Lisää suoraa päätösvaltaa kansalle? Kansanäänestyskeskustelu eduskunnassa 1980- ja 2000-luvun välisenä aikana
Huopainen, Netta (2014)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
Huopainen, Netta
2014
Valtio-oppi - Political Science
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
Hyväksymispäivämäärä
2014-05-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201406161771
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201406161771
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen eduskunnassa 1980- ja 2000-luvun välisenä aikana käytyjä kansanäänestyskeskusteluja. Tutkin niistä, miten kansanedustajat suhtautuvat kansanäänestysinstituutioon poliittisena päätöksentekokeinona sekä näkyykö tässä suhtautumisessa muutosta. Kiinnostuksen kohteenani on myös se, millaisia funktioita kansanäänestykseen liitetään ja mitä mieltä edustajat ovat voimassa olevan sääntelyn toimivuudesta ja eri äänestysmuotojen paremmuudesta. Näiden kysymysten avulla pohdin tutkielmani lopussa vielä sitä, minkälaista demokratiakäsitystä edustajien puheenvuoroista on tulkittavissa.
Lähestyn tutkimuskohdettani suoran, elitistisen ja osallistuvan demokratiateorian näkökulmasta, joihin instituution normatiiviset perusteet rakentuvat. Teoriaosuudessani tarkastelen lisäksi erilaisia kansanäänestysmuotoja ja niiden saamia funktioita. Tutkielmani aineisto koostuu yhdeksästä kansanäänestyskeskustelusta. 1980-luvun aineisto sisältää kaikki kolme täysistuntokäsittelyä hallituksen esityksestä neuvoa-antavan kansanäänestyssäännöksen sisällyttämisestä Suomen hallitusmuotoon. 1990- ja 2000-luvulta puolestaan tarkastelen yhteensä seitsemän kansanäänestysaloitteen lähetekeskusteluja, joita analysoin 1980-luvun tavoin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla.
Tutkielmassani selvisi, että kansanäänestysinstituutio jakaa vahvasti kansanedustajien mielipiteitä. Aineistossa on kuitenkin viitteitä siitä, että 2000-luvulla edustajat suhtautuisivat instituutioon avarakatseisemmin kuin aikaisemmin. Yleisesti ottaen kansanedustajat näkevät kansanäänestysmenettelyn etuna etenkin kansalaiskeskustelun vahvistumisen ja poliittisen päätöksenteon avautumisen. Instituutiona he katsovat kansanäänestyksen soveltuvan ennen kaikkea yhteiskunnallisesti merkittävien päätösten yhteyteen, jotka vaativat ylimääräisen demokraattisen legitimiteetin varmistamisen. Erilaisista kansanäänestystyypeistä kansanedustajat kannattavat etenkin kansalaisten aktiiviseen rooliin perustuvaa kansanäänestysaloitetta. Moni edustaja pitää myös tärkeänä nykyisen kansanäänestyssääntelyn muuttamista sitovaksi. Demokratiateorioiden näkökulmasta tarkasteltuna kansanäänestyskeskustelu viittaa osallistuvan demokratian kannatuksen kasvuun kansanedustajien keskuudessa. Osassa edustajien puheenvuoroista ilmenee myös elitistiseen demokratiateoriaan kuuluvia piirteitä.
Tutkimustulosteni perusteella kansanedustajien suhtautumisessa kansanäänestykseen puoluekannalla ei ole suurta merkitystä. Tulokset viittaavat kuitenkin siihen, että vasemmistopuolueet asettuisivat oikeistopuolueita todennäköisemmin kansanäänestyksen kannalle. Vahvaa vaikutusta kansanedustajien suhtautumisessa kansanäänestykseen on sillä, kuuluuko edustaja hallitus- vai oppositiopuolueeseen sekä sillä, mikä hänen henkilökohtainen näkemyksensä kansanäänestyksen kohteena olevasta asiasta on. Nämä kaksi tekijää puolestaan vaikuttavat vielä siihen, miten edustaja suhtautumistaan perustelee.
Lähestyn tutkimuskohdettani suoran, elitistisen ja osallistuvan demokratiateorian näkökulmasta, joihin instituution normatiiviset perusteet rakentuvat. Teoriaosuudessani tarkastelen lisäksi erilaisia kansanäänestysmuotoja ja niiden saamia funktioita. Tutkielmani aineisto koostuu yhdeksästä kansanäänestyskeskustelusta. 1980-luvun aineisto sisältää kaikki kolme täysistuntokäsittelyä hallituksen esityksestä neuvoa-antavan kansanäänestyssäännöksen sisällyttämisestä Suomen hallitusmuotoon. 1990- ja 2000-luvulta puolestaan tarkastelen yhteensä seitsemän kansanäänestysaloitteen lähetekeskusteluja, joita analysoin 1980-luvun tavoin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla.
Tutkielmassani selvisi, että kansanäänestysinstituutio jakaa vahvasti kansanedustajien mielipiteitä. Aineistossa on kuitenkin viitteitä siitä, että 2000-luvulla edustajat suhtautuisivat instituutioon avarakatseisemmin kuin aikaisemmin. Yleisesti ottaen kansanedustajat näkevät kansanäänestysmenettelyn etuna etenkin kansalaiskeskustelun vahvistumisen ja poliittisen päätöksenteon avautumisen. Instituutiona he katsovat kansanäänestyksen soveltuvan ennen kaikkea yhteiskunnallisesti merkittävien päätösten yhteyteen, jotka vaativat ylimääräisen demokraattisen legitimiteetin varmistamisen. Erilaisista kansanäänestystyypeistä kansanedustajat kannattavat etenkin kansalaisten aktiiviseen rooliin perustuvaa kansanäänestysaloitetta. Moni edustaja pitää myös tärkeänä nykyisen kansanäänestyssääntelyn muuttamista sitovaksi. Demokratiateorioiden näkökulmasta tarkasteltuna kansanäänestyskeskustelu viittaa osallistuvan demokratian kannatuksen kasvuun kansanedustajien keskuudessa. Osassa edustajien puheenvuoroista ilmenee myös elitistiseen demokratiateoriaan kuuluvia piirteitä.
Tutkimustulosteni perusteella kansanedustajien suhtautumisessa kansanäänestykseen puoluekannalla ei ole suurta merkitystä. Tulokset viittaavat kuitenkin siihen, että vasemmistopuolueet asettuisivat oikeistopuolueita todennäköisemmin kansanäänestyksen kannalle. Vahvaa vaikutusta kansanedustajien suhtautumisessa kansanäänestykseen on sillä, kuuluuko edustaja hallitus- vai oppositiopuolueeseen sekä sillä, mikä hänen henkilökohtainen näkemyksensä kansanäänestyksen kohteena olevasta asiasta on. Nämä kaksi tekijää puolestaan vaikuttavat vielä siihen, miten edustaja suhtautumistaan perustelee.