Opettajan opettajuus : katsaus Opettaja-lehden opettajakuvaan tradition ja ajan hengen ristitulessa
Laaksonen, Sasu (2014)
Laaksonen, Sasu
2014
Kasvatustiede, luokanopettajan koulutus - Class Teacher Education
Kasvatustieteiden yksikkö - School of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-12-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201412192469
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201412192469
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa julkista opettajakuvaa nykyisessä uusliberalistisessa arvoilmastossa. Tavoitteena oli ensisijaisesti selvittää, miten opettajuutta representoitiin Opettaja- lehden pääkirjoituksissa. Toisekseen tutkimuksessa tarkasteltiin, kuinka lehden erilaiset opettajakuvat kohtasivat uusliberalistisen koulutuspolitiikan kouluille ja opettajille asettamat vaatimukset. Tutkimusaineisto koostui 69 opettajuutta käsitelleestä pääkirjoituksesta. Mukana oli neljä vuosikertaa välillä 2010-2013.
Opettajakuvan muodostumista taustoitettiin kahdelta kantilta: historian ja nykyajan. Historiallisen kontekstin keskiössä oli opettajuuden kehityksen kuvaaminen aina itsenäisen ajan alkumetrien mallikansalais-yleissivistäjästä nykyiseen PISA-menestyjään. Ammatin kehittyminen esitettiin eri aikoina vallinneiden ihanteiden avulla. Perustana opettajaideaalin muovautumiselle toimi Olli Luukkaisen väitöskirjassaan esittämä näkemys.
Nykyajan konteksti pohjasi opetusalan uusliberalistiseen murrokseen. Ytimessä tutkittiin aatteen vaikutuksia koulutuspolitiikkaan, koulutuskieleen sekä opettajuuteen. Koulutuspoliittisessa aihiossa efektiä avattiin muun muassa Jyrki Hilpelän ja Risto Rinteen ajatusten avulla. Kielellisen ulottuvuuden murrosta tarkasteltiin puolestaan Gert Biestan ja Aini Oravakankaan tutkimuksia hyödyntäen. Ajan opettajuudelle pohjan taas loivat Eija Syrjäläisen ja Kari-Pekka Lapinojan huomiot. Taustoituksen pääideana oli havainnollistaa, että Opettaja-lehden opettajakuva sai vaikutteita traditiosta, tehtävästä, odotuksista, realiteeteista sekä visioista.
Varsinaiset opettaja-representaatiot muodostettiin Teun Van Dijkin retoris-analyyttistä metodia käyttäen. Siinä viestiä tarkasteltiin kulttuuriin ja kontekstiin kytkeytyvänä vuorovaikutuksena, jossa tekstistä pyrittiin löytämään hallitsevien teemojen lisäksi myös sen funktio. Aineistosta abstrahoitiin neljä opettaja-representaatiota: Olosuhteiden uhri, Sosiaalisen hyvinvoinnin kasvattaja, Kansainvälinen huippuosaaja sekä Elinikäinen oppija. Mainittuja opettajakuvia suhteutettiin uusliberalistisen ajan opetusvaatimuksiin. Pohdinnan ytimessä oli kysymys: Esiintyykö opettaja äänenkannattajassaan aktiivisena oman ammattinsa kehittäjänä ja yhteiskunnallisena vaikuttajana vai passiivisena, pedagogisen palvelutehtävän suorittajana. Suhdetta viitoitettiin Mirka Räisäsen kehittelemän diskursiivisen avaruuden avulla.
Opettaja-lehden opettajakuvia summasi parhaiten tietynlainen ristiriitaisuus. Yhtäältä opettaja esitettiin yhteiskuntamme avainammattina, jonka kansainvälisestikin tunnustettu ainutlaatuinen osaaminen loi sekä taloudellista että sosiaalista hyvinvointia. Toisaalta opettaja kuvattiin myös vastoinkäymisten vaivaamana uhrina, jonka työtä hankaloittivat koventuneet vaatimukset, pudonnut arvostus sekä työolosuhteiden heikentyminen. Ristiriitaisuus määritti myös opettajakuvien ja uusliberalistisen opetuspolitiikan suhdetta. Opettaja-lehden opettajuudessa painottui edelleen sivistys-humaanille perustalle rakentuva eettinen kasvatus. Mutta ammatin uudistamisessa lehti ei vierastanut myöskään uusliberalistisia ideoita. Opettajuuden tai yhteiskunnan kehittämisessä järjestölehti ei kunnostautunut. Toimituksen fokus oli opettajan työolosuhteiden parantamisessa.
