Analyse discursive de l'image présidentielle de Nicolas Sarkozy dans le Figaro, le Monde et Paris Match durant le printemps 2011
KIANDER-VIDALES, LINDA (2013)
KIANDER-VIDALES, LINDA
2013
Ranskan kieli - French Language
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-10-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201310151477
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201310151477
Tiivistelmä
Kasautunut tyytymättömyys Ranskassa johti 2000 -luvun alussa äärioikeiston ja populismin nousuun poliittisella kentällä. Syntipukkia etsittiin milloin poliittisesta eliitistä, EU:sta tai yleensäkin kasvaneesta maahanmuutosta. Tämä sai senhetkisen keskustaoikeistolaisen konservatiivipuolueen johtajan Nicolas Sarkozyn muuttamaan radikaalisti puolueensa politiikkaa konservatiivisempaan ja populistisempaan suuntaan, jonka seurauksena syntyi uusi poliittinen ideologia, sarkozismi. Tultuaan valituksi presidentin virkaan vuonna 2007, Sarkozyn erilainen tapa hoitaa maan ulkopolitiikkaa edeltäjiinsä verrattuna herätti paljon kritiikkiä erityisesti maan diplomaattien keskuudessa.
Työn lähtökohtana on tutkia, vaikuttaako saatu kritiikki Sarkozyn ulkomaapolitiikasta siihen, miten lehdistö hänestä kirjoittaa. Tavoitteena onkin selvittää minkälaista julkisuuskuvaa ranskalainen lehdistö diskursiivisesti rakentaa Nicolas Sarkozysta ja mitä tämä kuva osaltaan kertoo Ranskan presidentti-instituutiosta. Diskurssianalyysin avulla pyrin tunnistamaan ne puhetavat, joilla Sarkozyn imagoa merkityksellistetään suhteissa rakentuvana ilmiönä, ja pyrin nostamaan esiin niitä kulttuurisia ajatusmalleja, joita poliittisesti suuntautuneet lehdistödiskurssit kantavat mukanaan.
Tutkielman teoreettiseksi lähtökohdaksi olen ottanut imagon muodostumisen kielellisessä vuorovaikutuksessa. Tällä tavoin julkisen henkilön imago ymmärretään rakentuvan sosiaalisissa suhteissa, toisin sanoen mielikuvana siihen miten kieli häntä kuvaa. Neljäntenä valtiomahtina journalismi voidaankin olettaa tästä näkökulmasta olevan vahva vaikutin yleisen julkisuuskuvan rakentumiseen.
Tutkimusaineistoni koostuu kolmen ranskalaisen sanomalehden, Le Monde, Le Figaro ja Paris Match, keväällä 2011 ilmestyneistä artikkeleista. Tutkimuksessa on käytetty sekä laadullista että määrällistä analyysia. Olen samalla pyrkinyt vertailemaan lehtiä toisiinsa.
Tutkimuksen tulosten perusteella Sarkozyn julkisuuskuva lehdistössä rakentuu suhteellisen neutraaliksi, saaden välillä kuitenkin negatiivisiakin vivahteita. Lehdistö pyrkii selvästi välttymään kritisoimasta Sarkozya suoraan, ja tekeekin sen vain siteeraamalla muita lähteitä. Saatujen tulosten valossa voidaan todeta, että vaikka kuva presidentistä ja presidentti-instituutiosta muodostuu vahvaksi, on sarkozismi muuttanut pysyvästi Ranskan poliittisten ja journalististen tekijöiden tapaa toimia yhteistyössä.
Työn lähtökohtana on tutkia, vaikuttaako saatu kritiikki Sarkozyn ulkomaapolitiikasta siihen, miten lehdistö hänestä kirjoittaa. Tavoitteena onkin selvittää minkälaista julkisuuskuvaa ranskalainen lehdistö diskursiivisesti rakentaa Nicolas Sarkozysta ja mitä tämä kuva osaltaan kertoo Ranskan presidentti-instituutiosta. Diskurssianalyysin avulla pyrin tunnistamaan ne puhetavat, joilla Sarkozyn imagoa merkityksellistetään suhteissa rakentuvana ilmiönä, ja pyrin nostamaan esiin niitä kulttuurisia ajatusmalleja, joita poliittisesti suuntautuneet lehdistödiskurssit kantavat mukanaan.
Tutkielman teoreettiseksi lähtökohdaksi olen ottanut imagon muodostumisen kielellisessä vuorovaikutuksessa. Tällä tavoin julkisen henkilön imago ymmärretään rakentuvan sosiaalisissa suhteissa, toisin sanoen mielikuvana siihen miten kieli häntä kuvaa. Neljäntenä valtiomahtina journalismi voidaankin olettaa tästä näkökulmasta olevan vahva vaikutin yleisen julkisuuskuvan rakentumiseen.
Tutkimusaineistoni koostuu kolmen ranskalaisen sanomalehden, Le Monde, Le Figaro ja Paris Match, keväällä 2011 ilmestyneistä artikkeleista. Tutkimuksessa on käytetty sekä laadullista että määrällistä analyysia. Olen samalla pyrkinyt vertailemaan lehtiä toisiinsa.
Tutkimuksen tulosten perusteella Sarkozyn julkisuuskuva lehdistössä rakentuu suhteellisen neutraaliksi, saaden välillä kuitenkin negatiivisiakin vivahteita. Lehdistö pyrkii selvästi välttymään kritisoimasta Sarkozya suoraan, ja tekeekin sen vain siteeraamalla muita lähteitä. Saatujen tulosten valossa voidaan todeta, että vaikka kuva presidentistä ja presidentti-instituutiosta muodostuu vahvaksi, on sarkozismi muuttanut pysyvästi Ranskan poliittisten ja journalististen tekijöiden tapaa toimia yhteistyössä.