Ongelmat, ongelmanratkaisustrategiat ja tehokas oppiminen opeteltaessa tietotekniikan taitoja koulussa
KOIVULA, SATU-SISKO (2006)
KOIVULA, SATU-SISKO
2006
Psykologia - Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-09-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16096
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16096
Tiivistelmä
Tutkielman aiheena on oppilaiden ongelmat ja ongelmanratkaisustrategiat sekä tehokas oppimisprosessi oppilaiden opetellessa tietokoneen käyttöä koulussa. Tutkimusongelmina ovat: 1) mitä ongelmia oppilailla ilmenee tietotekniikan oppimisessa, 2) millaisia ongelmanratkaisustrategioita oppilaat käyttävät sekä 3) miten tietotekniikan oppimista voidaan tehostaa. Lisäksi tarkastelen myös ongelmien, strategioiden ja oppimisen tuloksellisuuden yhteyksiä toisiinsa. Oppimisprosessin tutkimisella pyrin sekä teoreettiseen tietoon suhteellisen vähän tutkitusta tietotekniikan oppimisesta että välittömästi käytäntöä hyödyntävään tietoon oppimista tehostavista tekijöistä, joka on tärkeää yhteiskunnallisellakin tasolla.
Tavoitteena on saada lisää yleistettävyyttä ja luotettavuutta aiemman tapaustutkimukseni tuloksille (Kasvatustieteen pro gradu Tampereen yliopistossa). Tässä työssä pyrin yhdistämään tapaustutkimuksen ja kenttätutkimuksen edut vertailemalla kahden tekemäni tutkimuksen tietoja. Tämä kvantitatiivinen tutkimus on siis kvalitatiivisen osan jatkotutkimus, ja vasta yhdessä ne muodostavat kokonaisuuden.
Kvalitatiivisessa osassa tiedonhankintamenetelminä olivat ääneenajattelu, havainnointi, taitotestin suorittaminen (grafiikan laatiminen Works monitoimiohjelman taulukkolaskennassa) sekä haastattelu. Kvantitatiivisen osan toteutin kyselynä. Kvalitatiivisessa osassa tutkittavina oli 11 yläasteen oppilasta (9 poikaa ja 2 tyttöä). Kvantitatiivisessa osan kohteena oli 93 peruskoulun yläasteen 9. luokan oppilasta (36 tyttöä ja 57 poikaa) Tampereen kouluista.
Laadullisen osan taitotestissä oppilailla esiintyneet ongelmat ja niiden ratkaisemiseksi käytetyt strategiat erosivat selvästi toisistaan, ja tulokset olivat kvantitatiivisen osan kyselylomakkeen lähtökohtana. Kvantitatiivisen osan mukaan koulussa opiskeltavan atk:n alueista oppilaille vaikeimpia olivat ohjelmointi ja taulukkolaskenta. Tutkimuksen molempien osien mukaan tietotekniikan taitojen oppimisessa yleisimpiä ongelmia oppilailla olivat toiminnan tarkkailu ja arviointi sekä tehokkaiden ongelmanratkaisustrategioiden löytäminen. Ongelmat myös korreloivat toistensa kanssa kvantitatiivisen osan mukaan: jos oli yhdellä alueella ongelmia, niitä oli muillakin alueilla. Vähäisempään ongelmien määrään olivat yhteydessä tavoitteellisuus, itsevarmuus, kärsivällisyys ja aktiivisuus, hyvä motivaatio, koulumenestys ja kokemus sekä miessukupuoli. Oppilaat eivät kaiken kaikkiaan itse kokeneet tietokonetyöskentelyä kovin ongelmalliseksi.
Kokonaisuuden hahmottamiseen pyrki kvantitatiivisen osan mukaan 70% oppilaista: pojista 75% ja tytöistä 63%, kvalitatiivisen osan mukaan vain 27%. Muista strategioista käytetyimpiä olivat molempien osien mukaan strategia 2 (muistelu), strategia 1 (kysely) sekä strategia 3 (systemaattinen kokeilu). Pojat käyttivät tyttöjä useammin strategiaa 3 (systemaattinen kokeilu) kun taas tytöt käyttivät enemmän strategiaa 1 (kysely). Molempien osien mukaan strategioita käytettiin yhdessä siten, että osa käytti usein yhdessä strategioita 2, 3, 5 (strukturointitarkkailu) ja 7 (kokemuksen käyttö) ja osa strategioita 1 ja 4 (yrityserehdys).
