Euroopan unionin lähialueyhteistyön kehitys suurlaajentumisen jälkeen: Vertailussa Tacis- ja ENPI-lähialueyhteistyöohjelmat EU:n itäisillä lähialueilla
Keisanen, Ossi (2014)
Keisanen, Ossi
2014
Tilintarkastuksen ja arvioinnin maisteriohjelma - Master's Degree Programme in Auditing and Evaluation
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-08-26
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201409032109
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201409032109
Tiivistelmä
Euroopan unionin lähialueet muodostuvat hyvin heterogeenisesta joukosta valtioita. EU:ssa on laajalti tunnustettu, että suurin uhka EU:n vakaudelle tulee sen lähialueilla mahdollisesti ilmenevistä levottomuuksista. Naapuruuspolitiikkansa avulla EU pyrkii edistämään naapurimaidensa vakautta, vaurautta ja turvallisuutta tarjoamalla politiikan soveltamisalaan kuuluville maille tiiviimpiä yhdyssiteitä EU:hun.
Tässä tutkielmassa tarkastellaan, miten EU:n vuonna 2004 tapahtunut laajentuminen (niin sanottu suurlaajentuminen) on vaikuttanut EU:n ulko- ja talouspolitiikkaan sen välittömiä ja merentakaisia itäisten lähialueiden naapurimaita kohtaan. Muutosta tarkastellaan EU:n ulkorajat ylittävän yhteistyön kehityksenä, jossa huomion kohteena on aikaisemman Tacis-ohjelman ja suurlaajentumisen jälkeen käynnistetyn ENPI-ohjelman vertailu. Lisäksi tarkastellaan sitä, millainen rooli eurooppalaisella naapuruuden ja kumppanuuden välineellä (ENPI) on osana EU:n ulkosuhteita.
Rajat ylittävä yhteistyö mahdollistaa yhteistyön syvenemisen ja kehittymisen ilman suoraa lupausta jäsenyydestä. Euroopan naapuruuspolitiikalla on tärkeä rooli hyvien suhteiden luomisessa ja ylläpidossa EU:n välittömiin ja merentakaisiin rajanaapureihin. Tapa miten EU harjoittaa poliittista toimintaa lähialueillaan, määrittää EU:ta kansainvälisenä toimijana.
Muutoksia ENPI- ja Tacis-ohjelmien välillä ei voida perustella yksinomaan EU:n muuttuneilla asenteille yhteistyön kohdemaita kohtaan, vaan huomiota on kiinnitettävä myös yhteistyömaissa tapahtuneisiin muutoksiin. Lähtökohdat ohjelmille olivat hyvin erilaiset. Lisäksi erityisesti Venäjän nopea kasvu ja vaikutusvalta lähialueillaan on aina huomioitava EU:n harjoittaessa rajat ylittävää yhteistyötä itärajansa tuolla puolen.
Tässä tutkielmassa tarkastellaan, miten EU:n vuonna 2004 tapahtunut laajentuminen (niin sanottu suurlaajentuminen) on vaikuttanut EU:n ulko- ja talouspolitiikkaan sen välittömiä ja merentakaisia itäisten lähialueiden naapurimaita kohtaan. Muutosta tarkastellaan EU:n ulkorajat ylittävän yhteistyön kehityksenä, jossa huomion kohteena on aikaisemman Tacis-ohjelman ja suurlaajentumisen jälkeen käynnistetyn ENPI-ohjelman vertailu. Lisäksi tarkastellaan sitä, millainen rooli eurooppalaisella naapuruuden ja kumppanuuden välineellä (ENPI) on osana EU:n ulkosuhteita.
Rajat ylittävä yhteistyö mahdollistaa yhteistyön syvenemisen ja kehittymisen ilman suoraa lupausta jäsenyydestä. Euroopan naapuruuspolitiikalla on tärkeä rooli hyvien suhteiden luomisessa ja ylläpidossa EU:n välittömiin ja merentakaisiin rajanaapureihin. Tapa miten EU harjoittaa poliittista toimintaa lähialueillaan, määrittää EU:ta kansainvälisenä toimijana.
Muutoksia ENPI- ja Tacis-ohjelmien välillä ei voida perustella yksinomaan EU:n muuttuneilla asenteille yhteistyön kohdemaita kohtaan, vaan huomiota on kiinnitettävä myös yhteistyömaissa tapahtuneisiin muutoksiin. Lähtökohdat ohjelmille olivat hyvin erilaiset. Lisäksi erityisesti Venäjän nopea kasvu ja vaikutusvalta lähialueillaan on aina huomioitava EU:n harjoittaessa rajat ylittävää yhteistyötä itärajansa tuolla puolen.