Ei-ammattimaisen asiakkaan oikeudellinen asema omaisuudenhoidossa
TOIKANDER, ARI (2013)
TOIKANDER, ARI
2013
Yritysjuridiikka - Business Law
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-07-31
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201311151597
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201311151597
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa haetaan vastausta siihen, miten ei-ammattimaisen asiakkaan
oikeudellinen asema määräytyy omaisuudenhoidossa. Sijoituspalvelun tarjoajalle
asetetun tiedonanto- ja selonottovelvollisuuden tarkoituksena on varmistaa, että
tarjottava sijoituspalvelu soveltuu asiakkaan taloudelliseen tilanteeseen ja ottaa
huomioon asiakkaan sijoituskokemuksen ja sijoitustoimintaa koskevat tavoitteet.
Asiakkaan huolellisuusvelvollisuuden laajuutta on arvioitava suhteessa hänen sijoituskokemukseensa
ja sijoitustoimintaa koskevaan tietämykseensä. Sijoituspalvelulain
ja Finanssivalvonnan määräysten ohella on Arvopaperilautakunnan ratkaisuosituksia
tutkimalla pyritty arvioimaan omaisuudenhoitajan ja asiakkaan vastuuta
kiistatapauksissa.
Pankin ja asiakkaan välille tulee usein kiistaa siitä, miten sijoitustoiminnan tuottotavoitteesta
ja riskitasosta on sovittu omaisuudenhoitosopimuksessa. Mikäli tuottotavoitteen
ja riskipolitiikan määritteleminen on jäänyt omaisuudenhoitosopimuksessa
puutteelliseksi, on sopimuksen sisältöä voitava arvioida selvittämällä sopimukseen
johtaneita neuvotteluja ja materiaalia sekä osapuolten käyttäytymistä ennen
sopimuksen allekirjoittamista sekä sopimuksen voimassaoloaikana. Eräs keskeisimpiä
asiakkaalle kuuluvista huolellisuusvelvollisuuksista on reklamointivelvollisuus.
Omaisuudenhoidon tarjoaminen ja kysyntä perustuvat pankin ja asiakkaan
väliseen luottamukseen. Asiakkaan on voitava luottaa siihen, että hänen varallisuuttaan
hoidetaan omaisuudenhoitosopimuksen edellyttämällä tavalla. Asiakkaan
seuranta- ja tarkastusvelvollisuus perustuu siihen lähtökohtaan, että sijoituspalvelun
tarjoajan on voitava luottaa toimintansa sopimuksenmukaisuuteen.
Kiistaa on aiheuttanut myös monimutkaisten sijoitustuotteiden markkinointi. Näissä
tapauksissa on jouduttu ottamaan kantaa siihen, onko pankki tarjonnut asiakkaalleen
hänen sijoitusprofiiliinsa kuulumatonta sijoitustuotetta. Lisäksi lautakunta on
joutunut arvioimaan tapauksia, joissa asiakas on ohjeillaan ja toimeksiannoillaan
vaikuttanut salkunhoitoon. Tällöin on tullut arvioitavaksi se, missä määrin omaisuudenhoitajan
voidaan katsoa olevan vastuussa sijoitustoiminnan tuloksesta.
oikeudellinen asema määräytyy omaisuudenhoidossa. Sijoituspalvelun tarjoajalle
asetetun tiedonanto- ja selonottovelvollisuuden tarkoituksena on varmistaa, että
tarjottava sijoituspalvelu soveltuu asiakkaan taloudelliseen tilanteeseen ja ottaa
huomioon asiakkaan sijoituskokemuksen ja sijoitustoimintaa koskevat tavoitteet.
Asiakkaan huolellisuusvelvollisuuden laajuutta on arvioitava suhteessa hänen sijoituskokemukseensa
ja sijoitustoimintaa koskevaan tietämykseensä. Sijoituspalvelulain
ja Finanssivalvonnan määräysten ohella on Arvopaperilautakunnan ratkaisuosituksia
tutkimalla pyritty arvioimaan omaisuudenhoitajan ja asiakkaan vastuuta
kiistatapauksissa.
Pankin ja asiakkaan välille tulee usein kiistaa siitä, miten sijoitustoiminnan tuottotavoitteesta
ja riskitasosta on sovittu omaisuudenhoitosopimuksessa. Mikäli tuottotavoitteen
ja riskipolitiikan määritteleminen on jäänyt omaisuudenhoitosopimuksessa
puutteelliseksi, on sopimuksen sisältöä voitava arvioida selvittämällä sopimukseen
johtaneita neuvotteluja ja materiaalia sekä osapuolten käyttäytymistä ennen
sopimuksen allekirjoittamista sekä sopimuksen voimassaoloaikana. Eräs keskeisimpiä
asiakkaalle kuuluvista huolellisuusvelvollisuuksista on reklamointivelvollisuus.
Omaisuudenhoidon tarjoaminen ja kysyntä perustuvat pankin ja asiakkaan
väliseen luottamukseen. Asiakkaan on voitava luottaa siihen, että hänen varallisuuttaan
hoidetaan omaisuudenhoitosopimuksen edellyttämällä tavalla. Asiakkaan
seuranta- ja tarkastusvelvollisuus perustuu siihen lähtökohtaan, että sijoituspalvelun
tarjoajan on voitava luottaa toimintansa sopimuksenmukaisuuteen.
Kiistaa on aiheuttanut myös monimutkaisten sijoitustuotteiden markkinointi. Näissä
tapauksissa on jouduttu ottamaan kantaa siihen, onko pankki tarjonnut asiakkaalleen
hänen sijoitusprofiiliinsa kuulumatonta sijoitustuotetta. Lisäksi lautakunta on
joutunut arvioimaan tapauksia, joissa asiakas on ohjeillaan ja toimeksiannoillaan
vaikuttanut salkunhoitoon. Tällöin on tullut arvioitavaksi se, missä määrin omaisuudenhoitajan
voidaan katsoa olevan vastuussa sijoitustoiminnan tuloksesta.