Literarische Bösewichte des (Spät)Mittelalters und ihre mögliche Vorbildfunktion für das Eulenspiegelbuch
Dücker, Katharina (2007)
Dücker, Katharina
2007
Saksan kieli ja kulttuuri - German Language and Culture
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-04-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16738
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16738
Tiivistelmä
Saksalainen kansankirjallisuuden hahmo Till Eulenspiegel on tunnettu sanaleikeistään ja hauskoista kujeistaan, ja hänellä on vakaa paikka lastenkirjallisuudessa ja kouluopetuksessa. Varhaiset Eulenspiegel-kirjan painokset eivät kuitenkaan näytä Eulenspiegel-hahmoa hauskana kujeilijana, vaan hyvin ristiriitaisena, jonka temput ovat toisaalta moraalisina oppeina aikalaisille, toisaalta taas salakavalia ja ilkeämielisiä. Till Eulenspiegel rikkoo kaikki yhteiskunnalliset ja kristilliset säännöt ja hänen käyttäytyminen saa toisinaan jopa pirullisia ulottuvuuksia.
Tämän opinnäytteen tarkoituksena oli tutkia narrin (tarkemmin sanottuna Till Eulenspiegelin) demonisia karakteerejä ja narrin mahdollista aatehistoriallista läheisyyttä pirulle. Tähän tarkoitukseen selvitettiin sekä pirun että narrin hahmoa kulttuuri- ja kirjallisuushistoriallisesta näkökulmasta, tuotiin esiin tyyppillisia ominaispiirteitä ja etsittiin yhtäläisyyksiä Eulenspiegel-hahmolle. Seuraavaksi Eulenspiegel-kirja laitettiin narrin- ja pirunkirjallisuuden kontekstiin. Tähän käytettiin kahta esimerkitekstiä (molemmat 1400-luvun lopulla syntyneitä) ja etsitiin niistäkin yhtäläisyyksiä Eulenspiegel-kirjalle. Tämä menetelmä ei ole ainoastaan osoittanut, että Eulenspiegel-hahmosta löytyy tärkeitä ominaispiirteitä, jotka ovat tyyppillisiä myös narrille ja pirulle, ja että Eulenspiegel-kirjasta löytyy yhtäläisyyksiä sekä pirun- että narrinkirjallisuudelle, vaan sen lisäksi tuli näkyviin yllättävän paljon samanlaisuutta pirussa ja narrissa.
Lopuksi valitut esimerkit käsite-, kirjallisuus- ja taidehistoriasta näyttävät, että noin 1500-vaihteessa pirulla ja narrilla oli lähes identtinen aatehistoriallinen asema. Tämän taustan edessä voidaan tulkita Till Eulenspiegel uudella tavalla. Eulenspiegel-narrin pirulliset ominaispiirteet perustuvat siihen, että piru ja narri olivat vuosisatoja kulttuurihistoriallisessa vuorovaikutuksessa, kunnes narrin hahmosta tuli keskiajan ja uudenajan välisellä murroskaudella (joka oli täynnä epävarmuutta ja maailmanlopun odotusta) synnin perikuva ja se omaksui pirullisia ominaisuuksia. Näin kristillisessä kontekstissa narri eli myös Till Eulenspiegel ei esiinny juuri lainkaan hauskana kujeilijana, vaan apokalyptisena hahmona.
Tämän opinnäytteen tarkoituksena oli tutkia narrin (tarkemmin sanottuna Till Eulenspiegelin) demonisia karakteerejä ja narrin mahdollista aatehistoriallista läheisyyttä pirulle. Tähän tarkoitukseen selvitettiin sekä pirun että narrin hahmoa kulttuuri- ja kirjallisuushistoriallisesta näkökulmasta, tuotiin esiin tyyppillisia ominaispiirteitä ja etsittiin yhtäläisyyksiä Eulenspiegel-hahmolle. Seuraavaksi Eulenspiegel-kirja laitettiin narrin- ja pirunkirjallisuuden kontekstiin. Tähän käytettiin kahta esimerkitekstiä (molemmat 1400-luvun lopulla syntyneitä) ja etsitiin niistäkin yhtäläisyyksiä Eulenspiegel-kirjalle. Tämä menetelmä ei ole ainoastaan osoittanut, että Eulenspiegel-hahmosta löytyy tärkeitä ominaispiirteitä, jotka ovat tyyppillisiä myös narrille ja pirulle, ja että Eulenspiegel-kirjasta löytyy yhtäläisyyksiä sekä pirun- että narrinkirjallisuudelle, vaan sen lisäksi tuli näkyviin yllättävän paljon samanlaisuutta pirussa ja narrissa.
Lopuksi valitut esimerkit käsite-, kirjallisuus- ja taidehistoriasta näyttävät, että noin 1500-vaihteessa pirulla ja narrilla oli lähes identtinen aatehistoriallinen asema. Tämän taustan edessä voidaan tulkita Till Eulenspiegel uudella tavalla. Eulenspiegel-narrin pirulliset ominaispiirteet perustuvat siihen, että piru ja narri olivat vuosisatoja kulttuurihistoriallisessa vuorovaikutuksessa, kunnes narrin hahmosta tuli keskiajan ja uudenajan välisellä murroskaudella (joka oli täynnä epävarmuutta ja maailmanlopun odotusta) synnin perikuva ja se omaksui pirullisia ominaisuuksia. Näin kristillisessä kontekstissa narri eli myös Till Eulenspiegel ei esiinny juuri lainkaan hauskana kujeilijana, vaan apokalyptisena hahmona.