Stressi ja hyperprolaktinemia
Hakala, Hely (2014)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
Hakala, Hely
2014
Psykologia - Psychology
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
Väitöspäivä
2014-12-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201412022366
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201412022366
Kuvaus
Väitöskirja on omakustanne
Tiivistelmä
Stressi ja hyperprolaktinemia.
I osa. Stressi ja hyperprolaktinemia teorioiden ja aikaisempien tutkimusten valossa. Laaja kirjallisuuskatsaus.
II osa. Hyperprolaktinemiapotilaiden itsearvioima psykologinen stressi: Stressitekijät, hallintakeinot, voimavarat ja stressitilat. Deskriptiivinen vertailututkimus. Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö (Psykologia) ja Tampereen yliopistollinen sairaala: tutkimus 91194. Tampereen yliopisto, 2014.
Stressi ja hyperprolaktinemia -tutkimuksen alkuperäistutkimusraportti on monografia, joka koostuu kahdesta erillisestä, mutta toisiinsa laajasti liittyvästä ja toisiaan täydentävästä osatyöstä: "Stressi ja hyperprolaktinemia teorioiden ja aikaisempien tutkimusten valossa", joka on laaja kirjallisuuskatsaus ja "Hyperprolaktinemiapotilaiden itsearvioima psykologinen stressi", joka on deskriptiivinen ja vertaileva empiirinen tutkimus.
Stressin ja aivolisäkkeen tuottaman prolaktiini-hormonin (PRL) liikaerityksen, hyperprolaktinemian (HPL), suhteesta ei ole tiedetty paljon. HPL on häiriö, joka vaikuttaa sekä naisten että miesten lisääntymiskykyyn. HPL:ään voi liittyä lisäksi aivolisäkkeen kasvain, prolaktinooma, joka taas voi uhata mm. näkökykyä. HPL:ään on katsottu liittyvän myös depressiota. Tämän vuoksi stressin - erityisesti vähän tutkitun psykologisen stressin - ja HPL:n suhteesta on tärkeätä saada lisätietoa. Aihetta ei ole aiemmin tutkittu paljon.
I osa
Tutkimuksen I osan, laajan kirjallisuuskatsauksen teoreettisena lähtökohtana oli, että ihminen on psykofysiologinen, psykoneuroendokrinologinen ja -immunologinen dynaaminen kokonaisjärjestelmä, joka toimii vuorovaikutuksessa muiden psykologisten, sosiaalisten ja fysikaalisten järjestelmien ts. ympäristön kanssa. Psykoneuroendokrinologisessa ja -immunologisessa järjestelmässä voidaan erottaa psykologinen ja fysiologinen neuroendokrinologinen ja -immunologinen osa- tai alajärjestelmä.
Tavoitteena oli määritellä stressin käsite ja kuvata prolaktiinin (PRL) säätelyjärjestelmää, hyperprolaktinemiaa (HPL) ja HPL:n lääketieteellistä ja mahdollista psykologista hoitoa sekä tarkastella stressin ja HPL:n suhdetta aikaisemman kirjallisuuden valossa. Myös stressi käsitettiin psykofysiologiseksi ilmiöksi, joka jaettiin psykologiseen ja fysiologiseen stressiin. Katsauksessa esiteltiin useita psykologisen stressin vuorovaikutuksellisia eli yksilön ja ympäristön vuorovaikutukseen liittyviä teorioita ja malleja.
Psykologinen stressi määriteltiin laajasti yksilön ja ympäristön välisessä vuorovaikutuksessa ilmeneväksi prosessiksi, itsesäätelyjärjestelmäksi, joka sisältää psykologiset, sosiaaliset ja fysikaaliset tai fyysiset stressitekijät, niiden ja voimavarojen henkilökohtaisen arvioinnin, hallintakeinot ja psykologiset stressitilat tai -emootiot. Psykologisen stressin määritelmässä otettiin siten huomioon paitsi ympäristön vaatimukset eli stressitekijät sekä psykologiset stressitilat tai -emootiot, myös niiden väliset muuntavat ja välittävät tekijät kuten stressinhallintakeinot sekä voimavarat. Tällöin korostettiin ympäristön vaatimusten omakohtaista arviointia ja merkitystä yksilölle.