Kokonaisvaltainen hahmotus oli yhteydessä vähäisempään ongelmien määrään kuin yksityiskohtiin keskittyminen. Samoin ongelmattomampaan etenemiseen liittyi strategioiden 7, 5 ja 3 käyttö, jolloin työskentely myös koettiin taitavaksi ja helpoksi. Kokeneilla oli käytössään paremmat ongelmanratkaisustrategiat. Eniten ongelmia esiintyi oppilailla, jotka käyttivät strategioita 1 ja 4. Molempien osien tulokset olivat strategioiden tehokkuuden suhteen yhdenmukaisia.
Kvantitatiivisen osan mukaan 72% oppilaista pyrki tehostamaan oppimistaan. Muita useammin oppimistaan halusi tehostaa jo taitava, strategiaa 7 käyttävä, aktiivinen ja tavoitteita asettava oppilas. Avaintekijänä muutoksessa 64% oppilaista piti oppijaa itseään. Molempien osien perusteella tietotekniikan taitojen tehokkaalle oppimiselle on tärkeää oma toiminta ja sen säätely ja tarkkailu; tehokkaat ongelmanratkaisustrategiat (systemaattinen kokeilu, strukturointitarkkailu, kokemuksen käyttö), tarkkaavaisuus ja keskittyminen, kiinnostus asiaa kohtaan ja halu oppia, aktiivinen osallistuminen, monipuolinen ja ahkera harjoittelu, tavoitteellisuus sekä hyvä, strukturoitu tietopohja.
Opettajan osuus on oppilaiden mielestä oppimisessa selvästi oppijaa pienempi. Opettaja voi tukea oppimisprosessia antamalla palautetta ja kannustamalla oppilasta säätelemään ja kehittämään oppimistaan. Ongelmakohdat pitää pyrkiä selvittämään, jotta oppiminen etenisi. Erilaiset strategiat johtavat erilaisiin oppimisprosesseihin, joten ongelmanratkaisustrategioiden kehittäminen on tärkeää. Konkreettisella tasolla tehokasta oppimista edistää oppilaiden mielestä myös pieni ryhmä, jossa jokaisella oppilaalla on oma tietokone.
Avainsanat: oppimisprosessi, tehokas oppiminen, oppimisen säätely, tietotekniikka, ongelmanratkaisu
Tavoitteena on saada lisää yleistettävyyttä ja luotettavuutta aiemman tapaustutkimukseni tuloksille (Kasvatustieteen pro gradu Tampereen yliopistossa). Tässä työssä pyrin yhdistämään tapaustutkimuksen ja kenttätutkimuksen edut vertailemalla kahden tekemäni tutkimuksen tietoja. Tämä kvantitatiivinen tutkimus on siis kvalitatiivisen osan jatkotutkimus, ja vasta yhdessä ne muodostavat kokonaisuuden.
Kvalitatiivisessa osassa tiedonhankintamenetelminä olivat ääneenajattelu, havainnointi, taitotestin suorittaminen (grafiikan laatiminen Works monitoimiohjelman taulukkolaskennassa) sekä haastattelu. Kvantitatiivisen osan toteutin kyselynä. Kvalitatiivisessa osassa tutkittavina oli 11 yläasteen oppilasta (9 poikaa ja 2 tyttöä). Kvantitatiivisessa osan kohteena oli 93 peruskoulun yläasteen 9. luokan oppilasta (36 tyttöä ja 57 poikaa) Tampereen kouluista.