Opettajakuvan muodostumista taustoitettiin kahdelta kantilta: historian ja nykyajan. Historiallisen kontekstin keskiössä oli opettajuuden kehityksen kuvaaminen aina itsenäisen ajan alkumetrien mallikansalais-yleissivistäjästä nykyiseen PISA-menestyjään. Ammatin kehittyminen esitettiin eri aikoina vallinneiden ihanteiden avulla. Perustana opettajaideaalin muovautumiselle toimi Olli Luukkaisen väitöskirjassaan esittämä näkemys.
Nykyajan konteksti pohjasi opetusalan uusliberalistiseen murrokseen. Ytimessä tutkittiin aatteen vaikutuksia koulutuspolitiikkaan, koulutuskieleen sekä opettajuuteen. Koulutuspoliittisessa aihiossa efektiä avattiin muun muassa Jyrki Hilpelän ja Risto Rinteen ajatusten avulla. Kielellisen ulottuvuuden murrosta tarkasteltiin puolestaan Gert Biestan ja Aini Oravakankaan tutkimuksia hyödyntäen. Ajan opettajuudelle pohjan taas loivat Eija Syrjäläisen ja Kari-Pekka Lapinojan huomiot. Taustoituksen pääideana oli havainnollistaa, että Opettaja-lehden opettajakuva sai vaikutteita traditiosta, tehtävästä, odotuksista, realiteeteista sekä visioista.
Varsinaiset opettaja-representaatiot muodostettiin Teun Van Dijkin retoris-analyyttistä metodia käyttäen. Siinä viestiä tarkasteltiin kulttuuriin ja kontekstiin kytkeytyvänä vuorovaikutuksena, jossa tekstistä pyrittiin löytämään hallitsevien teemojen lisäksi myös sen funktio. Aineistosta abstrahoitiin neljä opettaja-representaatiota: Olosuhteiden uhri, Sosiaalisen hyvinvoinnin kasvattaja, Kansainvälinen huippuosaaja sekä Elinikäinen oppija. Mainittuja opettajakuvia suhteutettiin uusliberalistisen ajan opetusvaatimuksiin. Pohdinnan ytimessä oli kysymys: Esiintyykö opettaja äänenkannattajassaan aktiivisena oman ammattinsa kehittäjänä ja yhteiskunnallisena vaikuttajana vai passiivisena, pedagogisen palvelutehtävän suorittajana. Suhdetta viitoitettiin Mirka Räisäsen kehittelemän diskursiivisen avaruuden avulla.
Opettaja-lehden opettajakuvia summasi parhaiten tietynlainen ristiriitaisuus. Yhtäältä opettaja esitettiin yhteiskuntamme avainammattina, jonka kansainvälisestikin tunnustettu ainutlaatuinen osaaminen loi sekä taloudellista että sosiaalista hyvinvointia. Toisaalta opettaja kuvattiin myös vastoinkäymisten vaivaamana uhrina, jonka työtä hankaloittivat koventuneet vaatimukset, pudonnut arvostus sekä työolosuhteiden heikentyminen. Ristiriitaisuus määritti myös opettajakuvien ja uusliberalistisen opetuspolitiikan suhdetta. Opettaja-lehden opettajuudessa painottui edelleen sivistys-humaanille perustalle rakentuva eettinen kasvatus. Mutta ammatin uudistamisessa lehti ei vierastanut myöskään uusliberalistisia ideoita. Opettajuuden tai yhteiskunnan kehittämisessä järjestölehti ei kunnostautunut. Toimituksen fokus oli opettajan työolosuhteiden parantamisessa.