Lääkkeetön kivunlievitys lasten sairaalahoidon aikana
Lahtinen, Minna (2014)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
Lahtinen, Minna
2014
Hoitotiede - Nursing Science
Terveystieteiden yksikkö - School of Health Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2014-12-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201412292530
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201412292530
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielma koostuu kirjallisesta osasta ja tieteellisen aikakauslehden julkaisuharkintaan otetusta tutkimusartikkelista (Lahtinen M, Rantanen A, Heino-Tolonen T & Joronen K: Lääkkeetön kivunlievitys ja sen kirjaaminen lasten sairaalahoidon aikana). Aineisto (n=185, vastausprosentti 67,3) kerättiin keväällä 2014 kyselylomakkeilla yhden suomalaisen yliopistosairaalan kaikista lastentautien toimintayksiköistä (N=7). Strukturoitu aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin ja avoimen kysymyksen vastaukset induktiivisella sisällönanalyysilla.
Kirjallisessa osassa raportoitiin tutkimus, jonka tarkoituksena oli kuvata, mitkä tekijät edistävät tai estävät hoitajien lääkkeettömien kivunlievitysmenetelmien käyttöä. Aineisto muodostui kyselylomakkeen avoimen kysymyksen vastauksista (n=89). Tulosten mukaan edistäviä tekijöitä olivat käytännöllinen hoitoympäristö, hoitotyön arjen vaatimusten ja resurssien kohtaaminen, hoitajan hyvät kivunhoitovalmiudet, kivun hoitaminen yhteistyössä lapsen ja vanhempien kanssa ja yhtenäinen toimintakulttuuri. Lääkkeettömien menetelmien käyttöä estäviksi tekijöiksi raportoitiin epäkäytännöllinen hoitoympäristö, hektinen hoitotyön arki, hoitajan riittämättömät kivunhoitovalmiudet, yhteistyön haastavuus lapsen ja vanhempien kanssa ja yhtenäisen toimintakulttuurin puute.
Artikkelissa raportoidun tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata lääkkeetöntä kivunlievitystä ja sen kirjaamista lasten sairaalahoidon aikana hoitajien näkökulmasta sekä tutkia taustatekijöiden yhteyttä lääkkeettömän kivunhoidon toteuttamiseen. Tutkimustulosten mukaan hoitajat käyttivät lääkkeettömiä kivunlievitysmenetelmiä melko monipuolisesti, mutta kaikkia lääkkeettömiä menetelmiä ei vielä riittävästi hyödynnetty. Lohduttamista, rohkaisua, lapsen huomion siirtämistä pois kivusta, valmistelemista toimenpiteeseen, asentohoitoa ja auttamista päivittäisissä toiminnoissa käytettiin rutiinisti hoitotyön arjessa. Hengitysharjoituksia, rentoutusharjoituksia, kylmä- ja lämpöhoitoja sekä hierontaa käytettiin vähemmän. Lisäksi lapsen ymmärryksen varmistaminen ja lääkkeettömistä kivunlievityskeinoista informoiminen toteutui harvemmin. Lääkkeettömän kivunhoidon kirjaaminen osoittautui vielä puutteelliseksi ja kirjallisia ohjeita lääkkeettömistä menetelmistä ei ollut riittävästi käytettävissä.
Tutkimustulokset vahvistavat aikaisempaa tietopohjaa lasten lääkkeettömän kivunlievityksen toteuttamisesta ja siihen yhteydessä olevista tekijöistä. Tuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä lasten lääkkeetöntä kivunhoitoa ja sen kirjaamista. Hoitokäytäntöjä tulee yhtenäistää näyttöön perustuvaa, ajan tasaista tutkimustietoa hyödyntäen ja lapsen tarpeisiin tulee vastata yksilöllisesti. Lasten kivunhoito toteutuu parhaiten moniammatillisen hoitotiimin yhteistyönä, johon myös lapsi itse ja vanhemmat osallistuvat aktiivisina toimijoina. Lasten lääkkeettömän kivunhoidon tutkimusta tarvitaan edelleen. Monet lääkkeettömät menetelmät on todettu vaikuttaviksi, mutta niiden käyttö on osin puutteellista.
Kirjallisessa osassa raportoitiin tutkimus, jonka tarkoituksena oli kuvata, mitkä tekijät edistävät tai estävät hoitajien lääkkeettömien kivunlievitysmenetelmien käyttöä. Aineisto muodostui kyselylomakkeen avoimen kysymyksen vastauksista (n=89). Tulosten mukaan edistäviä tekijöitä olivat käytännöllinen hoitoympäristö, hoitotyön arjen vaatimusten ja resurssien kohtaaminen, hoitajan hyvät kivunhoitovalmiudet, kivun hoitaminen yhteistyössä lapsen ja vanhempien kanssa ja yhtenäinen toimintakulttuuri. Lääkkeettömien menetelmien käyttöä estäviksi tekijöiksi raportoitiin epäkäytännöllinen hoitoympäristö, hektinen hoitotyön arki, hoitajan riittämättömät kivunhoitovalmiudet, yhteistyön haastavuus lapsen ja vanhempien kanssa ja yhtenäisen toimintakulttuurin puute.
Artikkelissa raportoidun tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata lääkkeetöntä kivunlievitystä ja sen kirjaamista lasten sairaalahoidon aikana hoitajien näkökulmasta sekä tutkia taustatekijöiden yhteyttä lääkkeettömän kivunhoidon toteuttamiseen. Tutkimustulosten mukaan hoitajat käyttivät lääkkeettömiä kivunlievitysmenetelmiä melko monipuolisesti, mutta kaikkia lääkkeettömiä menetelmiä ei vielä riittävästi hyödynnetty. Lohduttamista, rohkaisua, lapsen huomion siirtämistä pois kivusta, valmistelemista toimenpiteeseen, asentohoitoa ja auttamista päivittäisissä toiminnoissa käytettiin rutiinisti hoitotyön arjessa. Hengitysharjoituksia, rentoutusharjoituksia, kylmä- ja lämpöhoitoja sekä hierontaa käytettiin vähemmän. Lisäksi lapsen ymmärryksen varmistaminen ja lääkkeettömistä kivunlievityskeinoista informoiminen toteutui harvemmin. Lääkkeettömän kivunhoidon kirjaaminen osoittautui vielä puutteelliseksi ja kirjallisia ohjeita lääkkeettömistä menetelmistä ei ollut riittävästi käytettävissä.
Tutkimustulokset vahvistavat aikaisempaa tietopohjaa lasten lääkkeettömän kivunlievityksen toteuttamisesta ja siihen yhteydessä olevista tekijöistä. Tuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä lasten lääkkeetöntä kivunhoitoa ja sen kirjaamista. Hoitokäytäntöjä tulee yhtenäistää näyttöön perustuvaa, ajan tasaista tutkimustietoa hyödyntäen ja lapsen tarpeisiin tulee vastata yksilöllisesti. Lasten kivunhoito toteutuu parhaiten moniammatillisen hoitotiimin yhteistyönä, johon myös lapsi itse ja vanhemmat osallistuvat aktiivisina toimijoina. Lasten lääkkeettömän kivunhoidon tutkimusta tarvitaan edelleen. Monet lääkkeettömät menetelmät on todettu vaikuttaviksi, mutta niiden käyttö on osin puutteellista.