Kodin ja koulun välinen yhteistyö ja sen merkitys opettajan työn kuormittavuuteen
LINDSTRÖM, MAIJA (2006)
LINDSTRÖM, MAIJA
2006
Kasvatustiede, luokanopettajan koulutus - Class Teacher Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-11-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16217
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16217
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitä koulun ja kodin välinen yhteistyö ja siihen käyetty aika merkitsee opettajan työssäjaksamiselle. Haluttiin tietää, voivatko opettajat vaikuttaa yhteistyön kuormittavuuteen valitsemalla yhteistyöhön erilaisia välineitä ja muotoja ja minkälaiset asiat yhteistyössä stressaavat opettajia eniten. Tavoitteena oli tarkastella, miten opettajan ja vanhempien roolit yhteistyössä eroavat toisistaan. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, saavatko opettajat joltain taholta tukea yhteistyön ylläpitämiseen ja kaipaavatko he jonkinlaista lisätukea yhteistyöhön esimerkiksi työnantajan taholta.
Tutkimusotteena oli laadullinen tutkimus ja menetelmäksi valittiin teemahaastattelu. Tutkimukseen haastateltiin kevään 2006 aikana yhteensä kahdeksaa luokanopettajaa, jotka ilmoittautuivat itse vapaaehtoisiksi haastateltaviksi. Kaikki haastateltavat olivat naisia ja toimivat joko parhaillaan tai olivat lähivuosina toimineet alkuopettajina. Haastatteluaineisto analysoitiin etsimällä vastauksista samansuuntaisia teemoja ja luokkia. Haastattelujen pohjalta kävi ilmi, että opettajat eivät koe tavanomaisen yhteistyön ylläpitämistä ollenkaan stressaavana tai uuvuttavana. Yhteistyö nähtiin hyvin olennaisena osana opettajan työtä ja erityisesti pienten lasten opettajan työtä. Mitä pienemmistä oppilaista on kyse, sitä arkisemmissa asioissa yhteistyötä tarvitaan. Poikkeuksia kuitenkin aina löytyy ja stressaaviksi tilanteiksi opettajat määrittelivät sellaiset tilanteet, joissa koti ja koulu ovat vastakkain. Erityistä päänvaivaa opettajalle aiheutuu tilanteessa, jossa vanhemmat eivät suostu ymmärtämään lapsensa parasta ja jopa kieltäytyvät tarjotusta avusta. Yhteistyöhön saatiin tukea erityisesti kollegoilta ja jonkin verran myös rehtorilta, erityisopettajalta ja terveydenhoitajalta. Pääasiassa lisätukea yhteistyölle ei kaivattu, sillä yhteistyön toteuttaminen kotien kanssa nähtiin jokaisen opettajan henkilökohtaiseksi asiaksi.
Tähän tutkimukseen haastateltujen opettajien mielestä opettajan työn olennainen osa on yhteistyö kotien kanssa ja siihen suhtaudutaan itsestään selvänä asiana. Yhteistyön rakentaminen on kuitenkin jokaisen opettajan omalla vastuulla ja se rakentuu sellaiseksi, kuin opettaja itse haluaa. Kaikki opettajat ovat yksilöitä, joten jokaisen opettajan yksilölliset voimavarat ja persoonalliset toimintatavat vaikuttavat siihen, miten laajaksi kodin ja koulun yhteistyö kullakin luokalla muodostuu. Tässä tutkimuksessa haastateltujen opettajien työssäjaksaminen näytti perustuvan siihen, että elämässä oli muutakin sisältöä kuin opettajan työ.
Asiasanat: kodin ja koulun yhteistyö, opettajan työssäjaksaminen, koti, koulu, opettajan rooli, vanhempien rooli
Tutkimusotteena oli laadullinen tutkimus ja menetelmäksi valittiin teemahaastattelu. Tutkimukseen haastateltiin kevään 2006 aikana yhteensä kahdeksaa luokanopettajaa, jotka ilmoittautuivat itse vapaaehtoisiksi haastateltaviksi. Kaikki haastateltavat olivat naisia ja toimivat joko parhaillaan tai olivat lähivuosina toimineet alkuopettajina. Haastatteluaineisto analysoitiin etsimällä vastauksista samansuuntaisia teemoja ja luokkia. Haastattelujen pohjalta kävi ilmi, että opettajat eivät koe tavanomaisen yhteistyön ylläpitämistä ollenkaan stressaavana tai uuvuttavana. Yhteistyö nähtiin hyvin olennaisena osana opettajan työtä ja erityisesti pienten lasten opettajan työtä. Mitä pienemmistä oppilaista on kyse, sitä arkisemmissa asioissa yhteistyötä tarvitaan. Poikkeuksia kuitenkin aina löytyy ja stressaaviksi tilanteiksi opettajat määrittelivät sellaiset tilanteet, joissa koti ja koulu ovat vastakkain. Erityistä päänvaivaa opettajalle aiheutuu tilanteessa, jossa vanhemmat eivät suostu ymmärtämään lapsensa parasta ja jopa kieltäytyvät tarjotusta avusta. Yhteistyöhön saatiin tukea erityisesti kollegoilta ja jonkin verran myös rehtorilta, erityisopettajalta ja terveydenhoitajalta. Pääasiassa lisätukea yhteistyölle ei kaivattu, sillä yhteistyön toteuttaminen kotien kanssa nähtiin jokaisen opettajan henkilökohtaiseksi asiaksi.
Tähän tutkimukseen haastateltujen opettajien mielestä opettajan työn olennainen osa on yhteistyö kotien kanssa ja siihen suhtaudutaan itsestään selvänä asiana. Yhteistyön rakentaminen on kuitenkin jokaisen opettajan omalla vastuulla ja se rakentuu sellaiseksi, kuin opettaja itse haluaa. Kaikki opettajat ovat yksilöitä, joten jokaisen opettajan yksilölliset voimavarat ja persoonalliset toimintatavat vaikuttavat siihen, miten laajaksi kodin ja koulun yhteistyö kullakin luokalla muodostuu. Tässä tutkimuksessa haastateltujen opettajien työssäjaksaminen näytti perustuvan siihen, että elämässä oli muutakin sisältöä kuin opettajan työ.
Asiasanat: kodin ja koulun yhteistyö, opettajan työssäjaksaminen, koti, koulu, opettajan rooli, vanhempien rooli