methods of deductive and inductive content analysis. Based on the results, inclusion in VET is a principle governing the activities of the entire educational institution. At its best, it is rooted in the operational culture through jointly determined values. When the value base supports inclusion, the educational institution is able to meet the needs of a diverse student body and pro-mote equitable learning opportunities. If this value base does not exist, practices may remain segregated, which increases the risk of exclusion and weakens learning results. This puts in jeopardy the central goal of VET: students’ graduation and transferring into the working life or continuing education. The research shows that inclusion cannot be unambiguously defined. For teachers, inclusion is a question of structures and pedagogy, for students it is a social experience, and from the viewpoint of participant observation, it is a systematic phenomenon. The success of inclusion in VET relies on combining these viewpoints. Implementing an inclusive operational culture is not the responsibility of a single actor but instead requires extensive collaboration and collective responsibility. The interaction and joint commitment of teachers, students, and management form the basis upon which inclusion can be built. Collaboration creates structures and practices, which support equitability, participation, and accessibility for studying for the entire educational community. Inclusion is a process, which requires time, leadership, continuing discussion, shared responsibility, and collective commitment. The scientific contribution of this doctoral research is an inclusion model for the VET organization. It offers a tool for recognising, evaluating, and developing an inclusive working culture. The model can be used in VET, professional teacher education, as well as continuing education for teachers.

Lurking minds: How silent listening shapes understanding in digital spaces

2026-05-08T21:30:55Z

Lurking minds: How silent listening shapes understanding in digital spaces Ala-Kortesmaa, Sanna This study investigates how silent listening, the act of consuming digital content without visible interaction, shapes individual understanding in algorithmically mediated environments. Drawing on a qualitative dataset of 21 semi-structured interviews, this study explores how users describe their listening practices, how these shape cognition and emotion, and how they understand the ethical implications of their listening habits. Data were analyzed using reflexive thematic analysis to surface recurring interpretive and affective patterns. Three key findings emerge: (1) silent listening is not passive but structured by platform dynamics that render listeners infrastructurally embedded; (2) understanding is shaped through ambient exposure and emotional attunement, leading to gradual, often unrecognized shifts in beliefs; and (3) ethical agency extends to attention, as silent engagement contributes to content visibility in ways users cannot fully control. Framed through cybernetic, sociocultural, and critical traditions of communication theory, the study reconceptualizes silent digital listening as an ethically and structurally meaningful form of participation. It invites reflection on how attention, rather than expression alone, configures digital publics, platform governance, and responsibility.