L'Europe et son Autre. La construction discursive de l'identité européenne dans les articles du Monde sur l'adhésion de la Turquie dans l'Union européenne
OLKINUORA, ANNA (2006)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
OLKINUORA, ANNA
2006
Ranskan kieli - French Language
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
Hyväksymispäivämäärä
2006-10-24Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan eurooppalaisen identiteetin diskursiivista rakentamista le Monden artikkeleissa. Artikkelit käsittelevät Turkin jäsenyyttä Euroopan Unionissa. Korpus muodostuu 15 le Monden tekstistä, jotka on kerätty kahdelta ajanjaksolta: joulukuulta 2004 sekä lokakuulta 2005.
Tutkimuksen pohjana on diskurssianalyysi. Sen mukaan kielenkäyttö ei ole pelkkä heijastus todellisuudesta, vaan kieltä käytettäessä luodaan erilaisia versioita todellisuudesta, jotka liittyvät tiettyihin ideologioihin ja motiiveihin. Nämä versiot eli diskurssit puolestaan osallistuvat sellaisen todellisuuden rakentamiseen, jota ne kuvaavat. On siis olennaista tutkia sitä, miten asiat ilmaistaan. Työn lähtökohtana on myös, että sanomalehden diskurssien vaikutus on erityisen suuri, koska lukijat uskovat uutisten olevan tosia ja objektiivisia. Uutisissa käytetty kieli ei kuitenkaan ole niin neutraalia kuin sen kuvitellaan olevan. Korpukseen valittiin juuri Turkin jäsenyyttä koskevia artikkeleja, koska toiseus on olennainen käsite (kollektiivisesta) identiteetistä puhuttaessa. Hypoteesina oli, että eurooppalaista identiteettiä rakennetaan Turkin toiseuden kautta. Rajanveto « meidän » ja « heidän » välille on olennainen osa identiteetin rakentumista, joten määriteltäessä keitä he(turkkilaiset) ovat, määritellään samalla myös keitä me (eurooppalaiset) olemme. Diskurssianalyysin lisäksi tutkielma sijoittuu aineistonsa ja käsitteistönsä puolesta kriittisen mediatutkimuksen ja kansainvälisen politiikan aloille.
Korpuksesta analysoitiin neljää lingvististä ominaisuutta: tematisointia, implisiittiä, kategorisointia sekä metaforia. Analyysi enimmäkseen vahvisti alkuperäisen hypoteesin ja Turkista todellakin tehdään artikkeleissa EU:n (ja Euroopan) Toinen. Eurooppa esitetään positiivisesti, aktiivisena ja rationaalisena toimijana, johon liittyy hyviä ominaisuuksia ja arvoja. Turkki puolestaan esiintyy artikkeleissa ennen kaikkea negatiivisessa valossa, mikä korostaa sen erilaisuutta. Turkki on sitä, mitä Eurooppa ei ole. Turkin erilaisuutta ei kuitenkaan liitetä niin selkeästi uskontoon, kuin olisi voinut olettaa. Joka tapauksessa Turkin jäsenyyden käsittelyssä käytetty diskurssi vahvistaa eurooppalaista identiteettiä.
Kyseinen hallitseva diskurssi liittyy « europeanistiseen » ideologiaan, jonka ilmentymänä EU:ta voidaan pitää. Tämä selittää osaksi sen, että le Monden diskurssissa rinnastetaan Eurooppa ja EU, ja että Eurooppaa kuvataan idealistisilla ominaisuuksilla, jotka samalla muodostavat kriteerit jäsenyydelle (joita Turkki ei nykyisellään täytä). Artikkelit ovat eurooppalaisten kirjeenvaihtajien kirjoittamia, joten kielenkäytössään he toistavat ainakin tietyssä määrin EU:n omia diskursseja. Myös EU:n viralliset sopimukset ja tekstit luovat Euroopalle määritelmiä ja arvoja, joista artikkeleissa korostetaan erityisesti ihmisoikeuksia sekä demokratiaa. Metaforien ansiosta artikkelien kielenkäyttö on myös luovaa: Eurooppa esitetään pysyvänä, turvallisena, ja tavoiteltavana päämääränä toivottuna kotina. Eurooppa on siis ideaali, jolloin sen rajat ovat ennen kaikkea mentaaliset.
