Sukupuolineutraali avioliitto - askel kehityksen tiellä vai yhteiskunnan perustan murentaja? : vuosina 2010-2013 käydyn avioliittolakikeskustelun retorinen analyysi
Valtari, Salla (2014)
Valtari, Salla
2014
Sosiologia - Sociology
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-05-26
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201406171783
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201406171783
Tiivistelmä
Suomen lainsäädäntö ei tunnusta samaa sukupuolta olevien henkilöiden välistä avioliittoa, vaan heidän parisuhteitaan säädellään lailla rekisteröidystä parisuhteesta, joka hyväksyttiin vuonna 2001. Vuodesta 2006 alkaen avioliittolain muuttamisesta sukupuolineutraaliksi on tehty kolme kansanedustajien lakialoitetta ja yksi kansalaisaloite. Aihe on herättänyt vilkasta keskustelua ja voimakkaita mielipiteitä puolesta ja vastaan. Tutkin opinnäytteessäni aiheesta käytyä julkista keskustelua ja tutkimuskysymykseni on, miten eri mielipiteitä keskustelussa perustellaan. Käytän aineistona Helsingin Sanomissa julkaistuja mielipidekirjoituksia. Aineisto rajautuu TV2:n Homoilta-ohjelman jälkeiseen ja kansalaisaloitteen lähetekeskustelua edeltävään aikaan eli lokakuusta 2010 joulukuuhun 2013. Erittelen ja analysoin keskustelua Chaïm Perelmanin argumentaatiotekniikoiden jaottelun avulla. Vertaan analyysiani parisuhdelakikeskustelusta tehtyihin analyyseihin. Vertailun, Michel Foucault n seksuaalisuuden hallinnan ja Judith Butlerin sukupuolen performatiivisuuden käsitteistöjen avulla pohdin, miten keskustelu toistaa, uusintaa ja liikuttaa paikaltaan seksuaalisuuden kategorioita.
Lakialoitteen kannattajat argumentoivat, että hetero- ja homoseksuaalit kuuluvat oleellisilta ominaisuuksiltaan samaan ryhmään ja siksi heitä tulee kohdella samalla tavalla. He myös määrittelevät avioliiton perustaksi rakkauden, joka mahdollistaa argumentin mukaan samaa sukupuolta olevien parien sisällyttämisen avioliittolakiin. Tukeakseen väitteitään lakialoitteen kannattajat esittävät ajatuksen tasa-arvon kehityksen tiestä, jolla Suomi kulkee ja jonka seuraava askel sukupuolineutraali avioliittolaki olisi. Nykymuotoisen avioliittolain kannattajat argumentoivat, että avioliitto perustuu naisen ja miehen kykyyn tuottaa ja kasvattaa jälkeläisiä, ja tämän vuoksi avioliittolakia ei voi avata samaa sukupuolta oleville pareille. Väitettä tuetaan kuvailemalla, että naisen ja miehen välinen avioliitto on yhteiskunnan perusta, jota avioliittolain muuttaminen murentaisi. Sekä avioliittolain nykyisellään säilyttämistä että muuttamista perustellaan vetoamalla kristinuskoon. Taustaoletuksen mukaisesti käsite-erottelu, yksi argumentaatiotekniikoista, toimii keinona argumentoida muutosta. Sen käyttö kertonee siitä, että varsinkin kristinuskolla, mutta myös tasa-arvolla, on niin voimakas asema yhteiskunnassa, ettei niitä voida keskustelussa helposti sivuuttaa tai kieltää.
Lisääntyminen argumenttina vahvistaa Michel Foucault'n kuvaamaa seksuaalisuuden hallinnan ja biopolitiikan välistä yhteyttä sekä Judith Butlerin kuvamaa heteroseksuaalista matriisia. Lakialoitteen kannattajat ammentavat myös tuosta matriisista, mutta siirtävät sitä myös paikaltaan. Selkein ero 1990-luvulla käytyyn parisuhdelakikeskusteluun on se, että muutosta ei enää vastusteta homoseksuaalisuuden psykologisoinnilla eli pitämällä homoseksuaalisuutta esimerkiksi sairautena tai psykologisena häiriönä.
Lakialoitteen kannattajat argumentoivat, että hetero- ja homoseksuaalit kuuluvat oleellisilta ominaisuuksiltaan samaan ryhmään ja siksi heitä tulee kohdella samalla tavalla. He myös määrittelevät avioliiton perustaksi rakkauden, joka mahdollistaa argumentin mukaan samaa sukupuolta olevien parien sisällyttämisen avioliittolakiin. Tukeakseen väitteitään lakialoitteen kannattajat esittävät ajatuksen tasa-arvon kehityksen tiestä, jolla Suomi kulkee ja jonka seuraava askel sukupuolineutraali avioliittolaki olisi. Nykymuotoisen avioliittolain kannattajat argumentoivat, että avioliitto perustuu naisen ja miehen kykyyn tuottaa ja kasvattaa jälkeläisiä, ja tämän vuoksi avioliittolakia ei voi avata samaa sukupuolta oleville pareille. Väitettä tuetaan kuvailemalla, että naisen ja miehen välinen avioliitto on yhteiskunnan perusta, jota avioliittolain muuttaminen murentaisi. Sekä avioliittolain nykyisellään säilyttämistä että muuttamista perustellaan vetoamalla kristinuskoon. Taustaoletuksen mukaisesti käsite-erottelu, yksi argumentaatiotekniikoista, toimii keinona argumentoida muutosta. Sen käyttö kertonee siitä, että varsinkin kristinuskolla, mutta myös tasa-arvolla, on niin voimakas asema yhteiskunnassa, ettei niitä voida keskustelussa helposti sivuuttaa tai kieltää.
Lisääntyminen argumenttina vahvistaa Michel Foucault'n kuvaamaa seksuaalisuuden hallinnan ja biopolitiikan välistä yhteyttä sekä Judith Butlerin kuvamaa heteroseksuaalista matriisia. Lakialoitteen kannattajat ammentavat myös tuosta matriisista, mutta siirtävät sitä myös paikaltaan. Selkein ero 1990-luvulla käytyyn parisuhdelakikeskusteluun on se, että muutosta ei enää vastusteta homoseksuaalisuuden psykologisoinnilla eli pitämällä homoseksuaalisuutta esimerkiksi sairautena tai psykologisena häiriönä.