Socialt utanförskap som tema i Carl-Johan Vallgrens roman "Havsmannen" (2012) : hur borde teman studeras i berättande skönlitterära texter?
METSÄ, PASI (2014)
METSÄ, PASI
2014
Pohjoismaiset kielet - Scandinavian Languages
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-01-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201403121213
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201403121213
Tiivistelmä
Tutkimuksen aiheena on sosiaalinen ulkopuolisuus yhteiskunnallisena teemana ja emotionaalisesti merkittävänä kokemuksena ruotsinkielisessä nykykirjallisuudessa. Tutkimukseni empiirinen tavoite on tarkastella lähemmin sitä, kuinka ulkopuolisuuden teemaa käsitellään Carl-Johan Vallgrenin romaanissa "Havsmannen" (2012). Tutkimuksen teoreettinen tavoite on hahmotella mallia teema-analyyseja varten, joiden aineistona on tiettyä teemaa käsittelevä kaunokirjallinen teos ja joiden viitekehyksen muodostavat samaa teemaa käsittelevät aikaisemmat yhteiskuntatieteelliset tutkimukset.
Tutkimuksen metodi on vertaileva, laadullinen temaattinen sisällönanalyysi. Vertaan romaanin esitystä ulkopuolisuudesta neljään yhteiskuntatieteissä vakiintuneeseen tapaan hahmottaa ulkopuolisuutta. Vertaan romaanin esitystä ulkopuolisuudesta myös siihen, millaista poliittista retoriikkaa porvarilliset puolueet Ruotsissa ja Iso-Britanniassa käyttävät sosiaalisesti ulkopuolisista tai sosiaalisesta poissulkemisesta. Iso-Britannia on osana tutkimuksen viitekehystä, koska Ruotsissa aiemmin tehtyjen tutkimusten muodostama viitekehys olisi liian kapea syvällisempään aiheen pohdintaan. Lisäksi analysoin sitä, kuinka ulkopuolisuutta käsitellään eri hahmojen näkökulmasta. Tutkimuksen komparatiivista luonnetta täydentää se, että vertaan edellä kuvatun poikkitieteellisen analyysin tuloksia siihen, kuinka paljon romaanissa kiinnitetään huomiota kuhunkin eri tapaan ymmärtää ulkopuolisuuden tematiikkaa.
Tutkimuksen empiirisestä osuudesta ilmenee, että romaani tiettyine hahmoineen kyseenalaistaa ulkopuolisuuden dikotomisuuden. Nämä hahmot ovat sekä yhteisön sisällä että sen ulkopuolella. Romaanissa korostuu sosiaalisen ulkopuolisuuden negatiiviset ominaisuudet, vaikka romaanin ulkopuolisuus ei ole yksinomaan staattista ja vaikka teosta on osittain mahdollista tulkita ulkopuolisuuden positiivisuutta esiin nostavana. Teoksessa lukijan huomio ohjataan lähinnä siihen, miten tärkeää on olla normaali, terve, kunniallinen sekä kykenevä kontrolloimaan itseään sosiaalisissa tilanteissa. Tutkimuksen teoreettisesta osuudesta ilmenee, että kun laajimmaksi viitekehykseksi otetaan teematutkimus, on mahdollista yhdistää useita erityyppisiä aiempia tutkimuksia, kuten käsite-, diskurssi- ja metafora-analyyseja, yhtenäiseksi analyysimalliksi. Tällaisessa mallissa useat teematutkimuksen trendit täydentävät toisiaan ja ymmärrys analysoitavasta teemasta paranee huomattavasti. Tutkimuksen empiirinen analyysi vahvistaa vain osin analyysimallin toimivuuden, joten lisätutkimusta ja -kehittelyä vaaditaan, jotta malli mahdollistaisi myös kerronnallisesti monitasoisempien teosten analysoinnin.
Tutkimuksen metodi on vertaileva, laadullinen temaattinen sisällönanalyysi. Vertaan romaanin esitystä ulkopuolisuudesta neljään yhteiskuntatieteissä vakiintuneeseen tapaan hahmottaa ulkopuolisuutta. Vertaan romaanin esitystä ulkopuolisuudesta myös siihen, millaista poliittista retoriikkaa porvarilliset puolueet Ruotsissa ja Iso-Britanniassa käyttävät sosiaalisesti ulkopuolisista tai sosiaalisesta poissulkemisesta. Iso-Britannia on osana tutkimuksen viitekehystä, koska Ruotsissa aiemmin tehtyjen tutkimusten muodostama viitekehys olisi liian kapea syvällisempään aiheen pohdintaan. Lisäksi analysoin sitä, kuinka ulkopuolisuutta käsitellään eri hahmojen näkökulmasta. Tutkimuksen komparatiivista luonnetta täydentää se, että vertaan edellä kuvatun poikkitieteellisen analyysin tuloksia siihen, kuinka paljon romaanissa kiinnitetään huomiota kuhunkin eri tapaan ymmärtää ulkopuolisuuden tematiikkaa.
Tutkimuksen empiirisestä osuudesta ilmenee, että romaani tiettyine hahmoineen kyseenalaistaa ulkopuolisuuden dikotomisuuden. Nämä hahmot ovat sekä yhteisön sisällä että sen ulkopuolella. Romaanissa korostuu sosiaalisen ulkopuolisuuden negatiiviset ominaisuudet, vaikka romaanin ulkopuolisuus ei ole yksinomaan staattista ja vaikka teosta on osittain mahdollista tulkita ulkopuolisuuden positiivisuutta esiin nostavana. Teoksessa lukijan huomio ohjataan lähinnä siihen, miten tärkeää on olla normaali, terve, kunniallinen sekä kykenevä kontrolloimaan itseään sosiaalisissa tilanteissa. Tutkimuksen teoreettisesta osuudesta ilmenee, että kun laajimmaksi viitekehykseksi otetaan teematutkimus, on mahdollista yhdistää useita erityyppisiä aiempia tutkimuksia, kuten käsite-, diskurssi- ja metafora-analyyseja, yhtenäiseksi analyysimalliksi. Tällaisessa mallissa useat teematutkimuksen trendit täydentävät toisiaan ja ymmärrys analysoitavasta teemasta paranee huomattavasti. Tutkimuksen empiirinen analyysi vahvistaa vain osin analyysimallin toimivuuden, joten lisätutkimusta ja -kehittelyä vaaditaan, jotta malli mahdollistaisi myös kerronnallisesti monitasoisempien teosten analysoinnin.