VOI HYVIN! : tapaustutkimus Länsi-Pirkanmaan koulutuskuntayhtymän kehittämis- ja aikuiskoulutusyksikön sekä yleissivistävän yksikön työhyvinvoinnista
SAARINEN, HEINI (2013)
SAARINEN, HEINI
2013
Kasvatustiede - Education
Kasvatustieteiden yksikkö - School of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-12-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201401081006
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201401081006
Tiivistelmä
Tämä tapaustutkimus käsittelee Länsi-Pirkanmaan koulutuskuntayhtymän Kehittämis- ja aikuiskoulutusyksikön sekä Yleissivistävän yksikön vakituisen henkilökunnan kokemuksia työhyvinvoinnistaan. Tutkimuksen taustalla vaikuttaa Marja-Liisa Mankan kokonaisvaltaisen työhyvinvoinnin malli, joka pilkkoo työhyvinvointiin vaikuttavat tekijät viiteen osa-alueeseen. Tässä tutkimuksessa mallin osa-alueista tarkastellaan työhyvinvointiin peilaten kolmea: työyhteisön toimintaa, johtamista sekä työtehtäviä. Tutkimuksessa selvitetään yhtäältä, mitkä tekijät koetaan vaikuttavan työhyvinvointiin. Toisaalta tarkastellaan edellä mainittujen kolmen osa-alueen tarkempia vaikutuksia hyvinvointiin. Lisäksi tutkimus pienimuotoisesti vertailee eroja kahden tutkittavan yksikön sekä sukupuolten välillä.
Tutkimuksen aineisto kerättiin sähköisesti avoimella, teemoitellulla kyselylomakkeella. Tulokset analysoitiin käyttäen aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Kyselylomakkeen kysymykset olivat valmiiksi teemoiteltuja Mankan mallin mukaan, joten malli toimi teoreettisena kehyksenä vielä analyysivaiheessakin. Kyselyn teemojen alle muodostui kuitenkin aineistolähtöisen analyysin tuloksena alaluokkia, jotka eivät olleet johdettavissa mistään taustateoriasta.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että yleisarvosana työhyvinvoinnista tutkituissa yksiköissä on kiitettävä. Hyvinvointiin vaikuttavia osa-alueita tarkemmin tarkastelemalla esiin nousi kuitenkin muutama merkittävä vahvuus ja toisaalta kehityskohde. Henkilökemioissa olisi erityisesti Kehittämis- ja aikuiskoulutusyksikön osalta parannettavaa. Toisaalta esimiestyö saa yksikössä runsaasti kehuja ja sen koetaan vaikuttavan positiivisesti hyvinvointiin. Yleissivistävässä yksikössä puolestaan tiedonkulkuun ja asioiden selkeyteen liittyvät ongelmat vähentävät hyvinvoinnin kokemusta paitsi työyhteisön saralla, ennen kaikkea esimiestyön osalta. Molemmissa tutkituissa yksiköissä itse työtehtäviin oltiin tyytyväisiä. Työ koettiin merkittäväksi ja mielekkääksi. Myös ammattitaito ja työn hallinta oli riittävää. Kehitettävää olisi työn määrässä muutamien työntekijöiden osalta, sillä muutama koki itsensä liian kuormitetuksi. Vertailuerot näkyivät lähinnä yksiköiden välillä edellä mainitulla tavalla. Sukupuolten välinen merkittävin eroavaisuus on työpaikan sosiaalisten suhteiden suurempi merkitys naisille. Miesten hyvinvoinnille tärkeämpää on työn mielekkyys ja tulokset.
Tutkimuksen pohjalta voidaan todeta, että tutkittavien yksiköiden toiminnan kehittäminen on tarpeellista erityisesti henkilökemioihin ja johtamisen selkiyttämiseen liittyen. Myös työkuormien tasapuolistaminen yksiköiden sisällä on tarpeen hyvinvoinnin lisäämiseksi.
Tutkimuksen aineisto kerättiin sähköisesti avoimella, teemoitellulla kyselylomakkeella. Tulokset analysoitiin käyttäen aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Kyselylomakkeen kysymykset olivat valmiiksi teemoiteltuja Mankan mallin mukaan, joten malli toimi teoreettisena kehyksenä vielä analyysivaiheessakin. Kyselyn teemojen alle muodostui kuitenkin aineistolähtöisen analyysin tuloksena alaluokkia, jotka eivät olleet johdettavissa mistään taustateoriasta.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että yleisarvosana työhyvinvoinnista tutkituissa yksiköissä on kiitettävä. Hyvinvointiin vaikuttavia osa-alueita tarkemmin tarkastelemalla esiin nousi kuitenkin muutama merkittävä vahvuus ja toisaalta kehityskohde. Henkilökemioissa olisi erityisesti Kehittämis- ja aikuiskoulutusyksikön osalta parannettavaa. Toisaalta esimiestyö saa yksikössä runsaasti kehuja ja sen koetaan vaikuttavan positiivisesti hyvinvointiin. Yleissivistävässä yksikössä puolestaan tiedonkulkuun ja asioiden selkeyteen liittyvät ongelmat vähentävät hyvinvoinnin kokemusta paitsi työyhteisön saralla, ennen kaikkea esimiestyön osalta. Molemmissa tutkituissa yksiköissä itse työtehtäviin oltiin tyytyväisiä. Työ koettiin merkittäväksi ja mielekkääksi. Myös ammattitaito ja työn hallinta oli riittävää. Kehitettävää olisi työn määrässä muutamien työntekijöiden osalta, sillä muutama koki itsensä liian kuormitetuksi. Vertailuerot näkyivät lähinnä yksiköiden välillä edellä mainitulla tavalla. Sukupuolten välinen merkittävin eroavaisuus on työpaikan sosiaalisten suhteiden suurempi merkitys naisille. Miesten hyvinvoinnille tärkeämpää on työn mielekkyys ja tulokset.
Tutkimuksen pohjalta voidaan todeta, että tutkittavien yksiköiden toiminnan kehittäminen on tarpeellista erityisesti henkilökemioihin ja johtamisen selkiyttämiseen liittyen. Myös työkuormien tasapuolistaminen yksiköiden sisällä on tarpeen hyvinvoinnin lisäämiseksi.