Fysiologista stressiä selvitettiin neuroendokrinologisessa ja -immunologisessa järjestelmässä. Aivolisäkkeen etulohkon tuottaman PRL-hormonin yleistä merkitystä ja säätelyjärjestelmää tarkasteltiin tuoden esille mm. kaksi päätekijää: dopamiini- ja serotoniinijärjestelmät. PRL:n erityksen häiriöstä, HPL:stä, tarkastelun kohteena oli erityisesti hoitoa vaativa patologinen HPL eri ilmenemismuotoineen: hypotalaaminen eli funktionaalinen HPL, mikroprolaktinooma, makroprolaktinooma, makroprolaktinemia, muihin sairauksiin liittyvä HPL sekä psykologiset ilmentymät kuten ahdistuneisuus ja depressio.
Lisäksi luotiin katsaus lasten ja nuorten keskuudessa esiintyvään HPL:ään. Tarkasteltiin HPL:n funktioita sopeutumismenetelmänä sekä psykologisessa että neuroendokrinologisessa ja -immunologisessa järjestelmässä. Psykologisen ja fysiologisen stressin ja PRL:n ja HPL:n suhteista liittyneenä immuunijärjestelmään esitettiin vielä kokonaiskuva käsitekartan muodossa (Psy-HPA-I -akseli; liite 33).
II osa
Stressi ja hyperprolaktinemia -tutkimuksen deskriptiivisessä vertailututkimuksessa selvitettiin empiirisesti 48 naispuolisen HPL-potilaan, 77 kontrollihenkilön (lapsettomuuspotilaita, varsinainen kontrolliryhmä) sekä kolmen muun vertailuryhmän (Ojanen, 2002a, 2002b; Putous, 1993; yhteensä 365 naiskoehenkilöä) psykologista stressiä kyselylomakkeella ja itsearviointiasteikoilla. Tutkimuksessa käytettiin psykologisen stressin laajaa määritelmää, jota ei muissa tutkimuksissa ole usein käytetty.
Patologiseen HPL:ään todettiin liittyvän psykologista stressiä: psykososiaalisia stressitekijöitä, kuten vaikea elämänhistoria ja tyytymättömyyttä elämään sekä psykologisia stressitiloja erityisesti aktiivista distressiä, kokonaisdistressiä ja ahdistuneisuutta. Elinoloihin vaikuttaminen ja psykologiset voimavarat eivät eronneet yhtä yksiselitteisesti varsinaisen kontrolliryhmän eli lapsettomuuspotilasryhmän ja muiden vertailuryhmien arvioinneista. Myös HPL-ryhmän psykososiaalisten stressitekijöiden ja psykologisten stressitilojen korrelaatioita selvitettiin. Lisäksi HPL-ryhmän ja varsinaisen kontrolliryhmän sosiaalisia ja terveystaustatietoja kartoitettiin ja verrattiin toisiinsa. HPL-ryhmän ja varsinaisen kontrolliryhmän fyysinen ponnistelu ei eronnut toisistaan, joten päähuomio voitiin tässä tutkimuksessa kiinnittää psykososiaalisiin stressitekijöihin.
Tutkimus lisäsi kokonaisuudessaan tietoa ja ymmärrystä psykologisesta ja fysiologisesta stressistä ja HPL:stä (käsitekartta: Psy-HPA-I -akseli) sekä patologiseen HPL:ään kytkeytyvästä psykologisesta stressistä. Tässä tutkimuksessa ei selvitetty empiirisesti stressin ja HPL:n syysuhteita, mutta tulokset antavat aihetta olettaa, että psykologisella stressillä saattaa olla merkitystä patologisen HPL:n kehityshistoriassa, joten patologisen HPL:n ennaltaehkäisemiseksi kannattaisi tutkia jo lasten ja nuorten stressiä ja HPL:ää ja kehitellä psykologisia stressinhallintakeinoja.