Laadullisen osan taitotestissä oppilailla esiintyneet ongelmat ja niiden ratkaisemiseksi käytetyt strategiat erosivat selvästi toisistaan, ja tulokset olivat kvantitatiivisen osan kyselylomakkeen lähtökohtana. Kvantitatiivisen osan mukaan koulussa opiskeltavan atk:n alueista oppilaille vaikeimpia olivat ohjelmointi ja taulukkolaskenta. Tutkimuksen molempien osien mukaan tietotekniikan taitojen oppimisessa yleisimpiä ongelmia oppilailla olivat toiminnan tarkkailu ja arviointi sekä tehokkaiden ongelmanratkaisustrategioiden löytäminen. Ongelmat myös korreloivat toistensa kanssa kvantitatiivisen osan mukaan: jos oli yhdellä alueella ongelmia, niitä oli muillakin alueilla. Vähäisempään ongelmien määrään olivat yhteydessä tavoitteellisuus, itsevarmuus, kärsivällisyys ja aktiivisuus, hyvä motivaatio, koulumenestys ja kokemus sekä miessukupuoli. Oppilaat eivät kaiken kaikkiaan itse kokeneet tietokonetyöskentelyä kovin ongelmalliseksi.
Kokonaisuuden hahmottamiseen pyrki kvantitatiivisen osan mukaan 70% oppilaista: pojista 75% ja tytöistä 63%, kvalitatiivisen osan mukaan vain 27%. Muista strategioista käytetyimpiä olivat molempien osien mukaan strategia 2 (muistelu), strategia 1 (kysely) sekä strategia 3 (systemaattinen kokeilu). Pojat käyttivät tyttöjä useammin strategiaa 3 (systemaattinen kokeilu) kun taas tytöt käyttivät enemmän strategiaa 1 (kysely). Molempien osien mukaan strategioita käytettiin yhdessä siten, että osa käytti usein yhdessä strategioita 2, 3, 5 (strukturointitarkkailu) ja 7 (kokemuksen käyttö) ja osa strategioita 1 ja 4 (yrityserehdys).
Kokonaisvaltainen hahmotus oli yhteydessä vähäisempään ongelmien määrään kuin yksityiskohtiin keskittyminen. Samoin ongelmattomampaan etenemiseen liittyi strategioiden 7, 5 ja 3 käyttö, jolloin työskentely myös koettiin taitavaksi ja helpoksi. Kokeneilla oli käytössään paremmat ongelmanratkaisustrategiat. Eniten ongelmia esiintyi oppilailla, jotka käyttivät strategioita 1 ja 4. Molempien osien tulokset olivat strategioiden tehokkuuden suhteen yhdenmukaisia.
Kvantitatiivisen osan mukaan 72% oppilaista pyrki tehostamaan oppimistaan. Muita useammin oppimistaan halusi tehostaa jo taitava, strategiaa 7 käyttävä, aktiivinen ja tavoitteita asettava oppilas. Avaintekijänä muutoksessa 64% oppilaista piti oppijaa itseään. Molempien osien perusteella tietotekniikan taitojen tehokkaalle oppimiselle on tärkeää oma toiminta ja sen säätely ja tarkkailu; tehokkaat ongelmanratkaisustrategiat (systemaattinen kokeilu, strukturointitarkkailu, kokemuksen käyttö), tarkkaavaisuus ja keskittyminen, kiinnostus asiaa kohtaan ja halu oppia, aktiivinen osallistuminen, monipuolinen ja ahkera harjoittelu, tavoitteellisuus sekä hyvä, strukturoitu tietopohja.
Opettajan osuus on oppilaiden mielestä oppimisessa selvästi oppijaa pienempi. Opettaja voi tukea oppimisprosessia antamalla palautetta ja kannustamalla oppilasta säätelemään ja kehittämään oppimistaan. Ongelmakohdat pitää pyrkiä selvittämään, jotta oppiminen etenisi. Erilaiset strategiat johtavat erilaisiin oppimisprosesseihin, joten ongelmanratkaisustrategioiden kehittäminen on tärkeää. Konkreettisella tasolla tehokasta oppimista edistää oppilaiden mielestä myös pieni ryhmä, jossa jokaisella oppilaalla on oma tietokone.
Avainsanat: oppimisprosessi, tehokas oppiminen, oppimisen säätely, tietotekniikka, ongelmanratkaisu