Syrjäytyminen-lekseemin diskursiivisesti rakentuneet merkitykset Helsingin Sanomissa
LAINE, VILLE (2013)
LAINE, VILLE
2013
Suomen kieli - Finnish Language
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-10-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201310101471
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201310101471
Tiivistelmä
Tämä tutkielma käsittelee syrjäytyminen-lekseemin merkityksen muodostumista sanomalehtiteksteissä toistuvien diskurssien pohjalta. Käytetty tutkimusaineisto koostuu Helsingin Sanomien sähköisestä arkistosta vuosilta 2005 ja 2012 kerätyistäsyrjäytyminen-lekseemin esiintymistä sekä niiden esiintymiskonteksteista sanomalehdissä. Kyseisenlaisia tutkittavia esiintymävirkkeitä on yhteensä 709 kappaletta. Analyysin kohteeksi on nostettu tapaukset, joissasyrjäytyminentoimii subjektin, objektin tai adverbiaalitäydennyksen syntaktisessa roolissa. Lisäksi tutkielmassa selvitetään, millaisia määritteitäsyrjäytyminen-lekseemi saa rinnalleen.
Tutkielman metodologinen pohja on laaja. Eri lingvistisiä lähestymistapoja nivoo yhteen kriittinen diskurssianalyysi, jonka piirissä haetaan vastauksia kysymyksiin siitä, miten valtasuhteet, ideologiat ja sosiaalinen eriarvoisuus ilmenevät kielenkäytön tai diskurssin tasolla. Tutkielmassa korostuu erityisesti transitiivisuusanalyysi eli sosiaalisen todellisuuden kielentämisen tapojen tutkimus. Kriittisen perinteen mukaisesti tutkimusote on monitieteinen, minkä johdosta lingvistinen analyysi on jatkuvassa vuoropuhelussa sosiaali- ja yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen kanssa. Kriittistä näkökulmaa täydentävät kollokaatioiden merkitysanalyysiin painottuva kontekstuaalinen semantiikka, diskurssien piiloisia metaforisia merkityksiä esille tuova käsitemetaforateoria sekä todellisuuden rakennettua luonnetta korostava sosiaalisen konstruktionismi. Tutkimuksen taustalla vaikuttaa systeemis-funktionaalisen kieliteorian näkemys kielestä toimintana.
Tutkimustulokset osoittavat, että analysoiduissa lehtiteksteissä syrjäytymistä pidetään erityisesti nuoria koskevana ilmiönä, joka on vaaraksi ja haitaksi yhteiskunnalle. Vaikka vain harva kirjoittaja syyllistää syrjäytymisestä itse syrjäytyneitä, haitallista diskursseissa on se, että syrjäytyminen hahmotetaan binaarisena tilana, jonka piirissä yksilö on joko täysin tai ei ollenkaan. Ilmiön nähdään alkavan, lisääntyvän ja vähentyvän vain laajojen ihmisjoukkojen piirissä, jolloin syrjäytymisdiskursseissa ei huomioida syrjäytymisessä tapahtuneita muutoksia yksilötasolla. Vaikka diskurssit korostavat syrjäytymisen ehkäisyä, ei syrjäytymisestä uskota päästävän eroon kokonaisuudessaan, eikä syrjäytymisen ehkäisykeinoista vallitse suurta yksimielisyyttä. Tästä huolimatta syrjäytymisen keskeisinä ehkäisijöinä korostuvat lähinnä yhteiskunnallisesti merkittävät päättäjät. Syrjäytymisen nähdään olevan yleinen ja toistuva julkisen keskustelun aihe, mutta tämän keskustelun kävijät ja foorumi eivät useinkaan teksteissä tarkennu. Itse syrjäytyneille sanomalehtitekstit eivät kuitenkaan anna ääntä. Tällöin syrjäytymisen määrittelyvalta on muilla kuin syrjäytyneillä itsellään.
Tutkielman metodologinen pohja on laaja. Eri lingvistisiä lähestymistapoja nivoo yhteen kriittinen diskurssianalyysi, jonka piirissä haetaan vastauksia kysymyksiin siitä, miten valtasuhteet, ideologiat ja sosiaalinen eriarvoisuus ilmenevät kielenkäytön tai diskurssin tasolla. Tutkielmassa korostuu erityisesti transitiivisuusanalyysi eli sosiaalisen todellisuuden kielentämisen tapojen tutkimus. Kriittisen perinteen mukaisesti tutkimusote on monitieteinen, minkä johdosta lingvistinen analyysi on jatkuvassa vuoropuhelussa sosiaali- ja yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen kanssa. Kriittistä näkökulmaa täydentävät kollokaatioiden merkitysanalyysiin painottuva kontekstuaalinen semantiikka, diskurssien piiloisia metaforisia merkityksiä esille tuova käsitemetaforateoria sekä todellisuuden rakennettua luonnetta korostava sosiaalisen konstruktionismi. Tutkimuksen taustalla vaikuttaa systeemis-funktionaalisen kieliteorian näkemys kielestä toimintana.
Tutkimustulokset osoittavat, että analysoiduissa lehtiteksteissä syrjäytymistä pidetään erityisesti nuoria koskevana ilmiönä, joka on vaaraksi ja haitaksi yhteiskunnalle. Vaikka vain harva kirjoittaja syyllistää syrjäytymisestä itse syrjäytyneitä, haitallista diskursseissa on se, että syrjäytyminen hahmotetaan binaarisena tilana, jonka piirissä yksilö on joko täysin tai ei ollenkaan. Ilmiön nähdään alkavan, lisääntyvän ja vähentyvän vain laajojen ihmisjoukkojen piirissä, jolloin syrjäytymisdiskursseissa ei huomioida syrjäytymisessä tapahtuneita muutoksia yksilötasolla. Vaikka diskurssit korostavat syrjäytymisen ehkäisyä, ei syrjäytymisestä uskota päästävän eroon kokonaisuudessaan, eikä syrjäytymisen ehkäisykeinoista vallitse suurta yksimielisyyttä. Tästä huolimatta syrjäytymisen keskeisinä ehkäisijöinä korostuvat lähinnä yhteiskunnallisesti merkittävät päättäjät. Syrjäytymisen nähdään olevan yleinen ja toistuva julkisen keskustelun aihe, mutta tämän keskustelun kävijät ja foorumi eivät useinkaan teksteissä tarkennu. Itse syrjäytyneille sanomalehtitekstit eivät kuitenkaan anna ääntä. Tällöin syrjäytymisen määrittelyvalta on muilla kuin syrjäytyneillä itsellään.