MS-taudin natalitsumabihoidon toteutus Tampereen yliopistollisessa sairaalassa.
Westerberg, Ida (2015)
Westerberg, Ida
2015
Lääketiede - Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-03-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201503031165
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201503031165
Tiivistelmä
Aktiivisen aaltomaisen MS-taudin hoitoon voidaan käyttää natalitsumabia ensilinjan hoitojen riittämättömän hoitovasteen tai toisinaan myös niiden siedettävyyden ongelmien vuoksi. Ensimmäisenä hoitona se voi tulla kyseeseen erityisen aktiivisessa taudissa. Natalitsumabi on vasta-aine, α4-integriiniantagonisti, joka hillitsee MS-taudin patogeneesille tyypillisten autoreaktiivisten T-solujen aktivaatiota ja pääsyä veri-aivoesteen läpi keskushermostoon. Natalitsumabin on todettu olevan erittäin tehokas vähentämään sekä pahenemisvaiheiden että aktiivisuutta kuvaavien magneettikuvaus (MK) -muutosten ilmaantuvuutta. Natalitsumabiin liittyy kuitenkin JC-viruksen aiheuttaman vakavan ja usein henkeä uhkaavan PML-taudin riski, joka on huomioitava hoidon aloituksessa ja seurannassa.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Tampereen yliopistollisessa sairaalassa 1.1.2007–31.12.2012 aloitetun natalitsumabihoidon aiheita, saavutettua hoitovastetta ja hoidon lopettamiseen johtaneita tekijöitä.
Tulosten perusteella MS-tauti oli aktiivinen lähes kaikilla potilailla (N=41/42), joille hoito aloitettiin. Heistä 88 % oli edeltävästi saanut ensilinjan immunomoduloivaa hoitoa. Taudin aktiivisuus ensilinjan hoidoista huolimatta oli ensisijainen syy natalitsumabin aloittamiseen 69 %:lla potilaista. Hoidon aikana pahenemisvaiheet vähenivät 32 potilaalla (76 %), eikä gadoliniumilla tehostuvia leesioita ilmaantunut yhdellekään potilaalle. Suurella osalla potilaista (81 %) taudin aktiivisuutta ei havaittu kliinisesti eikä MK-muutosten perusteella (gadoliniumilla tehostuvat ja T2-leesiot). EDSS-asteikolla arvioitu haitta pieneni puolella potilaista. Taudin etenemistä havaittiin vähemmistöllä potilaista EDSS-asteikon (N=6) ja/tai MK:n (T1-leesiot ja atrofia) (N=7) perusteella. Hoito lopetettiin suurimmalla osalla (64 %) kohonneen PML-riskin vuoksi, kun JC-virusvasta-ainepositiivisuus todettiin. Pienellä osalla potilaista syynä oli riittämätön hoitovaste (12 %) tai ongelmat hoidon siedettävyydessä (4,8 %).
Tutkimuksen perusteella natalitsumabi hillitsee merkittävästi MS-taudin kliinistä ja MK:lla havaittavaa taudin aktiivisuutta sekä voi vähentää haittaa ja aivojen kroonisia MS-muutoksia.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Tampereen yliopistollisessa sairaalassa 1.1.2007–31.12.2012 aloitetun natalitsumabihoidon aiheita, saavutettua hoitovastetta ja hoidon lopettamiseen johtaneita tekijöitä.
Tulosten perusteella MS-tauti oli aktiivinen lähes kaikilla potilailla (N=41/42), joille hoito aloitettiin. Heistä 88 % oli edeltävästi saanut ensilinjan immunomoduloivaa hoitoa. Taudin aktiivisuus ensilinjan hoidoista huolimatta oli ensisijainen syy natalitsumabin aloittamiseen 69 %:lla potilaista. Hoidon aikana pahenemisvaiheet vähenivät 32 potilaalla (76 %), eikä gadoliniumilla tehostuvia leesioita ilmaantunut yhdellekään potilaalle. Suurella osalla potilaista (81 %) taudin aktiivisuutta ei havaittu kliinisesti eikä MK-muutosten perusteella (gadoliniumilla tehostuvat ja T2-leesiot). EDSS-asteikolla arvioitu haitta pieneni puolella potilaista. Taudin etenemistä havaittiin vähemmistöllä potilaista EDSS-asteikon (N=6) ja/tai MK:n (T1-leesiot ja atrofia) (N=7) perusteella. Hoito lopetettiin suurimmalla osalla (64 %) kohonneen PML-riskin vuoksi, kun JC-virusvasta-ainepositiivisuus todettiin. Pienellä osalla potilaista syynä oli riittämätön hoitovaste (12 %) tai ongelmat hoidon siedettävyydessä (4,8 %).
Tutkimuksen perusteella natalitsumabi hillitsee merkittävästi MS-taudin kliinistä ja MK:lla havaittavaa taudin aktiivisuutta sekä voi vähentää haittaa ja aivojen kroonisia MS-muutoksia.