Trauma ja kerronnallistamisen problematiikka Uzodinma Iwealan romaanissa Beasts of No Nation
Haapavaara, Senni (2014)
Haapavaara, Senni
2014
Yleinen kirjallisuustiede - Comparative Literature
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-05-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201405281499
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201405281499
Tiivistelmä
Tutkielmassa käsitellään Uzodinma Iwealan romaanin Beasts of No Nationin (2005) sisältämää traumakokemuksen voimakasta kuvausta. Työn ytimessä on romaanin moniulotteinen trauma ja siihen liittyvä kerronnallistamisen problematiikka. Tutkielmassa pureudutaan traumaan ensisijaisesti kolmen pääkysymyksen kautta: millaisin kielellisin keinoin fiktiivisen päähenkilön Agun traumaa on kerronnallistettu, millaista problematiikkaa siihen liittyy ja kenen traumasta romaanissa on loppujen lopuksi kyse. Näitä kysymyksiä ja siten myös trauman pakenevaa luonnetta lähestytään tutkielmassa kahden teoreettisen viitekehyksen, narratologian ja traumateorian, avulla. Yhdistelemällä näitä kahta suuntausta toisiinsa työ pyrkii myös osoittamaan nykytraumateorian riittämättömyyden traumafiktion analysoimisessa ja sen, miten moniulotteinen traumakerronta haastaa aina myös sitä tutkivia teorioita.
Beasts of No Nation -romaanin sisältämää traumaa analysoidaan työssä monesta eri näkökulmasta. Tarkoituksena on ennen kaikkea muodostaa traumasta kokonaiskuva pakottamatta sitä kuitenkaan mihinkään tiettyyn muottiin. Työn alussa kohdeteksti sijoitetaan osaksi traumafiktion genreä ja sitä vertaillaan traumateorian kaanonina pidettyyn holokaustikirjallisuuteen ja sen sisältämiin ominaispiirteisiin. Tämän katsauksen jälkeen syvennytään trauman kielellistämisen keinojen tutkimiseen. Traumaa kerronnallistetaan Beasts of No Nationissa ensisijaisesti sanatason ja kerronnan voimakkaan visuaalisuuden kautta. Sanatasolla tutkimuksellisessa tähtäimessä on erityisesti preesenskerronta, joka toimii kertomuksen ajallisten tasojen ja fragmentoituneen kokemuksen yhteen liimaajana. Samalla tuodaan esille preesenskerrontaan liittyvät epäluonnollisen kerronnan paradoksit. Visuaalisen kerronnan tutkimisessa työssä keskitytään romaanille ominaiseen inhorealistiseen kerrontaan sekä traumaattisten muistikuvien tärkeyteen osana trauman kerronnallistamisprosessia. Lisäksi tutkimuksessa lähestytään muistikuviin liittyvää todellisten aistimusten ja harhamaailman toisiinsa sekoittumista.
Työn tärkeimmäksi huomioksi nousee trauman moninaisuus: kerronnalliset keinot limittyvät kertomuksessa ja muodostavat kollaasin, jonka kokoajana Agu-protagonisti toimii. Lisäksi tutkielmassa esitetään, miten kerronnallistamalla yksilöllistä traumaa teos tuo pinnalle myös kollektiivisen trauman. Tämä kahden traumakontekstin päällekkäin meneminen konkretisoituu Agun hahmossa: kertojaminän kautta suodattuvat tuhannet lapsisotilaskokemukset, joiden kautta romaani nousee kuvaamaan trauman ohella myös globaalia ihmisarvon menetystä sekä yleistä kolmannen maailman ja länsimaiden välistä eriarvoisuutta.
Beasts of No Nation -romaanin sisältämää traumaa analysoidaan työssä monesta eri näkökulmasta. Tarkoituksena on ennen kaikkea muodostaa traumasta kokonaiskuva pakottamatta sitä kuitenkaan mihinkään tiettyyn muottiin. Työn alussa kohdeteksti sijoitetaan osaksi traumafiktion genreä ja sitä vertaillaan traumateorian kaanonina pidettyyn holokaustikirjallisuuteen ja sen sisältämiin ominaispiirteisiin. Tämän katsauksen jälkeen syvennytään trauman kielellistämisen keinojen tutkimiseen. Traumaa kerronnallistetaan Beasts of No Nationissa ensisijaisesti sanatason ja kerronnan voimakkaan visuaalisuuden kautta. Sanatasolla tutkimuksellisessa tähtäimessä on erityisesti preesenskerronta, joka toimii kertomuksen ajallisten tasojen ja fragmentoituneen kokemuksen yhteen liimaajana. Samalla tuodaan esille preesenskerrontaan liittyvät epäluonnollisen kerronnan paradoksit. Visuaalisen kerronnan tutkimisessa työssä keskitytään romaanille ominaiseen inhorealistiseen kerrontaan sekä traumaattisten muistikuvien tärkeyteen osana trauman kerronnallistamisprosessia. Lisäksi tutkimuksessa lähestytään muistikuviin liittyvää todellisten aistimusten ja harhamaailman toisiinsa sekoittumista.
Työn tärkeimmäksi huomioksi nousee trauman moninaisuus: kerronnalliset keinot limittyvät kertomuksessa ja muodostavat kollaasin, jonka kokoajana Agu-protagonisti toimii. Lisäksi tutkielmassa esitetään, miten kerronnallistamalla yksilöllistä traumaa teos tuo pinnalle myös kollektiivisen trauman. Tämä kahden traumakontekstin päällekkäin meneminen konkretisoituu Agun hahmossa: kertojaminän kautta suodattuvat tuhannet lapsisotilaskokemukset, joiden kautta romaani nousee kuvaamaan trauman ohella myös globaalia ihmisarvon menetystä sekä yleistä kolmannen maailman ja länsimaiden välistä eriarvoisuutta.