Ilmastotyö Tampereen kaupunkiseudulla : kuntien ja seudun toimenpiteet sekä niiden toteutuksen rajoitteet
TUUSA, RUUSU (2013)
TUUSA, RUUSU
2013
Ympäristöpolitiikka ja aluetiede - Environmental and Regional Studies
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-11-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201312091699
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201312091699
Tiivistelmä
Tutkimus käsittelee kuntien ilmastotyötä, ilmastonmuutokseen liittyvää seutuyhteistyötä sekä niiden rajoitteita Tampereen kaupunkiseudulla. Kaupunkiseudun kunnat ovat laatineet yhteisen ilmastostrategian vuonna 2010. Tutkimus on laadullinen empiirinen tutkimus, jonka aineisto hankittiin teemahaastatteluiden avulla huhti-kesäkuussa 2013.
Kuntien ilmastopoliittista toimijuutta ei ole tutkittu kovin paljon Suomessa, etenkään seutuyhteistyön näkökulmasta. Kuntien kokonaisvaltainen ilmastosuunnittelu perustuu vielä vapaaehtoisuuteen, ja ilmastonmuutos on tullut kuntien agendoille 2000-luvulla. Seutuja ja seutuyhteistyötä korostetaan kansallisessa politiikassa.
Tutkimukseni on uutta aihepiiriä kartoittava. Tutkin, mitä kunnat tekevät ilmastonmuutokseen liittyen ja miten ilmastoasiat on organisoitu kunnissa. Toiseksi tutkin, miten ilmastotyö on seudullisesti organisoitu ja mitä hyötyjä tai vaikeuksia seutuyhteistyöhön liittyy. Kolmas tutkimustehtävä on tunnistaa ja analysoida kunnalliseen ja seudulliseen ilmastotyöhön liittyviä rajoitteita Majonen (1989) päätöksenteon rajoitteen käsitteen sekä aiemman tutkimuksen avulla.
Kunnat ovat ryhtyneet toimiin etenkin energiatehokkuusasioissa, yhdyskuntarakenteen kehittämisessä ja liikennejärjestelyissä. Lisäksi uusiutuvaa energiaa ja ilmastovaikutusten huomioon ottamista hankinnoissa kehitetään. Ilmastotyön haasteena kunnissa näyttävät olevan työn organisointi ja vastuutus, ilmastopolitiikan integrointi, hallinnonalojen yhteistyö ja sekä toimivaltakysymykset. Poliittinen tuki ja kuntien yleinen ilmastotietoisuus ovat myös tärkeitä, ja niissä on kehitytty viime vuosina.
Seudullista ilmastostrategiaa ja kuntien yhteisiä ilmastotavoitteita pidetään tärkeinä, jopa välttämättöminä etenkin suurissa rakenteellisissa kysymyksissä, joihin yksittäisen kunnan on vaikea vaikuttaa yksin. Seutuyhteistyö tuo etuja kuten asiantuntijuutta ja resursseja. Seutuyhteistyö ja ilmastonmuutoksen integrointi seudulla keskeisiin maankäytön ohjelmiin tuo ilmastotyölle painoarvoa ja konkreettisuutta, ja nostaa ilmastonmuutoksen profiilia kunnallisessa päätöksenteossa. Kuntien välinen yhteistyö voi olla vaikeaa päätäntävallan menettämisen pelossa, mutta ilmastonmuutos tarjoaa melko hyvän yhteistyön aiheen, koska ilmastonmuutoksen hillintä on kuntien jaettu tavoite. Ilmastonmuutos näyttää kunnissa konkretisoituneen erityisesti seudullisten yhdyskuntasuunnittelun ohjelmien kautta. Ilmastostrategiaa ja sen tavoitteita pidettiin osin epäkonkreettisina ja niiden toteuttamiseen toivottiin tiukempaa ohjausta seututasolta.
Ilmastotyön rajoitteiden tutkiminen tarjoaa näkökulman siihen, miksi jotkin asiat ovat kunnissa ja seutuyhteistyössä helppoja ja toteuttamiskelpoisia ja toiset vaikeita. Aineistoni perusteella Tampereen kaupunkiseudulla ilmastotyön hallinnointiin liittyvät institutionaaliset rajoitteet ovat olennaisia. Eri hallinnonalojen, kuntien ja toimijoiden väliset toimivaltarajat vaikeuttavat ilmastotyötä. Ilmastonmuutos on laaja kysymys, joka edellyttää instituutioiden ja toimintatapojen muuttamista ja ilmastonmuutoksen integrointia eri politiikkoihin. Tampereen kaupunkiseudulla ilmastonmuutos on osin integroitu kuntien ja seudun politiikkoihin, mutta monilta osin hallinnonalojen välinen yhteistyö ja ilmastontyön kokonaiskoordinointi on vähäistä.
