Germ cell tumors - Biology, Clinical Presentation and Epidemiology
Pauniaho, Satu-Liisa (2014)
Pauniaho, Satu-Liisa
Tampere University Press
2014
Lastentautioppi - Paediatrics
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2014-08-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9509-0
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9509-0
Tiivistelmä
Itusolukasvaimet ovat harvinainen ja monimuotoinen ryhmä hyvän- ja pahanlaatuisia kasvaimia, joiden katsotaan saavan alkunsa ns. alkuitusolusta. Vaikka koko väestössä pahanlaatuiset itusolukasvaimet ovat harvinaisia (vain n. 0.7 % kaikista syövistä), alle 30-vuotiaiden syövistä jo 11 % on itusolusyöpiä. Lisäksi pahanlaatuiset kiveksen itusolukasvaimet ovat 20–40-vuotiaden, etnisesti kaukasialaisten miesten syövistä yleisimpiä. Niiden ilmaantuvuus teollisuusmaissa on kasvanut, ja syy ilmaantuvuuden kasvuun on suurelta osin epäselvä. Useita, mm. ympäristöön liittyviä riskitekijöitä on kuitenkin esitetty yleistymisen syyksi. Itusolukasvainten molekulaarinen perusta on avoin.
Vastasyntyneiden tavallisin kasvain, ns. sakrokokkygeaalinen teratooma (sacrococcygeal teratoma, SCT), on tyypillinen ja useimmiten hyvänlaatuinen itusolukasvain. SCT voidaan jaotella kasvaimen sijainnin, histologian ja koostumuksen mukaan. Kasvain todetaan nykyisin yleensä jo raskaudenaikaisissa ultraäänitutkimuksissa. Raskauden ja sikiön kannalta huonoja ennustetekijöitä ovat mm. kasvainkudoksen kiinteys ja runsas verisuonitus sekä kasvaimen nopea kasvu. Elävänä syntyneillä lapsilla, jotka leikataan pian syntymän jälkeen, on erinomainen ennuste. Osalla kasvaimista on kuitenkin taipumus uusiutua, ja vähintään 50 % uusiutumisista on pahanlaatuisia. Tästä syystä sekä mahdollisten tuumoriin ja leikkaukseen liittyvien toiminnallisten pitkäaikaisongelmien löytämiseksi potilaita seurataan kliinisesti useiden vuosien ajan.
Väitöskirjatyö koostui neljästä itsenäisestä osasta. Ensimmäinen osatyö (I) perustui prospektiiviseen tuumorimarkkeri-seurantatutkimukseen. Kaikki Helsingin Lasten ja Nuorten Sairaalassa vuosina 1986–2008 todetut ja hoidetut SCT-potilaat (n=33) otettiin mukaan tutkimukseen, ja he kävivät säännöllisesti seurannassa Lastenklinikalla. Keskityimme erityisesti poikkeavien verikoearvojen ja kasvaimen uusiutumisen mahdolliseen yhteyteen. Alfa-fetoproteiinin (AFP) on jo aiemmin todettu ennustavan pahanlaatuisia uusiutumisia. Ensimmäisen osatyön tulokset osoittivat lisäksi, että koholla oleva seerumin CA 125 saattaa ennustaa hyvänlaatuisia uusiutumisia. Näin ollen suosittelemme näiden kahden tuumorimarkkereiden käyttöä seurannassa.
Toinen osatyö (II) perustui Suomen Syöpärekisterin tietoihin, ja siinä määritettiin pahanlaatuisten itusolukasvainten ilmaantuvuus (insidenssi), histologinen jakautuminen ja sijainnit miehillä ja naisilla. Tutkimukseen otettiin mukaan kaikki Suomessa vuosina 1969–2008 todetut itusolusyövät (yli 3000 tapausta). Tämän osatyön tärkeimmät löydökset olivat, että sekä itusolukasvainten ilmaantuvuudessa että histologisessa ja sijainnin jakautumisessa on eroja miesten ja naisten välillä. Kiveksissä ja munasarjoissa esiintyvien itusolukasvainten ilmaantuvuus 15–44-vuotiailla miehillä on nousussa, kun taas naisilla vastaavaa nousua ei todettu. Näin ollen itusolukasvainten riskitekijät ovat todennäköisesti erilaisia miehillä ja naisilla.
