”Nyt sen vaan tajuaa, et se on ollu vähän erilaista mitä vois sellasessa idyllisessä perheessä olla.” Naisten kokemuksia juovan vanhemman kanssa eletystä lapsuudesta
LIUKKONEN, LAURA (2007)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
LIUKKONEN, LAURA
2007
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2007-04-18Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan millaista elämä on ollut lapsuudessa kun vanhemman alkoholinkäyttö on ollut hallitsevin perhe-elämän määrittäjä. Tutkielmaa taustoittaa katsaus, jossa tarkastellaan miten ja millaisena lapsen elämää on kuvattu ja tutkittu alkoholiperheissä sekä miten alkoholia käyttäviä on aikaisemmin määritelty. Tutkielman tavoitteena on tehdä näkyväksi juovan vanhemman perheissä koettuja lapsuuden kokemuksia, jotka aiemmin on pitkälti tuotettu muiden näkökulmasta. Aineisto koostuu 5 naisen haastatteluista. Tutkimusjoukko on kerätty ”lumipallomenetelmällä”. Haastattelut toteutettiin avoimina, vailla tiukkaa teemarunkoa ja ne etenivät pitkälti haastateltavien ehdoilla. Tutkijan vastuulle jäi ajoittainen hienovarainen keskustelun ohjailu. Haastattelut suoritettiin haastateltavien, heidän vanhempansa tai tutkijan kotona.
Tutkielman tavoitteena on tuoda julki kokemuksia juovan kanssa eletystä ajasta. Tutkimus tuottaa uusia määritelmiä siitä, miten haastatellut ovat alkoholinkäyttäjän nimenneet ja mitkä toiminnalliset kategoriat käyttöä kuvaavat. Kertomuksissa tuli esiin kussakin perheessä esiintyneitä toimintamalleja, jotka olen tulkinnut perheen piirteiksi. Myös raittiin vanhemman toiminta ja olemus eri tilanteissa sai yllättävän paljon palautetta. Tutkimus paitsi teki näkyväksi lasten kokemuksia vanhemmistaan ja elämästään, myös paljasti sellaisia tekijöitä, jotka toimivat olennaisimpina normaalin elämän edustuksina, joihin omaa elämää peilattiin. Samalla ne siis toimivat oman identiteetin rakennuspiirteinä.
Lähestymistapa on konstruktionistinen, koska tavoitteena on eletyn elämän tavoittaminen. Tutkimuksessa on luettavissa suoraan aineistosta nostettua kuvausta. Kokemuksista kerrottuja tarinoita on analysoitu MCD-analyysistä omaksuttujen vaikutelmien avulla. Puheista löytyi kategorioita isä, äiti, lapsi, vanhempi, kaverit ja kavereiden vanhemmat. Kiinnostukseni kohdistui paljolti muodostuneisiin standardipareihin, joihin liittyi velvollisuuksia ja odotuksia.
Tutkimustulokset paljastavat, että vaikka kokemuksia on erilaisia, on lapsen asema alkoholia käyttävän vanhemman kanssa elettäessä hyvin samankaltaista eri perheissä. Huomiotta elämisestä ja aikuisten puuttuvasta läsnäolosta huolimatta haastatellut kokevat nyt aikuisena olevansa kaikkea muuta kuin heikkoja ja pärjäävät hyvin elämässään. Menneisyyden kokemukset koetaan vahvuutena, ja niiden avulla osataan esittää vaatimuksia omalle elämälle ja tulevaisuudelle. Ilman katkeruutta, vihaa ja pelkoa kukaan haastatelluista ei kertonut eläneensä. Jokainen on tuntenut näitä tunteita vanhempiansa kohtaan, osa ehkä vieläkin.
Tutkimuksessa esitän naisten kokemuksia. Kiintoisaa olisi ollut tutkia millaisia ovat miesten kokemukset ja mitä ne olisivat tuoneet ilmi. Olisivatko ne tuottaneet aivan erilaisen perheen, oman itsen ja vanhempien kuvauksia? Puutteesta huolimatta tutkimus tuo näkyville ja kuuluville kokemuksia, jotka on tuotettu juuri niiltä kenen ääntä ei juuri ole kuultu.