Seudun tasolla keskeinen toimivaltakysymys on seutuhallinnon ja kuntien toimivaltaraja. Seutuhallinto seuraa ilmastotavoitteiden toteutumista, mutta kunnat valitsevat, mitä tekevät tavoitteet saavuttaakseen. Myös seudullisesta koordinoinnista oli epätietoisuutta kunnissa. Seutuhallinnolta odotetaan määrätietoisempaa ohjausta, mutta vapaaehtoisena suunnitelmana ilmastostrategia ei voi olla kovin velvoittava.
Poliittinen johtajuus ja ilmastotyölle myönteinen poliitikkojen ja viranhaltijoiden asenne tukee kunnallista ja seudullista ilmastotyötä. Ilmastoasenteet ja tietoisuus ovat kehittyneet viime vuosina, ja ilmastonmuutos nähdään paikallisena asiana. Toisaalta selvempää poliittista johtajuutta toivottiin kunnissa. Seudun tasolla Tampere nähtiin ilmastotyön johtajana. Resurssit vaikuttavat ilmastotyön toteutumiseen ja mahdollisuuksiin. Kunnilla on yleinen resurssipula. Lisäksi taloudellisia seikkoja pidetään hyväksyttävänä perusteena toiminnalle tai sille, ettei toimiin ryhdytä. Tiedon ja teknisen osaamisen puutteet vaikuttavat aiemmassa tutkimuksessa merkittävästi kuntien ilmastotyöhön, mutta omassa aineistossani niitä ei korostettu yhtä paljon. Valtion ilmastopolitiikka ja tuki muodostavat kehyksen kuntien ilmastotyölle. Tampereen kaupunkiseudulla kansallisen ilmastopolitiikan painotukset vaikuttavat siihen, mihin toimiin on ryhdytty. Esimerkiksi maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteissuunnittelun ja seudullisen tarkastelun sekä energiatehokkuuden korostaminen kansallisella tasolla on edistänyt niitä paikallis- ja seututasolla.
Ilmastonmuutoksen kunnallisen ja seudullisen hallinnoinnin kysymykset ja edellytykset nousivat tutkimuksen aikana merkittävään rooliin, ja niihin kannattaa jatkossa syventyä vielä kattavammalla tutkimuksella. Seutuyhteistyötä kehitetään kaikkialla Suomessa, ja monet siihen liittyvät tavoitteet yhdistyvät ilmastonmuutoksen hillintään. Seutuyhteistyö näyttää höllentäneen joitain usein paikalliseen ilmastotyöhön liittyviä rajoitteita. Seudut tarjoavat areenan kunnallisen ilmastotyön kehittämiselle, koska monet toimet edellyttävät kuntaa laajempaa tarkastelua ja kuntien yhteistyötä.
Kuntien ilmastopoliittista toimijuutta ei ole tutkittu kovin paljon Suomessa, etenkään seutuyhteistyön näkökulmasta. Kuntien kokonaisvaltainen ilmastosuunnittelu perustuu vielä vapaaehtoisuuteen, ja ilmastonmuutos on tullut kuntien agendoille 2000-luvulla. Seutuja ja seutuyhteistyötä korostetaan kansallisessa politiikassa.
Tutkimukseni on uutta aihepiiriä kartoittava. Tutkin, mitä kunnat tekevät ilmastonmuutokseen liittyen ja miten ilmastoasiat on organisoitu kunnissa. Toiseksi tutkin, miten ilmastotyö on seudullisesti organisoitu ja mitä hyötyjä tai vaikeuksia seutuyhteistyöhön liittyy. Kolmas tutkimustehtävä on tunnistaa ja analysoida kunnalliseen ja seudulliseen ilmastotyöhön liittyviä rajoitteita Majonen (1989) päätöksenteon rajoitteen käsitteen sekä aiemman tutkimuksen avulla.
Kunnat ovat ryhtyneet toimiin etenkin energiatehokkuusasioissa, yhdyskuntarakenteen kehittämisessä ja liikennejärjestelyissä. Lisäksi uusiutuvaa energiaa ja ilmastovaikutusten huomioon ottamista hankinnoissa kehitetään. Ilmastotyön haasteena kunnissa näyttävät olevan työn organisointi ja vastuutus, ilmastopolitiikan integrointi, hallinnonalojen yhteistyö ja sekä toimivaltakysymykset. Poliittinen tuki ja kuntien yleinen ilmastotietoisuus ovat myös tärkeitä, ja niissä on kehitytty viime vuosina.
