Aivoinfarktipotilaiden työmuistin spontaani kuntoutuminen kuuden ja 12 kuukauden seurannassa
Sola, Teppo (2014)
Sola, Teppo
2014
Psykologian maisteriopinnot - Master's Programme in Psychology
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-04-01
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201404081315
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201404081315
Tiivistelmä
Aivoverenkiertohäiriöt (AVH) ovat maailman toiseksi yleisin kuolinsyy ja niihin kuolee noin 10 % kaikista ihmisistä. Yleisin AVH on aivoinfarkti. Aivoinfarktissa verenkierron heikentymisen tai puuttumisen eli iskemian vuoksi aivosolut eivät saa riittävästi happea, mistä aiheutuu pysyvää kudosvauriota. Aivoinfarktista voi seurata erilaisia neuropsykologisia oireyhtymiä. Tarkkaavuuden ja työmuistin ongelmat ovat tavallisia aivoinfarktin jälkeen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, tapahtuuko aivoinfarktipotilaiden auditiivisessa tai spatiaalisessa työmuistissa spontaania kuntoutumista kuuden ja 12 kuukauden seurannassa. Potilaiden suoriutumista verrattiin normaaliaineistoon. Kuntoutumista tutkittiin koko aineistossa sekä vasemman (VH) ja oikean (OH) hemisfäärin potilailla erikseen. Lisäksi taustamuuttujista tarkasteltiin ikää, sukupuolta ja koulutusvuosia.
Tutkimukseen valikoitui 75 ensimmäiseen aivoinfarktiin sairastunutta potilasta. Heistä VH-potilaita oli 33 ja OH-potilaita 42. Neuropsykologinen tutkimus tehtiin akuuttivaiheessa 1 6 päivää sairastumisen jälkeen sekä kuuden ja 12 kuukauden kuluttua sairastumisesta. Auditiivista työmuistia tutkittiin Wechsler Adult Intelligence Scale III:n (WAIS-III) numerosarjatehtävällä ja spatiaalista työmuistia tietokoneavusteisen CANTAB-tehtäväpatteriston Spatial Span (SSP) ja Spatial Working Memory (SWM) -tehtävillä. Auditiivisen työmuistin tehtävät tehtiin kaikkina kolmena tutkimusajankohtana, spatiaalisen työmuistin tehtäviä ei tehty akuuttivaiheessa.
Auditiivisen työmuistin eriasteista heikentymistä normaaliaineistoon verrattuna havaittiin numerosarjat takaperin -tehtävällä mitattuna akuuttivaiheessa 27 %:lla potilaista. Auditiivisen työmuistin spontaania kuntoutumista kuuden ja 12 kuukauden seurannassa todettiin vain VH- potilailla. Spatiaalisen muistisillan heikentymistä SSP-tehtävällä mitattuna havaittiin kuuden kuukauden tutkimusajankohtana 35 %:lla ja spatiaalisen työmuististrategian heikentymistä SWM- tehtävällä mitattuna 31 %:lla. Spatiaalisessa työmuistissa ei havaittu spontaania kuntoutumista kuuden ja 12 kuukauden seurantojen välisenä aikana. Iällä, sukupuolella ja koulutuksella havaittiin olevan yhteyttä työmuistisuoriutumiseen ja työmuistin spontaaniin kuntoutumiseen aivoinfarktin jälkeen.
Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan käyttää hyödyksi annettaessa aivoinfarktipotilaille tietoa työmuistin spontaanista kuntoutumisesta sairastumisen jälkeen. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää myös kuntoutusta suunniteltaessa. Aiemmista tutkimuksista tiedetään, että työmuistin ohjattu harjoittaminen infarktin jälkeen on yhteydessä työmuistin kuntoutumiseen. Neuropsykologisessa tutkimuksessa on työmuistitehtävien ohella aina tehtävä perusteellinen haastattelu ja useimmissa tapauksissa myös läheisen haastatteleminen on tarpeen. Jatkossa tarvitaan lisää tutkimusta spatiaalisen työmuistin kuntoutumisesta aivoinfarktin jälkeen.
Tutkimukseen valikoitui 75 ensimmäiseen aivoinfarktiin sairastunutta potilasta. Heistä VH-potilaita oli 33 ja OH-potilaita 42. Neuropsykologinen tutkimus tehtiin akuuttivaiheessa 1 6 päivää sairastumisen jälkeen sekä kuuden ja 12 kuukauden kuluttua sairastumisesta. Auditiivista työmuistia tutkittiin Wechsler Adult Intelligence Scale III:n (WAIS-III) numerosarjatehtävällä ja spatiaalista työmuistia tietokoneavusteisen CANTAB-tehtäväpatteriston Spatial Span (SSP) ja Spatial Working Memory (SWM) -tehtävillä. Auditiivisen työmuistin tehtävät tehtiin kaikkina kolmena tutkimusajankohtana, spatiaalisen työmuistin tehtäviä ei tehty akuuttivaiheessa.
Auditiivisen työmuistin eriasteista heikentymistä normaaliaineistoon verrattuna havaittiin numerosarjat takaperin -tehtävällä mitattuna akuuttivaiheessa 27 %:lla potilaista. Auditiivisen työmuistin spontaania kuntoutumista kuuden ja 12 kuukauden seurannassa todettiin vain VH- potilailla. Spatiaalisen muistisillan heikentymistä SSP-tehtävällä mitattuna havaittiin kuuden kuukauden tutkimusajankohtana 35 %:lla ja spatiaalisen työmuististrategian heikentymistä SWM- tehtävällä mitattuna 31 %:lla. Spatiaalisessa työmuistissa ei havaittu spontaania kuntoutumista kuuden ja 12 kuukauden seurantojen välisenä aikana. Iällä, sukupuolella ja koulutuksella havaittiin olevan yhteyttä työmuistisuoriutumiseen ja työmuistin spontaaniin kuntoutumiseen aivoinfarktin jälkeen.
Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan käyttää hyödyksi annettaessa aivoinfarktipotilaille tietoa työmuistin spontaanista kuntoutumisesta sairastumisen jälkeen. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää myös kuntoutusta suunniteltaessa. Aiemmista tutkimuksista tiedetään, että työmuistin ohjattu harjoittaminen infarktin jälkeen on yhteydessä työmuistin kuntoutumiseen. Neuropsykologisessa tutkimuksessa on työmuistitehtävien ohella aina tehtävä perusteellinen haastattelu ja useimmissa tapauksissa myös läheisen haastatteleminen on tarpeen. Jatkossa tarvitaan lisää tutkimusta spatiaalisen työmuistin kuntoutumisesta aivoinfarktin jälkeen.