Uskomattoman uskottavaa: faktan ja fiktion retoriikka ja hahmottuminen Enkeli-Elisan mediatapauksessa
Nykänen, Markku (2014)
Nykänen, Markku
2014
Mediakulttuurin maisteriopinnot - Master's Programme in Media Culture
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-03-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201404151346
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201404151346
Tiivistelmä
Tutkimuksessa tarkastellaan faktan ja fiktion retoriikkaa keväällä 2012 mediassa esillä olleen Enkeli-Elisan tapauksessa. Tutkimuksen keskeisenä tavoitteena on kartoittaa niitä tekijöitä, jotka vaikuttivat tekstien lukutapaan ja tulkintaan tavalla, jonka seurauksena lopulta fiktiivi-seksi paljastunut tarina Enkeli-Elisasta uskottiin aluksi todeksi. Pohdintaa on tarkoitus laajentaa kysymykseen, voiko faktaa ja fiktiota erottaa toisistaan.
Tutkielma jakautuu kahteen osaan: teoreettiseen pohdintaan faktasta ja fiktiosta sekä tapaustutkimuksen aineiston analyysiin. Teoreettisen osan tavoitteena on muodostaa käsitys siitä, kuinka fakta ja fiktio hahmottuvat ja kuinka ymmärrys niistää muodostuu sekä pohtia onko niitä mahdollista erottaa toisistaan. Teoreettisen rakennelman keskeisenä haasteena on faktan ja fiktion tunnistamisen problematiikan kattava hahmottaminen. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on Paul Ricoeurin hermeneutiikka, keskeisimpänä Ricoeurin kertomuksen kolmiportainen mimesis-malli. Mimesis-mallin kautta tutkimuksessa pyritään hahmottamaan faktan ja fiktion ymmärrystä relevanssin rakentumisena retoristen keinojen avulla. Pyrkimyksenä on hahmottaa tekijöitä, joiden kautta lukija rakentaa tekstin relevanssia joko faktana tai fiktiona.
Analyysiosiossa tarkastellaan Enkeli-Elisan relevanssia ja retoriikkaa kolmen kontekstuaalisen kerroksen lävitse. Kontekstuaaliset tasot ovat Elisan merkitysten rakentuminen Enkeli-Elisa-blogeissa ja sosiaalisessa mediassa, merkitysten rakentuminen perinteisen median journalisti-sessa käsittelyssä sekä tapauksen paljastuminen huijaukseksi Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen (7/2012) jutun myötä. Analyysiosuus keskittyy kerroksista kahteen ensimmäiseen: Enkeli-Elisan tarinaa kertoneisiin blogeihin sekä Enkeli-Elisaa käsitelleisiin lehti- ja televisiojuttuihin. Analyysi toteutetaan tekstien ja audiovisuaalisen aineiston retorisen analyysin avulla.
Tutkimuksessa havaitaan, että Enkeli-Elisan kasvaminen mediailmiöksi rakentui sosiaalisen ja perinteisen median välisessä vuorovaikutuksessa, jossa sosiaalisen ja perinteisen median julkisuudet ruokkivat toisiaan. Keskeisiä tekijöitä Elisan tulkitsemiselle todeksi oli kuitenkin perinteisen median lähdekritiikin puute. Perinteinen media siis vahvisti sosiaalisesta mediasta kummunneet väärät olettamukset todeksi. Elisan tapauksessa tapauksen relevanssi muodostui lukijan, tekijän, tekstin sekä kontekstin moninaisissa suhteissa. Tutkimuksen keskeisenä päätelmänä on se, että lukija ei kykene käsittelemään tekstiä samanaikaisesti faktana ja fiktiona, koska teksti tai kertomus voi olla relevantti vain jompanakumpana kerrallaan.
Tutkielma jakautuu kahteen osaan: teoreettiseen pohdintaan faktasta ja fiktiosta sekä tapaustutkimuksen aineiston analyysiin. Teoreettisen osan tavoitteena on muodostaa käsitys siitä, kuinka fakta ja fiktio hahmottuvat ja kuinka ymmärrys niistää muodostuu sekä pohtia onko niitä mahdollista erottaa toisistaan. Teoreettisen rakennelman keskeisenä haasteena on faktan ja fiktion tunnistamisen problematiikan kattava hahmottaminen. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on Paul Ricoeurin hermeneutiikka, keskeisimpänä Ricoeurin kertomuksen kolmiportainen mimesis-malli. Mimesis-mallin kautta tutkimuksessa pyritään hahmottamaan faktan ja fiktion ymmärrystä relevanssin rakentumisena retoristen keinojen avulla. Pyrkimyksenä on hahmottaa tekijöitä, joiden kautta lukija rakentaa tekstin relevanssia joko faktana tai fiktiona.
Analyysiosiossa tarkastellaan Enkeli-Elisan relevanssia ja retoriikkaa kolmen kontekstuaalisen kerroksen lävitse. Kontekstuaaliset tasot ovat Elisan merkitysten rakentuminen Enkeli-Elisa-blogeissa ja sosiaalisessa mediassa, merkitysten rakentuminen perinteisen median journalisti-sessa käsittelyssä sekä tapauksen paljastuminen huijaukseksi Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen (7/2012) jutun myötä. Analyysiosuus keskittyy kerroksista kahteen ensimmäiseen: Enkeli-Elisan tarinaa kertoneisiin blogeihin sekä Enkeli-Elisaa käsitelleisiin lehti- ja televisiojuttuihin. Analyysi toteutetaan tekstien ja audiovisuaalisen aineiston retorisen analyysin avulla.
Tutkimuksessa havaitaan, että Enkeli-Elisan kasvaminen mediailmiöksi rakentui sosiaalisen ja perinteisen median välisessä vuorovaikutuksessa, jossa sosiaalisen ja perinteisen median julkisuudet ruokkivat toisiaan. Keskeisiä tekijöitä Elisan tulkitsemiselle todeksi oli kuitenkin perinteisen median lähdekritiikin puute. Perinteinen media siis vahvisti sosiaalisesta mediasta kummunneet väärät olettamukset todeksi. Elisan tapauksessa tapauksen relevanssi muodostui lukijan, tekijän, tekstin sekä kontekstin moninaisissa suhteissa. Tutkimuksen keskeisenä päätelmänä on se, että lukija ei kykene käsittelemään tekstiä samanaikaisesti faktana ja fiktiona, koska teksti tai kertomus voi olla relevantti vain jompanakumpana kerrallaan.