Osatyö III oli jälleen rekistereihin perustuva, ja siinä selvitettiin SCT:n vallitsevuus (prevalenssi) Suomessa, ja lisäksi SCT:n vaikutukset raskauden kulkuun. Tutkimus sisälsi kaikki SCT-tapaukset, mukaan lukien elävänä ja kuolleena syntyneet sekä sikiöindikaatiolla tehdyt raskauden keskeytykset. Tapaukset haettiin THL:n Epämuodostumarekisteristä, josta saatiin myös tietoa tapausten muista anomalioista. Lisätietoja haettiin myös THL:n Syntymärekisteristä sekä Suomen Syöpärekisteristä. Tämä osatyö osoitti, että SCT:n syntymähetken vallitsevuus (birth prevalence) Suomessa on n. 1:15 000, mikä on huomattavasti enemmän kuin aiemmin on raportoitu muista maista. Liitännäispoikkeavuuksia todettiin kolmasosalla tapauksista, ja 28 % tapauksista (pois lukien keskeytykset) joko syntyi kuolleena tai menehtyi vastasyntyneisyyskaudella.
Neljäs osatyö (IV) oli epidemiologinen analyysi itusolukasvaimista lapsilla ja nuorilla (0-19-vuotiaat) Suomessa vuosina 1969–2008. Analysoimme yhteensä 334 pahanlaatuisen itusolukasvaimen Syöpärekisteritiedot, ja keskityimme tuumorin histologiaan, sijaintiin ja levinneisyysasteeseen diagnoosihetkellä. Laskimme lisäksi eloonjäämisluvut kahdelle peräkkäiselle ajanjaksolle. Tämä osatyö osoitti, että itusolukasvainten osuus kaikista lasten ja nuorten pahanlaatuisista kasvaimista on noussut, pääasiassa teini-ikäisten kiveskasvainten osalta. Ilmaantuvuuden muutosten analysointi oli kuitenkin haasteellista, sillä lapsilla ja erityisesti tytöillä näitä kasvaimia esiintyy hyvin vähän.
Loppupäätelmänä voidaan todeta, että tämä tutkimus muodostaa kattavan analyysin lasten ja aikuisten itusolukasvaimista. Epidemiologisia rekisteritutkimuksia on mahdollista toteuttaa vain sellaisissa maissa, joissa on luotettava kansallinen rekisterijärjestelmä. Tästä syystä tutkimuksemme on merkittävä lisä aiempiin itusolukasvaimia käsitteleviä väestöpohjaisiin tutkimuksiin. Koska itusolukasvaimet ovat hyvin harvinaisia lapsilla, tutkimuksen laajentaminen esim. yhteispohjoismaiseksi voisi helpottaa jopa pienten ilmaantuvuuden muutoksien toteamista ja näiden tuumoreiden biologisen taustan ymmärtämistä.
Vastasyntyneiden tavallisin kasvain, ns. sakrokokkygeaalinen teratooma (sacrococcygeal teratoma, SCT), on tyypillinen ja useimmiten hyvänlaatuinen itusolukasvain. SCT voidaan jaotella kasvaimen sijainnin, histologian ja koostumuksen mukaan. Kasvain todetaan nykyisin yleensä jo raskaudenaikaisissa ultraäänitutkimuksissa. Raskauden ja sikiön kannalta huonoja ennustetekijöitä ovat mm. kasvainkudoksen kiinteys ja runsas verisuonitus sekä kasvaimen nopea kasvu. Elävänä syntyneillä lapsilla, jotka leikataan pian syntymän jälkeen, on erinomainen ennuste. Osalla kasvaimista on kuitenkin taipumus uusiutua, ja vähintään 50 % uusiutumisista on pahanlaatuisia. Tästä syystä sekä mahdollisten tuumoriin ja leikkaukseen liittyvien toiminnallisten pitkäaikaisongelmien löytämiseksi potilaita seurataan kliinisesti useiden vuosien ajan.
