Merellinen kantakaupunki – Urbaani kortteli Hernesaareen
Koskinen, Anna (2018)
Koskinen, Anna
2018
Arkkitehtuuri
Talouden ja rakentamisen tiedekunta - Faculty of Business and Built Environment
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-06-06
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tty-201805141679
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tty-201805141679
Tiivistelmä
Diplomityön aiheena on urbaanin julkisen tilan ja asumisen muuttuva suhde sekä Helsingin kantakaupungin välittömässä läheisyydessä olevat ranta-alueet, jotka ovat lähivuosikymmenien aikana muuttuneet satamatoimintojen täyttämistä alueista uusiksi urbaaneiksi kaupunginosiksi. Diplomityössä myös pohditaan, millaisia ominaisuuksia voisi sisältyä tulevaisuuden urbaaniin kortteliin.
Diplomityö jakautuu neljään osioon. Ensimmäisessä osiossa pohditaan eri lähteisiin nojaten, mitä on urbaani kaupunki. Aihetta lähestytään historiallisen kontekstin sekä nykykaupungissa esiintyvien ilmiöiden kautta. Laaja aihe on rajattu erityisesti julkisiin kaupunkitiloihin ja niiden merkitykseen osana urbaania asumista. Asukkaiden muuttuvat ja monenkirjavat elämäntyylit sekä kaupunkikulttuurin muutos vaikuttavat suuresti siihen, mitä kaupunkilaiset tarvitsevat ja vaativat kaupungiltaan. Myös digitalisaatio ja siihen liittyvät moninaiset ilmiöt muuttavat tapaa hahmottaa yhteistä kaupunkitilaa. Perinteisessä eurooppalaisessa kaupungissa julkinen kaupunkitila on tärkeä osa elinympäristöä. Yksilön korostaminen suunnittelussa ja halu erottaa toiminnot omille alueilleen on kuitenkin muuttanut julkisen tilan ja asumisen suhdetta niin, että ne käsitetään omina tiloinaan. Asuminen on noussut tärkeimmäksi teemaksi uusia asuinalueita suunnitellessa, mikä on johtanut sekä julkisten kaupunkitilojen, että suoraan asumisen yhteydessä olevien julkisten tilojen arvostuksen ja laadun laskuun. Monet tällä hetkellä kaupungissa ilmentyvät trendit kuitenkin vaativat sekä kaupungin yhteisten kuin naapuruston yhteydessä olevien julkisten tilojen suunnittelulta muuntojoustavuutta ja parempaa laatua.
Toisessa osiossa tutustutaan Helsingin kantakaupungin keskeisten alueiden historiaan. Helsinki on pääkaupunkina varsin nuori ja se on rakentunut verrattain lyhyen ajan kuluessa. Keskustan yleisilmettä hallitsevat ruutukaavaan rakennetut umpikorttelit. Umpikortteli koetaan hyvin kantakaupunkimaiseksi korttelityypiksi. Halu liittää uudet merelliset asuinalueet kaupunkirakenteellisesti kantakaupunkiin on johtanut korttelityypin renessanssiin. Osiossa käydään läpi entisten satama-alueiden muodonmuutosta ja pohditaan, miten kantakaupunkimaisuus toteutuu uusissa kaupunginosissa.
Kolmas osio on läpileikkaus Hernesaaren valmisteilla olevasta asemakaavasta. Hernesaari on satamatoimintojen ja teollisuusvarastojen täyttämä niemi, josta on tarkoitus tulla uusi merellinen asuin- ja työpaikka-alue. Hernesaaren asemakaava toimii pohjana neljännelle osiolle, joka esittelee Hernesaaresta valitusta korttelista laaditun konseptisuunnitelman. Kortteli kiinnittyy tulevassa asemakaavassa määriteltyihin tonttien rajoihin ja noudattelee asemakaavan rakennustapaohjeita. Konseptisuunnitelma perustuu tutkielmaosiossa tehtyihin päätelmiin siitä, millainen voisi olla tulevaisuuden urbaani kortteli.
Diplomityö jakautuu neljään osioon. Ensimmäisessä osiossa pohditaan eri lähteisiin nojaten, mitä on urbaani kaupunki. Aihetta lähestytään historiallisen kontekstin sekä nykykaupungissa esiintyvien ilmiöiden kautta. Laaja aihe on rajattu erityisesti julkisiin kaupunkitiloihin ja niiden merkitykseen osana urbaania asumista. Asukkaiden muuttuvat ja monenkirjavat elämäntyylit sekä kaupunkikulttuurin muutos vaikuttavat suuresti siihen, mitä kaupunkilaiset tarvitsevat ja vaativat kaupungiltaan. Myös digitalisaatio ja siihen liittyvät moninaiset ilmiöt muuttavat tapaa hahmottaa yhteistä kaupunkitilaa. Perinteisessä eurooppalaisessa kaupungissa julkinen kaupunkitila on tärkeä osa elinympäristöä. Yksilön korostaminen suunnittelussa ja halu erottaa toiminnot omille alueilleen on kuitenkin muuttanut julkisen tilan ja asumisen suhdetta niin, että ne käsitetään omina tiloinaan. Asuminen on noussut tärkeimmäksi teemaksi uusia asuinalueita suunnitellessa, mikä on johtanut sekä julkisten kaupunkitilojen, että suoraan asumisen yhteydessä olevien julkisten tilojen arvostuksen ja laadun laskuun. Monet tällä hetkellä kaupungissa ilmentyvät trendit kuitenkin vaativat sekä kaupungin yhteisten kuin naapuruston yhteydessä olevien julkisten tilojen suunnittelulta muuntojoustavuutta ja parempaa laatua.
Toisessa osiossa tutustutaan Helsingin kantakaupungin keskeisten alueiden historiaan. Helsinki on pääkaupunkina varsin nuori ja se on rakentunut verrattain lyhyen ajan kuluessa. Keskustan yleisilmettä hallitsevat ruutukaavaan rakennetut umpikorttelit. Umpikortteli koetaan hyvin kantakaupunkimaiseksi korttelityypiksi. Halu liittää uudet merelliset asuinalueet kaupunkirakenteellisesti kantakaupunkiin on johtanut korttelityypin renessanssiin. Osiossa käydään läpi entisten satama-alueiden muodonmuutosta ja pohditaan, miten kantakaupunkimaisuus toteutuu uusissa kaupunginosissa.
Kolmas osio on läpileikkaus Hernesaaren valmisteilla olevasta asemakaavasta. Hernesaari on satamatoimintojen ja teollisuusvarastojen täyttämä niemi, josta on tarkoitus tulla uusi merellinen asuin- ja työpaikka-alue. Hernesaaren asemakaava toimii pohjana neljännelle osiolle, joka esittelee Hernesaaresta valitusta korttelista laaditun konseptisuunnitelman. Kortteli kiinnittyy tulevassa asemakaavassa määriteltyihin tonttien rajoihin ja noudattelee asemakaavan rakennustapaohjeita. Konseptisuunnitelma perustuu tutkielmaosiossa tehtyihin päätelmiin siitä, millainen voisi olla tulevaisuuden urbaani kortteli.