Teatteriesitys performatiivisena prosessina - vuorovaikutuksen estetisointi Compagnia Pippo Delbonon esityksessä La Menzogna (Valhe)
RÖPPÄNEN, PÄIVI (2013)
RÖPPÄNEN, PÄIVI
2013
Teatterin ja draaman tutkimus - Theatre and Drama Research
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-12-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201312201778
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201312201778
Tiivistelmä
Käsittelen pro gradu -tutkielmassani teatteriesitykseen liittyvää performatiivisuutta
tarkastelemalla erityisesti esitystapahtumassa muodostuvaa kollektiivista
vuorovaikutusta. Tutkimuskysymykseni on, miten performatiivisuus ilmenee
teatteriesityksessä ja miten se vaikuttaa esiintyjien ja katsojien toimintatapoihin sekä
esityksen aikana syntyvän vuorovaikutuksen mekanismeihin. Teoreettisena perustana
käytän saksalaisen teatterintutkija Erika Fischer-Lichten käsityksiä
performatiivisuudesta. Fischer-Lichten näkemyksissä korostuu performatiivisuuteen
liittyvä yhteisöllinen toiminta ja teot, jotka muokkaavat ympäröivää todellisuutta.
Näen vuorovaikutuksen merkityksen korostuvan erityisesti teatteriesityksissä, jotka
eivät perustu kiinteästi draamateksteihin. Saksalainen teatterintutkija Hans-Thies
Lehmann puhuu ilmiöön liittyen draaman jälkeisestä teatterista, jolle tyypillistä on
esitysrakenteen pirstaleisuus ja sekä esityksen rakentuminen montaasityyppisesti
esitystapahtuman aikana. Tältä osin hyödynnän tutkielmassani myös Lehmannin
käsitteistöä draaman jälkeisestä teatterista.
Tutkimusmenetelmäni on esitysanalyysi Compagnia Pippo Delbonon esityksestä La
Menzogna. Esiintyvään ryhmään kuuluu ammattinäyttelijöiden lisäksi eri taustoista
tulevia jäseniä, jotka eivät ole saaneet näyttelijän koulutusta. Esityksessä on mukana
esimerkiksi kehitysvammaisia ja kadulla tai mielisairaalassa asuneita henkilöitä.
Määrittelen La Menzognan draaman jälkeiseksi teatteriksi, sillä esitys ei perustu
kiinteään draamatekstiin ja esitysrakenne hahmottuu pirstaleisena.
Tutkielmani pääsääntöisenä tavoitteena on hahmottaa teatteriesitykseen liittyvää
performatiivisuutta ja sen taustalla vaikuttaneita kulttuurisia muutoksia, sekä selkeyttää
performatiivisuuteen liittyvän käsitteistön käyttöä teatterissa.
tarkastelemalla erityisesti esitystapahtumassa muodostuvaa kollektiivista
vuorovaikutusta. Tutkimuskysymykseni on, miten performatiivisuus ilmenee
teatteriesityksessä ja miten se vaikuttaa esiintyjien ja katsojien toimintatapoihin sekä
esityksen aikana syntyvän vuorovaikutuksen mekanismeihin. Teoreettisena perustana
käytän saksalaisen teatterintutkija Erika Fischer-Lichten käsityksiä
performatiivisuudesta. Fischer-Lichten näkemyksissä korostuu performatiivisuuteen
liittyvä yhteisöllinen toiminta ja teot, jotka muokkaavat ympäröivää todellisuutta.
Näen vuorovaikutuksen merkityksen korostuvan erityisesti teatteriesityksissä, jotka
eivät perustu kiinteästi draamateksteihin. Saksalainen teatterintutkija Hans-Thies
Lehmann puhuu ilmiöön liittyen draaman jälkeisestä teatterista, jolle tyypillistä on
esitysrakenteen pirstaleisuus ja sekä esityksen rakentuminen montaasityyppisesti
esitystapahtuman aikana. Tältä osin hyödynnän tutkielmassani myös Lehmannin
käsitteistöä draaman jälkeisestä teatterista.
Tutkimusmenetelmäni on esitysanalyysi Compagnia Pippo Delbonon esityksestä La
Menzogna. Esiintyvään ryhmään kuuluu ammattinäyttelijöiden lisäksi eri taustoista
tulevia jäseniä, jotka eivät ole saaneet näyttelijän koulutusta. Esityksessä on mukana
esimerkiksi kehitysvammaisia ja kadulla tai mielisairaalassa asuneita henkilöitä.
Määrittelen La Menzognan draaman jälkeiseksi teatteriksi, sillä esitys ei perustu
kiinteään draamatekstiin ja esitysrakenne hahmottuu pirstaleisena.
Tutkielmani pääsääntöisenä tavoitteena on hahmottaa teatteriesitykseen liittyvää
performatiivisuutta ja sen taustalla vaikuttaneita kulttuurisia muutoksia, sekä selkeyttää
performatiivisuuteen liittyvän käsitteistön käyttöä teatterissa.