Seudullista ilmastostrategiaa ja kuntien yhteisiä ilmastotavoitteita pidetään tärkeinä, jopa välttämättöminä etenkin suurissa rakenteellisissa kysymyksissä, joihin yksittäisen kunnan on vaikea vaikuttaa yksin. Seutuyhteistyö tuo etuja kuten asiantuntijuutta ja resursseja. Seutuyhteistyö ja ilmastonmuutoksen integrointi seudulla keskeisiin maankäytön ohjelmiin tuo ilmastotyölle painoarvoa ja konkreettisuutta, ja nostaa ilmastonmuutoksen profiilia kunnallisessa päätöksenteossa. Kuntien välinen yhteistyö voi olla vaikeaa päätäntävallan menettämisen pelossa, mutta ilmastonmuutos tarjoaa melko hyvän yhteistyön aiheen, koska ilmastonmuutoksen hillintä on kuntien jaettu tavoite. Ilmastonmuutos näyttää kunnissa konkretisoituneen erityisesti seudullisten yhdyskuntasuunnittelun ohjelmien kautta. Ilmastostrategiaa ja sen tavoitteita pidettiin osin epäkonkreettisina ja niiden toteuttamiseen toivottiin tiukempaa ohjausta seututasolta.
Ilmastotyön rajoitteiden tutkiminen tarjoaa näkökulman siihen, miksi jotkin asiat ovat kunnissa ja seutuyhteistyössä helppoja ja toteuttamiskelpoisia ja toiset vaikeita. Aineistoni perusteella Tampereen kaupunkiseudulla ilmastotyön hallinnointiin liittyvät institutionaaliset rajoitteet ovat olennaisia. Eri hallinnonalojen, kuntien ja toimijoiden väliset toimivaltarajat vaikeuttavat ilmastotyötä. Ilmastonmuutos on laaja kysymys, joka edellyttää instituutioiden ja toimintatapojen muuttamista ja ilmastonmuutoksen integrointia eri politiikkoihin. Tampereen kaupunkiseudulla ilmastonmuutos on osin integroitu kuntien ja seudun politiikkoihin, mutta monilta osin hallinnonalojen välinen yhteistyö ja ilmastontyön kokonaiskoordinointi on vähäistä.
Seudun tasolla keskeinen toimivaltakysymys on seutuhallinnon ja kuntien toimivaltaraja. Seutuhallinto seuraa ilmastotavoitteiden toteutumista, mutta kunnat valitsevat, mitä tekevät tavoitteet saavuttaakseen. Myös seudullisesta koordinoinnista oli epätietoisuutta kunnissa. Seutuhallinnolta odotetaan määrätietoisempaa ohjausta, mutta vapaaehtoisena suunnitelmana ilmastostrategia ei voi olla kovin velvoittava.
Poliittinen johtajuus ja ilmastotyölle myönteinen poliitikkojen ja viranhaltijoiden asenne tukee kunnallista ja seudullista ilmastotyötä. Ilmastoasenteet ja tietoisuus ovat kehittyneet viime vuosina, ja ilmastonmuutos nähdään paikallisena asiana. Toisaalta selvempää poliittista johtajuutta toivottiin kunnissa. Seudun tasolla Tampere nähtiin ilmastotyön johtajana. Resurssit vaikuttavat ilmastotyön toteutumiseen ja mahdollisuuksiin. Kunnilla on yleinen resurssipula. Lisäksi taloudellisia seikkoja pidetään hyväksyttävänä perusteena toiminnalle tai sille, ettei toimiin ryhdytä. Tiedon ja teknisen osaamisen puutteet vaikuttavat aiemmassa tutkimuksessa merkittävästi kuntien ilmastotyöhön, mutta omassa aineistossani niitä ei korostettu yhtä paljon. Valtion ilmastopolitiikka ja tuki muodostavat kehyksen kuntien ilmastotyölle. Tampereen kaupunkiseudulla kansallisen ilmastopolitiikan painotukset vaikuttavat siihen, mihin toimiin on ryhdytty. Esimerkiksi maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteissuunnittelun ja seudullisen tarkastelun sekä energiatehokkuuden korostaminen kansallisella tasolla on edistänyt niitä paikallis- ja seututasolla.
Ilmastonmuutoksen kunnallisen ja seudullisen hallinnoinnin kysymykset ja edellytykset nousivat tutkimuksen aikana merkittävään rooliin, ja niihin kannattaa jatkossa syventyä vielä kattavammalla tutkimuksella. Seutuyhteistyötä kehitetään kaikkialla Suomessa, ja monet siihen liittyvät tavoitteet yhdistyvät ilmastonmuutoksen hillintään. Seutuyhteistyö näyttää höllentäneen joitain usein paikalliseen ilmastotyöhön liittyviä rajoitteita. Seudut tarjoavat areenan kunnallisen ilmastotyön kehittämiselle, koska monet toimet edellyttävät kuntaa laajempaa tarkastelua ja kuntien yhteistyötä.