"Potshemu my gorim?" Izutshenie statej, opublikovannyh v gazete «Argymenty i Fakty» i v aif.ru letom 2010 goda metodom «krititsheskogo diskurs analiza. / "Miksi me palamme?" «Argumenty i Fakty» lehdessä ja aif.ru -sivustolla kesällä 2010 julkaistujen artikkelien tutkimus kriittisen diskurssianalyysin näkökulmasta.
Könssi, Sari (2014)
Könssi, Sari
2014
Venäjän kieli ja kulttuuri - Russian Language and Culture
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-05-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201405161433
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201405161433
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kolmen kuukauden ajanjaksolla (1.7- 30.9.2010) julkaistuja metsäpaloaiheisia lehtiartikkeleita diskurssianalyysin keinoin. Aineisto koostuu Argumenty i Fakty («AiF») lehden artikkeleista sekä aif.ru sivuston julkaisemista uutisista. Tutkielman metodina toimii Norman Faircloughin ajatuksiin perustuva kriittinen diskurssianalyysi. Diskurssianalyysin kohteeksi on valittu kaikki ne artikkelit, jotka käsittelevät metsäpaloja. Analyysin kohteena oli yhteensä 51 artikkelia.
Analyysin avulla tarkastellaan, kuinka «AiF» kirjoittaa Venäjällä riehuvista metsäpaloista Tutkimuksessa kiinnitetään huomiota siihen, millä tavalla metsäpaloista puhutaan, mitkä tahot osallistuvat diskurssien tuottamiseen ja miksi juuri kyseiset diskurssit nousevat esiin. Samalla huomio kiinnittyy siihen, kuinka luonto nähdään kussakin diskurssissa onhan luonnolla varsin keskeinen asema metsäpaloissa. Teoreettisena viitekehyksenä toimii ekokritiikki, joka esitellään omana lukunaan.
Tutkimuksen pääasiallinen tarkoitus on selvittää, mitkä diskurssit nousevat keskeisiksi ja mitkä ovat diskurssien ominaispiirteet. Päädiskursseiksi työssä nousevat seuraavat neljä diskurssia: syyllisyysdiskurssi, luontodiskurssi, talousdiskurssi ja terveysdiskurssi.
Oman haasteen diskurssien määrittämiselle asettaa se, että ne esiintyvät teksteissä varsin hajanaisesti ja toisiinsa kietoutuneina. Yksi diskurssien ominaispiirteistä onkin juuri se, että jokainen diskurssi sisältää elementtejä toisesta diskurssista. Tutkimus osoittaa, että diskursseilla on historiallinen luonne ja usein tietyt teemat ovat ideologisoituneet siten, että ne yhdistyvät automaattisesti tiettyyn asiaan tai tapahtumaan (luonnonkatastrofi vrt. ilmastonmuutos).
Työn kannalta oleellista on selvittää, mitkä tahot osallistuvat tuottamaan diskursseja, sillä se vaikuttaa osaltaan siihen, millaiseksi diskurssit muodostuvat. Useimmiten osallistujat eivät itse suoranaisesti osallistu tekstin tuottamiseen, vaan heitä siteerataan toisen lähteen kautta. Tyypillistä on myös se, että aina ei kerrota lähteen alkuperää, vaan viittaus on kovin epämääräinen (tutkijoiden mukaan, tutkimuksen mukaan jne.). Samalla artikkelit peilaavat erilaisia arvomaailmoja ja historiallisia tapahtumia, joiden varaan argumentointi perustuu (viholliskuva, uskonto, moraali). Tutkimus osoittaa yllättäen, että luontokysymykset ovat kovin marginaaliset aineistossamme. Pääpaino kohdistuu syyllisten etsimiseen ja luonnon hyvinvointi itsessään jää taka-alalle. Luontokysymyksiä käsitellään teksteissä pääasiallisesti ohimennen ja vain muutamassa artikkelissa palojen seurauksia pohditaan tarkemmin.
Analyysin avulla tarkastellaan, kuinka «AiF» kirjoittaa Venäjällä riehuvista metsäpaloista Tutkimuksessa kiinnitetään huomiota siihen, millä tavalla metsäpaloista puhutaan, mitkä tahot osallistuvat diskurssien tuottamiseen ja miksi juuri kyseiset diskurssit nousevat esiin. Samalla huomio kiinnittyy siihen, kuinka luonto nähdään kussakin diskurssissa onhan luonnolla varsin keskeinen asema metsäpaloissa. Teoreettisena viitekehyksenä toimii ekokritiikki, joka esitellään omana lukunaan.
Tutkimuksen pääasiallinen tarkoitus on selvittää, mitkä diskurssit nousevat keskeisiksi ja mitkä ovat diskurssien ominaispiirteet. Päädiskursseiksi työssä nousevat seuraavat neljä diskurssia: syyllisyysdiskurssi, luontodiskurssi, talousdiskurssi ja terveysdiskurssi.
Oman haasteen diskurssien määrittämiselle asettaa se, että ne esiintyvät teksteissä varsin hajanaisesti ja toisiinsa kietoutuneina. Yksi diskurssien ominaispiirteistä onkin juuri se, että jokainen diskurssi sisältää elementtejä toisesta diskurssista. Tutkimus osoittaa, että diskursseilla on historiallinen luonne ja usein tietyt teemat ovat ideologisoituneet siten, että ne yhdistyvät automaattisesti tiettyyn asiaan tai tapahtumaan (luonnonkatastrofi vrt. ilmastonmuutos).
Työn kannalta oleellista on selvittää, mitkä tahot osallistuvat tuottamaan diskursseja, sillä se vaikuttaa osaltaan siihen, millaiseksi diskurssit muodostuvat. Useimmiten osallistujat eivät itse suoranaisesti osallistu tekstin tuottamiseen, vaan heitä siteerataan toisen lähteen kautta. Tyypillistä on myös se, että aina ei kerrota lähteen alkuperää, vaan viittaus on kovin epämääräinen (tutkijoiden mukaan, tutkimuksen mukaan jne.). Samalla artikkelit peilaavat erilaisia arvomaailmoja ja historiallisia tapahtumia, joiden varaan argumentointi perustuu (viholliskuva, uskonto, moraali). Tutkimus osoittaa yllättäen, että luontokysymykset ovat kovin marginaaliset aineistossamme. Pääpaino kohdistuu syyllisten etsimiseen ja luonnon hyvinvointi itsessään jää taka-alalle. Luontokysymyksiä käsitellään teksteissä pääasiallisesti ohimennen ja vain muutamassa artikkelissa palojen seurauksia pohditaan tarkemmin.