Avainsanat: eurooppalainen identiteetti, toiseus, diskurssianalyysi
Tutkimuksen pohjana on diskurssianalyysi. Sen mukaan kielenkäyttö ei ole pelkkä heijastus todellisuudesta, vaan kieltä käytettäessä luodaan erilaisia versioita todellisuudesta, jotka liittyvät tiettyihin ideologioihin ja motiiveihin. Nämä versiot eli diskurssit puolestaan osallistuvat sellaisen todellisuuden rakentamiseen, jota ne kuvaavat. On siis olennaista tutkia sitä, miten asiat ilmaistaan. Työn lähtökohtana on myös, että sanomalehden diskurssien vaikutus on erityisen suuri, koska lukijat uskovat uutisten olevan tosia ja objektiivisia. Uutisissa käytetty kieli ei kuitenkaan ole niin neutraalia kuin sen kuvitellaan olevan. Korpukseen valittiin juuri Turkin jäsenyyttä koskevia artikkeleja, koska toiseus on olennainen käsite (kollektiivisesta) identiteetistä puhuttaessa. Hypoteesina oli, että eurooppalaista identiteettiä rakennetaan Turkin toiseuden kautta. Rajanveto « meidän » ja « heidän » välille on olennainen osa identiteetin rakentumista, joten määriteltäessä keitä he(turkkilaiset) ovat, määritellään samalla myös keitä me (eurooppalaiset) olemme. Diskurssianalyysin lisäksi tutkielma sijoittuu aineistonsa ja käsitteistönsä puolesta kriittisen mediatutkimuksen ja kansainvälisen politiikan aloille.
Korpuksesta analysoitiin neljää lingvististä ominaisuutta: tematisointia, implisiittiä, kategorisointia sekä metaforia. Analyysi enimmäkseen vahvisti alkuperäisen hypoteesin ja Turkista todellakin tehdään artikkeleissa EU:n (ja Euroopan) Toinen. Eurooppa esitetään positiivisesti, aktiivisena ja rationaalisena toimijana, johon liittyy hyviä ominaisuuksia ja arvoja. Turkki puolestaan esiintyy artikkeleissa ennen kaikkea negatiivisessa valossa, mikä korostaa sen erilaisuutta. Turkki on sitä, mitä Eurooppa ei ole. Turkin erilaisuutta ei kuitenkaan liitetä niin selkeästi uskontoon, kuin olisi voinut olettaa. Joka tapauksessa Turkin jäsenyyden käsittelyssä käytetty diskurssi vahvistaa eurooppalaista identiteettiä.
Kyseinen hallitseva diskurssi liittyy « europeanistiseen » ideologiaan, jonka ilmentymänä EU:ta voidaan pitää. Tämä selittää osaksi sen, että le Monden diskurssissa rinnastetaan Eurooppa ja EU, ja että Eurooppaa kuvataan idealistisilla ominaisuuksilla, jotka samalla muodostavat kriteerit jäsenyydelle (joita Turkki ei nykyisellään täytä). Artikkelit ovat eurooppalaisten kirjeenvaihtajien kirjoittamia, joten kielenkäytössään he toistavat ainakin tietyssä määrin EU:n omia diskursseja. Myös EU:n viralliset sopimukset ja tekstit luovat Euroopalle määritelmiä ja arvoja, joista artikkeleissa korostetaan erityisesti ihmisoikeuksia sekä demokratiaa. Metaforien ansiosta artikkelien kielenkäyttö on myös luovaa: Eurooppa esitetään pysyvänä, turvallisena, ja tavoiteltavana päämääränä toivottuna kotina. Eurooppa on siis ideaali, jolloin sen rajat ovat ennen kaikkea mentaaliset.
Avainsanat: eurooppalainen identiteetti, toiseus, diskurssianalyysi