Cruisaillen kohti tulevaisuutta. Yhdeksäsluokkalaisten käsityksiä vapaa-ajasta 1990-luvun kontekstissa.
Carlson, Anja-Riitta (2015)
Carlson, Anja-Riitta
2015
Kasvatuksen ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriopinnot - Master's Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden yksikkö - School of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-04-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201504171285
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201504171285
Tiivistelmä
Tutkimuksen kohteena on peruskoulun yhdeksännen luokan oppilaiden vapaa-aika 1990-luvun ilmiönä. Tutkimusaineisto koostui oppilaiden ajankäyttöpäiväkirjojen tekstiaineistosta. Aineisto oli kerätty koulun kautta yhden eteläsuomalaisen keskisuuren maaseutumaisen kunnan yhdeksännen luokan oppilaiden koko ikäluokalta kahtena erillisenä vuonna, vuosina 1990 ja 1999. Aineistoa on käsitelty ja analysoitu yhtenä kokonaisuutena.
Tutkimuksessa on hyödynnetty laadullista fenomenografista tutkimusotetta, koska sen kiinnostuksen kohteena ovat ihmisten erilaiset käsitykset ympärillä olevan maailman ilmiöistä. Fenomenografian juuret ovat kasvatuksen ja oppimisen tarkastelussa kasvatustieteellisessä kontekstissa, minkä vuoksi tutkimusote on voitu liittää myös oppilaiden vapaa-ajan käyttöön kohdistuvaan tutkimukseen. Kyselyn aineistoa on analysoitu fenomenografisen analyysiprosessin periaatteiden mukaisesti. Tutkimustuloksina toimivat tulkintaprosessin tuloksena syntyneet kuvauskategoriat.
Empiirisen tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostaa Thomas Ziehen (1991) tutkimusteoria uudesta nuorisosta ja epätavanomaisesta oppimisesta. Tutkimuksessa huomioidaan myös yhteiskuntapolitiikan virtaukset ja vaikutukset 1990-luvulla, siltä osin kun ne kehystävät nuorten toimintakenttiä.
Tutkimustulokset osoittivat yhdeksännen luokan oppilaiden vapaa-ajan jakaantuneen neljään erilliseen horisontaaliseen kuvauskategoriaan. Nuorten vapaa-aika on ollut aktiivista toiminnallisuutta, lepoa, itsensä haastamista ja oman elämäntavan etsimistä. Tuloksista välittyy, että yhdeksännen luokan oppilaat ovat vapaa-ajallaan aktiivisia, rohkeita ja avoimia kaikille uusille eteen tuleville asioille elämässään. He toteuttavat vapaa-ajallaan sellaisia asioita, joista saavat mielihyvää, huolehtivat hyvinvoinnistaan, mutta hakevat myös jännitystä elämäänsä ja etsivät omaa paikkaansa maailmassa. Nuoret muokkaavat identiteettiään omista tarpeistaan lähtien, ovat median vaikutteille alttiita, mutta myös kantavat omaksumiaan arvoja ja peilaavat niitä toiminnassaan.
Tutkimus rakensi rajatun kuvan 9.-luokan oppilaiden vapaa-ajasta 1990-luvulla yhden eteläsuomalaisen maaseutumaisen kunnan nuorten käsitysten pohjalta. Aikamatkan takaa on muodostunut käsitys siitä, että aika koulussa on koettu lähinnä velvollisuudeksi, ja kaikki mielenkiintoinen toiminta on sijoittunut vapaa-ajalle yksin tai yhdessä tekemisenä. Oppilaiden innostuneisuus vapaa-ajallaan uusien tietojen ja taitojen hankintaan sekä uudistuvan teknologian käyttötaitojen nopea omaksuminen olisi huomioitava entistä enemmän peruskoulun sisällöllisessä kehittämisessä.
Tutkimuksessa on hyödynnetty laadullista fenomenografista tutkimusotetta, koska sen kiinnostuksen kohteena ovat ihmisten erilaiset käsitykset ympärillä olevan maailman ilmiöistä. Fenomenografian juuret ovat kasvatuksen ja oppimisen tarkastelussa kasvatustieteellisessä kontekstissa, minkä vuoksi tutkimusote on voitu liittää myös oppilaiden vapaa-ajan käyttöön kohdistuvaan tutkimukseen. Kyselyn aineistoa on analysoitu fenomenografisen analyysiprosessin periaatteiden mukaisesti. Tutkimustuloksina toimivat tulkintaprosessin tuloksena syntyneet kuvauskategoriat.
Empiirisen tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostaa Thomas Ziehen (1991) tutkimusteoria uudesta nuorisosta ja epätavanomaisesta oppimisesta. Tutkimuksessa huomioidaan myös yhteiskuntapolitiikan virtaukset ja vaikutukset 1990-luvulla, siltä osin kun ne kehystävät nuorten toimintakenttiä.
Tutkimustulokset osoittivat yhdeksännen luokan oppilaiden vapaa-ajan jakaantuneen neljään erilliseen horisontaaliseen kuvauskategoriaan. Nuorten vapaa-aika on ollut aktiivista toiminnallisuutta, lepoa, itsensä haastamista ja oman elämäntavan etsimistä. Tuloksista välittyy, että yhdeksännen luokan oppilaat ovat vapaa-ajallaan aktiivisia, rohkeita ja avoimia kaikille uusille eteen tuleville asioille elämässään. He toteuttavat vapaa-ajallaan sellaisia asioita, joista saavat mielihyvää, huolehtivat hyvinvoinnistaan, mutta hakevat myös jännitystä elämäänsä ja etsivät omaa paikkaansa maailmassa. Nuoret muokkaavat identiteettiään omista tarpeistaan lähtien, ovat median vaikutteille alttiita, mutta myös kantavat omaksumiaan arvoja ja peilaavat niitä toiminnassaan.
Tutkimus rakensi rajatun kuvan 9.-luokan oppilaiden vapaa-ajasta 1990-luvulla yhden eteläsuomalaisen maaseutumaisen kunnan nuorten käsitysten pohjalta. Aikamatkan takaa on muodostunut käsitys siitä, että aika koulussa on koettu lähinnä velvollisuudeksi, ja kaikki mielenkiintoinen toiminta on sijoittunut vapaa-ajalle yksin tai yhdessä tekemisenä. Oppilaiden innostuneisuus vapaa-ajallaan uusien tietojen ja taitojen hankintaan sekä uudistuvan teknologian käyttötaitojen nopea omaksuminen olisi huomioitava entistä enemmän peruskoulun sisällöllisessä kehittämisessä.