Tarkkaavaisuuden ja toiminnanohjauksen ryhmäkuntoutus koulutulokkailla : Luokkakäyttäytyminen, itsekontrollitaidot ja sosiaalinen toimintakyky ennen ja jälkeen kuntoutuksen
LASSILA, TIINA (2006)
LASSILA, TIINA
2006
Psykologia - Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-11-06
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16193
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16193
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen kohteena on Tampereen yliopiston Psykologian laitoksen opetus- ja tutkimusklinikka PSYKEn TOTAKU Toiminnanohjauksen ja tarkkaavaisuuden ryhmäkuntoutus. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten lasten luokkakäyttäytyminen, itsekontrollitaidot ja sosiaalinen toimintakyky koulussa muuttuvat yhden lukuvuoden mittaisen kuntoutusjakson aikana. Lisäksi tutkimuksessa kehitettiin uutta menetelmää kuntoutuksen tuloksellisuuden arviointia varten: luokkakäyttäytymistä tutkittiin havainnoimalla lasten toimintaa oppitunneilla. Itsekontrollitaitoja ja sosiaalista toimintakykyä mitattiin opettajien täyttämien Toiminta-arviointi -lomakkeen (TSCRS) sekä Walkerin ja McConnellin (1988) sosiaalista kompetenssia ja koulusopeutumista mittaavan lomakkeen avulla.
Tutkimusotteeksi valittiin ryhmä- ja tapaustutkimuksen välimuoto. Vertailuryhmiä oli kaksi. Toinen ryhmä muodostui lapsista, joilla oli tarkkaavaisuuden ja toiminnanohjauksen vaikeuksia, mutta jotka eivät käyneet kuntoutuksessa, toinen ikätasoisesti kehittyneistä luokkatovereista. Koe- ja vertailuryhmissä oli kussakin kolme ensimmäistä luokkaa käyvää poikaa. Alkumittauksessa ikätasoisesti kehittyneet luokkatoverit suoriutuivat parhaiten kaikissa tutkituissa taidoissa. Koe- ja vertailuryhmä olivat lähes samalla tasolla keskenään. Ryhmien pienen koon vuoksi tilastollisesti merkitseviä eroja ryhmien välillä oli vähän. Kaikissa ryhmissä oli tapahtunut kehitystä yliaktiivisuuden osalta, mutta vain kuntoutetuilla lapsilla ero oli tilastollisesti merkitsevä. Myös impulsiivisuus väheni kaikilla lapsilla, joilla oli tarkkaavaisuuden ongelmia. Muutos oli tilastollisesti merkitsevä ilman kuntoutusta olleilla lapsilla. Tarkkaamattomuus väheni hieman kuntoutetuilla lapsilla, mutta ilman kuntoutusta olleilla lapsilla lisääntyi. Liiallinen sosiaalinen käyttäytyminen lisääntyi kaikissa ryhmissä. Opettajien arvioiden mukaan itsekontrollitaidoissa ja sosiaalisessa toimintakyvyssä ei tapahtunut tilastollisesti merkitsevää muutosta, mutta kuntoutuksessa käyneillä lapsilla suunta oli positiivinen ja ilman kuntoutusta olleilla negatiivinen. Lapsikohtaisesti arvioituina tulokset olivat ryhmien keskiarvojen suuntaiset.
Tutkimuksen tuloksia pohdittiin tarkkaavaisuuden kehittymisen kannalta. Tarkkaavaisuuden ja toiminnanohjauksen taidot ovat vielä todennäköisesti kehittymässä koulutulokkailla. Kuntoutus näyttää kuitenkin nopeuttaneen kehitystä ja auttaneen sopeutumista kouluun. Tutkimuksessa kehitetyllä havainnointimenetelmällä saatiin tietoa lasten toiminnasta omassa ympäristössään ja lomake vaikuttaa lupaavalta menetelmältä kuntoutuksen suunnittelua ja tuloksellisuuden arviointia varten.
Asiasanat: tarkkaavaisuus, tarkkaavaisuushäiriö, toiminnanohjaus, ryhmäkuntoutus, sosiaalinen kompetenssi
Tutkimusotteeksi valittiin ryhmä- ja tapaustutkimuksen välimuoto. Vertailuryhmiä oli kaksi. Toinen ryhmä muodostui lapsista, joilla oli tarkkaavaisuuden ja toiminnanohjauksen vaikeuksia, mutta jotka eivät käyneet kuntoutuksessa, toinen ikätasoisesti kehittyneistä luokkatovereista. Koe- ja vertailuryhmissä oli kussakin kolme ensimmäistä luokkaa käyvää poikaa. Alkumittauksessa ikätasoisesti kehittyneet luokkatoverit suoriutuivat parhaiten kaikissa tutkituissa taidoissa. Koe- ja vertailuryhmä olivat lähes samalla tasolla keskenään. Ryhmien pienen koon vuoksi tilastollisesti merkitseviä eroja ryhmien välillä oli vähän. Kaikissa ryhmissä oli tapahtunut kehitystä yliaktiivisuuden osalta, mutta vain kuntoutetuilla lapsilla ero oli tilastollisesti merkitsevä. Myös impulsiivisuus väheni kaikilla lapsilla, joilla oli tarkkaavaisuuden ongelmia. Muutos oli tilastollisesti merkitsevä ilman kuntoutusta olleilla lapsilla. Tarkkaamattomuus väheni hieman kuntoutetuilla lapsilla, mutta ilman kuntoutusta olleilla lapsilla lisääntyi. Liiallinen sosiaalinen käyttäytyminen lisääntyi kaikissa ryhmissä. Opettajien arvioiden mukaan itsekontrollitaidoissa ja sosiaalisessa toimintakyvyssä ei tapahtunut tilastollisesti merkitsevää muutosta, mutta kuntoutuksessa käyneillä lapsilla suunta oli positiivinen ja ilman kuntoutusta olleilla negatiivinen. Lapsikohtaisesti arvioituina tulokset olivat ryhmien keskiarvojen suuntaiset.
Tutkimuksen tuloksia pohdittiin tarkkaavaisuuden kehittymisen kannalta. Tarkkaavaisuuden ja toiminnanohjauksen taidot ovat vielä todennäköisesti kehittymässä koulutulokkailla. Kuntoutus näyttää kuitenkin nopeuttaneen kehitystä ja auttaneen sopeutumista kouluun. Tutkimuksessa kehitetyllä havainnointimenetelmällä saatiin tietoa lasten toiminnasta omassa ympäristössään ja lomake vaikuttaa lupaavalta menetelmältä kuntoutuksen suunnittelua ja tuloksellisuuden arviointia varten.
Asiasanat: tarkkaavaisuus, tarkkaavaisuushäiriö, toiminnanohjaus, ryhmäkuntoutus, sosiaalinen kompetenssi