Non-ergot dopamiiniagonistit monoterapiana Parkinsonin taudin varhaisvaiheen lääkehoidossa
HUJANEN, PEKKO (2014)
HUJANEN, PEKKO
2014
Lääketiede - Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-01-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201401171047
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201401171047
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää non-ergot dopamiiniagonistien (DA) tehoa lievän Parkinsonin taudin varhaisvaiheen monoterapiahoidossa. MAO-B:n estäjä selegiliinillä on tutkimuksissa pystytty lykkäämään levodopan aloitusta 4-11 kuukaudella, dopamiiniagonisteista ei vastaavaa tietoa ole.
Aineiston 472 potilaan joukosta seulottiin potilaat, joille aloitettiin non-ergot dopamiiniagonisti monoterapiana ensimmäisenä Parkinsonin taudin lääkkeenä (n = 49). Potilastietojärjestelmästä poimittiin tiedot potilaasta (oireiden kesto, oireiden puoli ja laatu, työtilanne) sekä aloitetusta lääkkeestä (lääkeaine, saavutettu annos, lääkehoidon kesto, lääkehoidon lopputulema). Lääkehoidon päätetapahtumina olivat muun Parkinsonin taudin lääkkeen kombinointi hoitoon, DA:n vaihto toiseen DA:iin, DA:n lopetus tai seuranta-ajan loppuminen.
47 %:lle potilaista aloitettiin ropiniroli ja 53 %:lle pramipeksoli. Saavutetuissa maksimiannoksissa ennen päätetapahtumia ei ollut eroja, jos lääkeaineiden tehoja vertailtiin lineaarisesti. DA-monoterapia kesti keskimäärin 1v 4,6 kk ennen levodopaan siirtymistä. Pramipeksolilla aloittaneilla oli 2,97-kertainen riski siirtyä levodopahoitoon kuin ropinirolin aloittaneilla (p = 0,09), mutta pramipeksoli aloitettiin suhteessa useammin potilaille, joiden primaarioireisto oli molemminpuolinen (huonompi ennuste).
Dopamiiniagonistien teho varhaisvaiheen Parkinsonin taudin monoterapiahoidossa lienee ainakin yhtä hyvä kuin MAO-B:n estäjien, mutta lisätutkimuksia tarvitaan.
Aineiston 472 potilaan joukosta seulottiin potilaat, joille aloitettiin non-ergot dopamiiniagonisti monoterapiana ensimmäisenä Parkinsonin taudin lääkkeenä (n = 49). Potilastietojärjestelmästä poimittiin tiedot potilaasta (oireiden kesto, oireiden puoli ja laatu, työtilanne) sekä aloitetusta lääkkeestä (lääkeaine, saavutettu annos, lääkehoidon kesto, lääkehoidon lopputulema). Lääkehoidon päätetapahtumina olivat muun Parkinsonin taudin lääkkeen kombinointi hoitoon, DA:n vaihto toiseen DA:iin, DA:n lopetus tai seuranta-ajan loppuminen.
47 %:lle potilaista aloitettiin ropiniroli ja 53 %:lle pramipeksoli. Saavutetuissa maksimiannoksissa ennen päätetapahtumia ei ollut eroja, jos lääkeaineiden tehoja vertailtiin lineaarisesti. DA-monoterapia kesti keskimäärin 1v 4,6 kk ennen levodopaan siirtymistä. Pramipeksolilla aloittaneilla oli 2,97-kertainen riski siirtyä levodopahoitoon kuin ropinirolin aloittaneilla (p = 0,09), mutta pramipeksoli aloitettiin suhteessa useammin potilaille, joiden primaarioireisto oli molemminpuolinen (huonompi ennuste).
Dopamiiniagonistien teho varhaisvaiheen Parkinsonin taudin monoterapiahoidossa lienee ainakin yhtä hyvä kuin MAO-B:n estäjien, mutta lisätutkimuksia tarvitaan.