Väitöskirjatyö koostui neljästä itsenäisestä osasta. Ensimmäinen osatyö (I) perustui prospektiiviseen tuumorimarkkeri-seurantatutkimukseen. Kaikki Helsingin Lasten ja Nuorten Sairaalassa vuosina 1986–2008 todetut ja hoidetut SCT-potilaat (n=33) otettiin mukaan tutkimukseen, ja he kävivät säännöllisesti seurannassa Lastenklinikalla. Keskityimme erityisesti poikkeavien verikoearvojen ja kasvaimen uusiutumisen mahdolliseen yhteyteen. Alfa-fetoproteiinin (AFP) on jo aiemmin todettu ennustavan pahanlaatuisia uusiutumisia. Ensimmäisen osatyön tulokset osoittivat lisäksi, että koholla oleva seerumin CA 125 saattaa ennustaa hyvänlaatuisia uusiutumisia. Näin ollen suosittelemme näiden kahden tuumorimarkkereiden käyttöä seurannassa.
Toinen osatyö (II) perustui Suomen Syöpärekisterin tietoihin, ja siinä määritettiin pahanlaatuisten itusolukasvainten ilmaantuvuus (insidenssi), histologinen jakautuminen ja sijainnit miehillä ja naisilla. Tutkimukseen otettiin mukaan kaikki Suomessa vuosina 1969–2008 todetut itusolusyövät (yli 3000 tapausta). Tämän osatyön tärkeimmät löydökset olivat, että sekä itusolukasvainten ilmaantuvuudessa että histologisessa ja sijainnin jakautumisessa on eroja miesten ja naisten välillä. Kiveksissä ja munasarjoissa esiintyvien itusolukasvainten ilmaantuvuus 15–44-vuotiailla miehillä on nousussa, kun taas naisilla vastaavaa nousua ei todettu. Näin ollen itusolukasvainten riskitekijät ovat todennäköisesti erilaisia miehillä ja naisilla.
Osatyö III oli jälleen rekistereihin perustuva, ja siinä selvitettiin SCT:n vallitsevuus (prevalenssi) Suomessa, ja lisäksi SCT:n vaikutukset raskauden kulkuun. Tutkimus sisälsi kaikki SCT-tapaukset, mukaan lukien elävänä ja kuolleena syntyneet sekä sikiöindikaatiolla tehdyt raskauden keskeytykset. Tapaukset haettiin THL:n Epämuodostumarekisteristä, josta saatiin myös tietoa tapausten muista anomalioista. Lisätietoja haettiin myös THL:n Syntymärekisteristä sekä Suomen Syöpärekisteristä. Tämä osatyö osoitti, että SCT:n syntymähetken vallitsevuus (birth prevalence) Suomessa on n. 1:15 000, mikä on huomattavasti enemmän kuin aiemmin on raportoitu muista maista. Liitännäispoikkeavuuksia todettiin kolmasosalla tapauksista, ja 28 % tapauksista (pois lukien keskeytykset) joko syntyi kuolleena tai menehtyi vastasyntyneisyyskaudella.
Neljäs osatyö (IV) oli epidemiologinen analyysi itusolukasvaimista lapsilla ja nuorilla (0-19-vuotiaat) Suomessa vuosina 1969–2008. Analysoimme yhteensä 334 pahanlaatuisen itusolukasvaimen Syöpärekisteritiedot, ja keskityimme tuumorin histologiaan, sijaintiin ja levinneisyysasteeseen diagnoosihetkellä. Laskimme lisäksi eloonjäämisluvut kahdelle peräkkäiselle ajanjaksolle. Tämä osatyö osoitti, että itusolukasvainten osuus kaikista lasten ja nuorten pahanlaatuisista kasvaimista on noussut, pääasiassa teini-ikäisten kiveskasvainten osalta. Ilmaantuvuuden muutosten analysointi oli kuitenkin haasteellista, sillä lapsilla ja erityisesti tytöillä näitä kasvaimia esiintyy hyvin vähän.
Loppupäätelmänä voidaan todeta, että tämä tutkimus muodostaa kattavan analyysin lasten ja aikuisten itusolukasvaimista. Epidemiologisia rekisteritutkimuksia on mahdollista toteuttaa vain sellaisissa maissa, joissa on luotettava kansallinen rekisterijärjestelmä. Tästä syystä tutkimuksemme on merkittävä lisä aiempiin itusolukasvaimia käsitteleviä väestöpohjaisiin tutkimuksiin. Koska itusolukasvaimet ovat hyvin harvinaisia lapsilla, tutkimuksen laajentaminen esim. yhteispohjoismaiseksi voisi helpottaa jopa pienten ilmaantuvuuden muutoksien toteamista ja näiden tuumoreiden biologisen taustan ymmärtämistä.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4773]