I osa. Stressi ja hyperprolaktinemia teorioiden ja aikaisempien tutkimusten valossa. Laaja kirjallisuuskatsaus.
II osa. Hyperprolaktinemiapotilaiden itsearvioima psykologinen stressi: Stressitekijät, hallintakeinot, voimavarat ja stressitilat. Deskriptiivinen vertailututkimus. Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö (Psykologia) ja Tampereen yliopistollinen sairaala: tutkimus 91194. Tampereen yliopisto, 2014.
Stressi ja hyperprolaktinemia -tutkimuksen alkuperäistutkimusraportti on monografia, joka koostuu kahdesta erillisestä, mutta toisiinsa laajasti liittyvästä ja toisiaan täydentävästä osatyöstä: "Stressi ja hyperprolaktinemia teorioiden ja aikaisempien tutkimusten valossa", joka on laaja kirjallisuuskatsaus ja "Hyperprolaktinemiapotilaiden itsearvioima psykologinen stressi", joka on deskriptiivinen ja vertaileva empiirinen tutkimus.
Stressin ja aivolisäkkeen tuottaman prolaktiini-hormonin (PRL) liikaerityksen, hyperprolaktinemian (HPL), suhteesta ei ole tiedetty paljon. HPL on häiriö, joka vaikuttaa sekä naisten että miesten lisääntymiskykyyn. HPL:ään voi liittyä lisäksi aivolisäkkeen kasvain, prolaktinooma, joka taas voi uhata mm. näkökykyä. HPL:ään on katsottu liittyvän myös depressiota. Tämän vuoksi stressin - erityisesti vähän tutkitun psykologisen stressin - ja HPL:n suhteesta on tärkeätä saada lisätietoa. Aihetta ei ole aiemmin tutkittu paljon.
I osa
Tutkimuksen I osan, laajan kirjallisuuskatsauksen teoreettisena lähtökohtana oli, että ihminen on psykofysiologinen, psykoneuroendokrinologinen ja -immunologinen dynaaminen kokonaisjärjestelmä, joka toimii vuorovaikutuksessa muiden psykologisten, sosiaalisten ja fysikaalisten järjestelmien ts. ympäristön kanssa. Psykoneuroendokrinologisessa ja -immunologisessa järjestelmässä voidaan erottaa psykologinen ja fysiologinen neuroendokrinologinen ja -immunologinen osa- tai alajärjestelmä.
Tavoitteena oli määritellä stressin käsite ja kuvata prolaktiinin (PRL) säätelyjärjestelmää, hyperprolaktinemiaa (HPL) ja HPL:n lääketieteellistä ja mahdollista psykologista hoitoa sekä tarkastella stressin ja HPL:n suhdetta aikaisemman kirjallisuuden valossa. Myös stressi käsitettiin psykofysiologiseksi ilmiöksi, joka jaettiin psykologiseen ja fysiologiseen stressiin. Katsauksessa esiteltiin useita psykologisen stressin vuorovaikutuksellisia eli yksilön ja ympäristön vuorovaikutukseen liittyviä teorioita ja malleja.
Psykologinen stressi määriteltiin laajasti yksilön ja ympäristön välisessä vuorovaikutuksessa ilmeneväksi prosessiksi, itsesäätelyjärjestelmäksi, joka sisältää psykologiset, sosiaaliset ja fysikaaliset tai fyysiset stressitekijät, niiden ja voimavarojen henkilökohtaisen arvioinnin, hallintakeinot ja psykologiset stressitilat tai -emootiot. Psykologisen stressin määritelmässä otettiin siten huomioon paitsi ympäristön vaatimukset eli stressitekijät sekä psykologiset stressitilat tai -emootiot, myös niiden väliset muuntavat ja välittävät tekijät kuten stressinhallintakeinot sekä voimavarat. Tällöin korostettiin ympäristön vaatimusten omakohtaista arviointia ja merkitystä yksilölle.
