Kokoelmista kertomuksiin – Viikkosanomat uuden kuvajournalismin omaksujana 1949–1966
Männikkö, Pirita (2015)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
Männikkö, Pirita
2015
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
Hyväksymispäivämäärä
2015-02-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201502191123
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201502191123
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassani Kokoelmista kertomuksiin – Viikkosanomat uuden kuvajournalismin omaksujana 1949–1966 tutkin miten ja minkälaisena uusi kuvajournalismi rantautui Viikkosanomiin sekä millä tavalla se kehittyi lehdessä 1950- ja 60-luvuilla. Tämän selvittämiseksi tutkin Viikkosanomien kuvakertomuksia, sillä juuri niiden synty ja kehitys liittyy erottamattomasti tutkimusajanjaksolla vallinneeseen kuvajournalismin kultakauteen.
Aikaisempi Viikkosanomia koskeva tutkimus on ollut pääosin kohdettaan erittelevää. Se on nojannut lehden toimituksen jäsenien haastatteluihin ja toisaalta kuvasisältöjen jaotteluihin. Varsinaista kuvien tai kuvakertomusten ilmaisukeinojen analyysia ei ole tehty. Myöskään vertailua suurien ulkomaisten kuvalehtien kuvakertomuksiin ei ole tehty.
Tutkimuksen aineisto koostuu Viikkosanomien vuosien 1944–1966 maalis-, kesä-, syys- ja joulukuun ensimmäisten numeroiden toimituksellisesta sisällöstä. Tästä sisällöstä sisältöanalyysin keinoin tutkin kuvakertomusten määrän, sivut, joilla on kuvakertomuskuvia ja kuvakertomuskuvien taittokokoja. Lisäksi tutkimusta varten kävin läpi kaikki Viikkosanomien kuvakertomukset vuosilta 1950, 1954, 1958, 1962 ja 1965. Näiden läpileikkausvuosien avulla tutkin kuvakertomusten kerrontaa ja niiden kuvien ilmaisukeinoja. Jokaiselta vuodelta otin tarkempaan analyysiin kaksi kuvakertomusta, joita myös vertailin Life-lehdessä julkaistuihin kuvakertomuksiin. Lisäksi tutkimukseen sisältyy kahden Viikkosanomien valokuvaajan, Caj Bremerin ja Kristian Runebergin teemahaastattelut sekä arkisto- ja muistelma-aineistoa.
Analyysini on leimallisesti laadullista. Viikkosanomien kuvakertomusten kehitystä eritellään vaikuteanalyyttisen lähestymistavan kautta osana historiallista kontekstiaan.
Tutkimukseni mukaan Viikkosanomia alettiin uudistaa kansainvälisen mallin mukaiseksi kuvalehdeksi jo melko varhain, 1940-luvulla. Käytännössä vaikutteet kuitenkin omaksuttiin hitaasti, 1950-luvun kuluessa ja 1960-luvun alussa. Eniten uusi kuvajournalismi näkyi taitossa ja kuvakertomusten kerronnassa. Itse kuvat jäivät kehityksessä lapsipuolen asemaan, eikä lehden johto näytä olleen niiden kehittämisestä yhtä kiinnostunut. Viikkosanomien kuvajournalismin muutokseen vaikutti koko toimitus, mutta esimiehistä eniten Simopekka Nortamo. Toisin kuin aiempi tutkimus antaa ymmärtää, toimittajana Viikkosanomissa vuonna 1953 aloittanut Nortamo näyttää vaikuttaneen lehden kuvajournalismiin jo ennen päätoimittajuuttaan 1961–1966.
Aikaisempi Viikkosanomia koskeva tutkimus on ollut pääosin kohdettaan erittelevää. Se on nojannut lehden toimituksen jäsenien haastatteluihin ja toisaalta kuvasisältöjen jaotteluihin. Varsinaista kuvien tai kuvakertomusten ilmaisukeinojen analyysia ei ole tehty. Myöskään vertailua suurien ulkomaisten kuvalehtien kuvakertomuksiin ei ole tehty.
Tutkimuksen aineisto koostuu Viikkosanomien vuosien 1944–1966 maalis-, kesä-, syys- ja joulukuun ensimmäisten numeroiden toimituksellisesta sisällöstä. Tästä sisällöstä sisältöanalyysin keinoin tutkin kuvakertomusten määrän, sivut, joilla on kuvakertomuskuvia ja kuvakertomuskuvien taittokokoja. Lisäksi tutkimusta varten kävin läpi kaikki Viikkosanomien kuvakertomukset vuosilta 1950, 1954, 1958, 1962 ja 1965. Näiden läpileikkausvuosien avulla tutkin kuvakertomusten kerrontaa ja niiden kuvien ilmaisukeinoja. Jokaiselta vuodelta otin tarkempaan analyysiin kaksi kuvakertomusta, joita myös vertailin Life-lehdessä julkaistuihin kuvakertomuksiin. Lisäksi tutkimukseen sisältyy kahden Viikkosanomien valokuvaajan, Caj Bremerin ja Kristian Runebergin teemahaastattelut sekä arkisto- ja muistelma-aineistoa.
Analyysini on leimallisesti laadullista. Viikkosanomien kuvakertomusten kehitystä eritellään vaikuteanalyyttisen lähestymistavan kautta osana historiallista kontekstiaan.
Tutkimukseni mukaan Viikkosanomia alettiin uudistaa kansainvälisen mallin mukaiseksi kuvalehdeksi jo melko varhain, 1940-luvulla. Käytännössä vaikutteet kuitenkin omaksuttiin hitaasti, 1950-luvun kuluessa ja 1960-luvun alussa. Eniten uusi kuvajournalismi näkyi taitossa ja kuvakertomusten kerronnassa. Itse kuvat jäivät kehityksessä lapsipuolen asemaan, eikä lehden johto näytä olleen niiden kehittämisestä yhtä kiinnostunut. Viikkosanomien kuvajournalismin muutokseen vaikutti koko toimitus, mutta esimiehistä eniten Simopekka Nortamo. Toisin kuin aiempi tutkimus antaa ymmärtää, toimittajana Viikkosanomissa vuonna 1953 aloittanut Nortamo näyttää vaikuttaneen lehden kuvajournalismiin jo ennen päätoimittajuuttaan 1961–1966.