Tutkielma paljastaa myös mitä ja millaisia toimia he vanhemmiltaan toivovat. Näitä kokemuksia ja toiveita voivat lastensuojelun työntekijät käyttää hyödyksi perheiden kanssa työskennellessään. Tutkimuksen perusteella juovan kanssa eläviä lapsia täytyy rohkaista puhumaan asioistaan. Vanhempia puolestaan tulisi painostaa ajattelemaan lastensa todellisuutta perheessä ja, ehkä tärkeimpänä, ajattelemaan tekemiään ratkaisuja myös lastensa näkökulmasta.
Tutkielman tavoitteena on tuoda julki kokemuksia juovan kanssa eletystä ajasta. Tutkimus tuottaa uusia määritelmiä siitä, miten haastatellut ovat alkoholinkäyttäjän nimenneet ja mitkä toiminnalliset kategoriat käyttöä kuvaavat. Kertomuksissa tuli esiin kussakin perheessä esiintyneitä toimintamalleja, jotka olen tulkinnut perheen piirteiksi. Myös raittiin vanhemman toiminta ja olemus eri tilanteissa sai yllättävän paljon palautetta. Tutkimus paitsi teki näkyväksi lasten kokemuksia vanhemmistaan ja elämästään, myös paljasti sellaisia tekijöitä, jotka toimivat olennaisimpina normaalin elämän edustuksina, joihin omaa elämää peilattiin. Samalla ne siis toimivat oman identiteetin rakennuspiirteinä.
Lähestymistapa on konstruktionistinen, koska tavoitteena on eletyn elämän tavoittaminen. Tutkimuksessa on luettavissa suoraan aineistosta nostettua kuvausta. Kokemuksista kerrottuja tarinoita on analysoitu MCD-analyysistä omaksuttujen vaikutelmien avulla. Puheista löytyi kategorioita isä, äiti, lapsi, vanhempi, kaverit ja kavereiden vanhemmat. Kiinnostukseni kohdistui paljolti muodostuneisiin standardipareihin, joihin liittyi velvollisuuksia ja odotuksia.
Tutkimustulokset paljastavat, että vaikka kokemuksia on erilaisia, on lapsen asema alkoholia käyttävän vanhemman kanssa elettäessä hyvin samankaltaista eri perheissä. Huomiotta elämisestä ja aikuisten puuttuvasta läsnäolosta huolimatta haastatellut kokevat nyt aikuisena olevansa kaikkea muuta kuin heikkoja ja pärjäävät hyvin elämässään. Menneisyyden kokemukset koetaan vahvuutena, ja niiden avulla osataan esittää vaatimuksia omalle elämälle ja tulevaisuudelle. Ilman katkeruutta, vihaa ja pelkoa kukaan haastatelluista ei kertonut eläneensä. Jokainen on tuntenut näitä tunteita vanhempiansa kohtaan, osa ehkä vieläkin.
Tutkimuksessa esitän naisten kokemuksia. Kiintoisaa olisi ollut tutkia millaisia ovat miesten kokemukset ja mitä ne olisivat tuoneet ilmi. Olisivatko ne tuottaneet aivan erilaisen perheen, oman itsen ja vanhempien kuvauksia? Puutteesta huolimatta tutkimus tuo näkyville ja kuuluville kokemuksia, jotka on tuotettu juuri niiltä kenen ääntä ei juuri ole kuultu.
Tutkielma paljastaa myös mitä ja millaisia toimia he vanhemmiltaan toivovat. Näitä kokemuksia ja toiveita voivat lastensuojelun työntekijät käyttää hyödyksi perheiden kanssa työskennellessään. Tutkimuksen perusteella juovan kanssa eläviä lapsia täytyy rohkaista puhumaan asioistaan. Vanhempia puolestaan tulisi painostaa ajattelemaan lastensa todellisuutta perheessä ja, ehkä tärkeimpänä, ajattelemaan tekemiään ratkaisuja myös lastensa näkökulmasta.