Fysiologista stressiä selvitettiin neuroendokrinologisessa ja -immunologisessa järjestelmässä. Aivolisäkkeen etulohkon tuottaman PRL-hormonin yleistä merkitystä ja säätelyjärjestelmää tarkasteltiin tuoden esille mm. kaksi päätekijää: dopamiini- ja serotoniinijärjestelmät. PRL:n erityksen häiriöstä, HPL:stä, tarkastelun kohteena oli erityisesti hoitoa vaativa patologinen HPL eri ilmenemismuotoineen: hypotalaaminen eli funktionaalinen HPL, mikroprolaktinooma, makroprolaktinooma, makroprolaktinemia, muihin sairauksiin liittyvä HPL sekä psykologiset ilmentymät kuten ahdistuneisuus ja depressio.
Lisäksi luotiin katsaus lasten ja nuorten keskuudessa esiintyvään HPL:ään. Tarkasteltiin HPL:n funktioita sopeutumismenetelmänä sekä psykologisessa että neuroendokrinologisessa ja -immunologisessa järjestelmässä. Psykologisen ja fysiologisen stressin ja PRL:n ja HPL:n suhteista liittyneenä immuunijärjestelmään esitettiin vielä kokonaiskuva käsitekartan muodossa (Psy-HPA-I -akseli; liite 33).
II osa
Stressi ja hyperprolaktinemia -tutkimuksen deskriptiivisessä vertailututkimuksessa selvitettiin empiirisesti 48 naispuolisen HPL-potilaan, 77 kontrollihenkilön (lapsettomuuspotilaita, varsinainen kontrolliryhmä) sekä kolmen muun vertailuryhmän (Ojanen, 2002a, 2002b; Putous, 1993; yhteensä 365 naiskoehenkilöä) psykologista stressiä kyselylomakkeella ja itsearviointiasteikoilla. Tutkimuksessa käytettiin psykologisen stressin laajaa määritelmää, jota ei muissa tutkimuksissa ole usein käytetty.
Patologiseen HPL:ään todettiin liittyvän psykologista stressiä: psykososiaalisia stressitekijöitä, kuten vaikea elämänhistoria ja tyytymättömyyttä elämään sekä psykologisia stressitiloja erityisesti aktiivista distressiä, kokonaisdistressiä ja ahdistuneisuutta. Elinoloihin vaikuttaminen ja psykologiset voimavarat eivät eronneet yhtä yksiselitteisesti varsinaisen kontrolliryhmän eli lapsettomuuspotilasryhmän ja muiden vertailuryhmien arvioinneista. Myös HPL-ryhmän psykososiaalisten stressitekijöiden ja psykologisten stressitilojen korrelaatioita selvitettiin. Lisäksi HPL-ryhmän ja varsinaisen kontrolliryhmän sosiaalisia ja terveystaustatietoja kartoitettiin ja verrattiin toisiinsa. HPL-ryhmän ja varsinaisen kontrolliryhmän fyysinen ponnistelu ei eronnut toisistaan, joten päähuomio voitiin tässä tutkimuksessa kiinnittää psykososiaalisiin stressitekijöihin.
Tutkimus lisäsi kokonaisuudessaan tietoa ja ymmärrystä psykologisesta ja fysiologisesta stressistä ja HPL:stä (käsitekartta: Psy-HPA-I -akseli) sekä patologiseen HPL:ään kytkeytyvästä psykologisesta stressistä. Tässä tutkimuksessa ei selvitetty empiirisesti stressin ja HPL:n syysuhteita, mutta tulokset antavat aihetta olettaa, että psykologisella stressillä saattaa olla merkitystä patologisen HPL:n kehityshistoriassa, joten patologisen HPL:n ennaltaehkäisemiseksi kannattaisi tutkia jo lasten ja nuorten stressiä ja HPL:ää ja kehitellä psykologisia stressinhallintakeinoja.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4768]