Glukoosi- ja lipidirasituskokeiden keskinäinen korrelaatio
HÖLTTÄ, ATTE (2014)
HÖLTTÄ, ATTE
2014
Lääketiede - Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-02-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201402131121
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201402131121
Tiivistelmä
Keskivartalolihavuuden tiedetään vaikuttavan kielteisesti metaboliaan. Lisääntynyt viskeraalinen rasva nostaa veren kolesteroli- ja triglyseridipitoisuuksia. Kohonneiden kokonaiskolesteroli- ja triglyseridipitoisuuksien sekä toisaalta matalien HDLkolesterolipitoisuuksien tiedetään liittyvän heikentyneeseen glukoosinsietoon. Tästä syystä on aiheellista tutkia onko henkilöillä, joiden glukoosinsieto on heikentynyt, havaittavissa kohonneita lipidiarvoja. Tutkimuksessamme 123 tervettä opiskelijaa suoritti joko glukoositai laktoosirasituskokeen sekä rasvarasituskokeen. Laktoosirasituskokeen tehneillä tutkimme laktoosin imeytymishäiriön vaikutusta lipidien imeytymiseen. Laktoosin imeytymishäiriö (N = 8) ei vaikuttanut lipidien imeytymiseen, mutta luotettavaa johtopäätöstä ei voitu tehdä pienen otoskoon vuoksi.
Tärkeimpänä tuloksena oli, että rasvarasitustutkimukseen osallistuneista terveistä nuorista (keskiarvoikä = 23 vuotta) peräti 43 %:lla kokonaiskolesteroli, 2 %:lla HDL-kolesteroli ja 11 %:lla triglyseridipitoisuus eivät olleet tavoitearvoissa. Rasvarasituksen tehneistä 14:llä henkilöllä oli selkeä hypertriglyseridemia (pitoisuus > 2.5 mmol/l).
Tutkimusjoukossa oli havaittavissa selkeä korrelaatio vyötärönympäryksen vaikutuksesta kokonaiskolesteroliin etenkin miehillä (r = 0.404, p = 0.001) sekä triglyseridipitoisuuksiin (r = 0.308, p = 0.012). Ylipainoisilla miehillä (BMI > 25kg/m2) oli voimakas korrelaatio vyötärönympäryksen ja kokonaiskolesterolin välillä (r = 0.786, p < 0.000). Joukossa ei ollut yhtään selkeästi heikentyneestä glukoosinsiedosta kärsivää tai diabeetikkoa, vaan ainoastaan kuusi henkilöä, joilla oli kohonnut paastoglukoosi. Kohonnut paastoglukoosi korreloi melkein tilastollisesti merkitsevästi hypertriglyseridemian kanssa (r = 0.706, p = 0.058). Toisaalta miehillä oli havaittavissa, että HDL-kolesterolin pitoisuuden ja glukoosirasituksen kuvaajan alainen pinta-ala korreloivat negatiivisesti keskenään (r = -0.372 p = 0.010), mikä viittaa siihen, että korkean HDL-kolesterolipitoisuuden omaavilla ei ole insuliiniresistenssiä.
Rasvarasituskokeessa oli henkilöitä, joiden triglyseridipitoisuus nousi merkitsevästi eli yli 2.5 mmol/l pitoisuuteen. Koska paastoarvoja ei lipidien osalta mitattu, jäi rasvarasitustestin osalta määrittämättä, miten hyvin se paljastaisi rasvojen hidastuneen poistumisen elimistöstä.
Tärkeimpänä tuloksena oli, että rasvarasitustutkimukseen osallistuneista terveistä nuorista (keskiarvoikä = 23 vuotta) peräti 43 %:lla kokonaiskolesteroli, 2 %:lla HDL-kolesteroli ja 11 %:lla triglyseridipitoisuus eivät olleet tavoitearvoissa. Rasvarasituksen tehneistä 14:llä henkilöllä oli selkeä hypertriglyseridemia (pitoisuus > 2.5 mmol/l).
Tutkimusjoukossa oli havaittavissa selkeä korrelaatio vyötärönympäryksen vaikutuksesta kokonaiskolesteroliin etenkin miehillä (r = 0.404, p = 0.001) sekä triglyseridipitoisuuksiin (r = 0.308, p = 0.012). Ylipainoisilla miehillä (BMI > 25kg/m2) oli voimakas korrelaatio vyötärönympäryksen ja kokonaiskolesterolin välillä (r = 0.786, p < 0.000). Joukossa ei ollut yhtään selkeästi heikentyneestä glukoosinsiedosta kärsivää tai diabeetikkoa, vaan ainoastaan kuusi henkilöä, joilla oli kohonnut paastoglukoosi. Kohonnut paastoglukoosi korreloi melkein tilastollisesti merkitsevästi hypertriglyseridemian kanssa (r = 0.706, p = 0.058). Toisaalta miehillä oli havaittavissa, että HDL-kolesterolin pitoisuuden ja glukoosirasituksen kuvaajan alainen pinta-ala korreloivat negatiivisesti keskenään (r = -0.372 p = 0.010), mikä viittaa siihen, että korkean HDL-kolesterolipitoisuuden omaavilla ei ole insuliiniresistenssiä.
Rasvarasituskokeessa oli henkilöitä, joiden triglyseridipitoisuus nousi merkitsevästi eli yli 2.5 mmol/l pitoisuuteen. Koska paastoarvoja ei lipidien osalta mitattu, jäi rasvarasitustestin osalta määrittämättä, miten hyvin se paljastaisi rasvojen hidastuneen poistumisen elimistöstä.