OSALLISUUSKESKUSTELUT SOSIAALITYÖSSÄ. Neljä näkökulmaa sosiaalityössä tuotettuihin asiakkaan osallisuusmahdollisuuksiin
HAAHTELA, RIIKKA (2006)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
HAAHTELA, RIIKKA
2006
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2006-10-04Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani tarkoituksena on selvittää, miten sosiaalityön asiakkaiden osallisuuskokemukset muotoutuvat sosiaalityön kontekstissa. Sosiaalityössä asiakkaiden osallisuuskokemukset ovat sidoksissa asiakkaan omiin tuntemuksiin, vuorovaikutukseen työntekijän kanssa sekä ympärillä olevaan sosiaalityön instituutioon. Näen, että sosiaalityön asiakkaiden osallisuuskokemuksiin vaikuttavat sosiaalityön strukturalistiset rakenteet. Toisaalta näen konstruktionistisen näkökulman mukaisesti, että asiakkailla on mahdollisuus edetä syrjäytyneen roolistaan sosiaalisen vuorovaikutuksen avulla.
Lähestyn tutkimusongelmaa sosiaalityössä osallisuuteen liitettyjen käsitteiden kautta käyttäen metodina käsiteanalyysia. Käsitteiden erittelyllä pyrin kuvaamaan sitä sosiaalista todellisuutta, joka sosiaalityön osallisuuskeskustelussa vallitsee. Sosiaalityön osallisuuskeskustelu on myös aina jonkinlainen aikalaisdiagnoosi; se on sidoksissa tiettyyn aikaan, paikkaan ja tapahtumiin. Osallisuuskeskustelu tapahtuu siis muuttuvassa yhteiskunnallisessa todellisuudessa, jota tutkielmassani lähestyn postmodernista näkökulmasta.
Sosiaalityössä osallisuuskeskustelua käydään neljän käsitteen: inclusion, life politics, participation ja empowerment avulla. Jokainen käsite edustaa tiettyä näkökulmaa asiakkaiden osallisuusmahdollisuuksista sosiaalityön kontekstissa. Inclusion -käsite tuo sosiaalityön asiakkaalle sellaisen osallisuuden, joka luovii sosiaalityön järjestelmän rajoissa. Life politics -käsite tuo sosiaalityön asiakkaalle sellaisen osallisuuden, joka tapahtuu postmodernin maailman kontingenssissa, katkoksellisuudessa ja ambivalenssissa. Participation -käsite tuo sosiaalityön asiakkaalle sellaisen osallisuuden, joka on riippuvainen asiakkaan omasta aktiivisuudesta, omasta osallistumisesta yhteiskunnalliseen toimintaan. Empowerment -käsite tuo sosiaalityön asiakkaalle sellaisen osallisuuden, jonka tarkoituksena on vahvistaa asiakasta autonomiseksi subjektiksi ja samalla myös ravistella sosiaalityön järjestelmää.
Aineiston analyysin aikana kehkeytyi neljä käsitettä kuvaamaan sitä osallisuuskeskusteluun liittyvää jännitteistä toimintakenttää, joka asiakkaalle sosiaalityön kontekstissa tuotetaan. Käsitteiden mukaan sosiaalityön asiakkaalle tuotetaan neljä mahdollista toimijuutta. Asiakkailla on siis mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja sekä osallisuuden kokemiseen että epäonnistumiseen, jolloin matka syrjäytyneenä jatkuu. Näihin kahteen vaihtoehtoon asiakas voi joko itse vaikuttaa tai sosiaalityön järjestelmä voi pakottaa hänet tiettyyn vaihtoehtoon. Se, että asiakas tulee osaksi sosiaalityön kontekstia, ei tarkoita sitä, että hän olisi jo osallinen. Asiakkaan täytyy siis toimijuutensa kautta muuttaa omaa tilaansa, identiteettiään ja roolipositiotaan.
Avainsanat: osallisuus, inclusion, life politics, participation, empowerment
Lähestyn tutkimusongelmaa sosiaalityössä osallisuuteen liitettyjen käsitteiden kautta käyttäen metodina käsiteanalyysia. Käsitteiden erittelyllä pyrin kuvaamaan sitä sosiaalista todellisuutta, joka sosiaalityön osallisuuskeskustelussa vallitsee. Sosiaalityön osallisuuskeskustelu on myös aina jonkinlainen aikalaisdiagnoosi; se on sidoksissa tiettyyn aikaan, paikkaan ja tapahtumiin. Osallisuuskeskustelu tapahtuu siis muuttuvassa yhteiskunnallisessa todellisuudessa, jota tutkielmassani lähestyn postmodernista näkökulmasta.
Sosiaalityössä osallisuuskeskustelua käydään neljän käsitteen: inclusion, life politics, participation ja empowerment avulla. Jokainen käsite edustaa tiettyä näkökulmaa asiakkaiden osallisuusmahdollisuuksista sosiaalityön kontekstissa. Inclusion -käsite tuo sosiaalityön asiakkaalle sellaisen osallisuuden, joka luovii sosiaalityön järjestelmän rajoissa. Life politics -käsite tuo sosiaalityön asiakkaalle sellaisen osallisuuden, joka tapahtuu postmodernin maailman kontingenssissa, katkoksellisuudessa ja ambivalenssissa. Participation -käsite tuo sosiaalityön asiakkaalle sellaisen osallisuuden, joka on riippuvainen asiakkaan omasta aktiivisuudesta, omasta osallistumisesta yhteiskunnalliseen toimintaan. Empowerment -käsite tuo sosiaalityön asiakkaalle sellaisen osallisuuden, jonka tarkoituksena on vahvistaa asiakasta autonomiseksi subjektiksi ja samalla myös ravistella sosiaalityön järjestelmää.
Aineiston analyysin aikana kehkeytyi neljä käsitettä kuvaamaan sitä osallisuuskeskusteluun liittyvää jännitteistä toimintakenttää, joka asiakkaalle sosiaalityön kontekstissa tuotetaan. Käsitteiden mukaan sosiaalityön asiakkaalle tuotetaan neljä mahdollista toimijuutta. Asiakkailla on siis mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja sekä osallisuuden kokemiseen että epäonnistumiseen, jolloin matka syrjäytyneenä jatkuu. Näihin kahteen vaihtoehtoon asiakas voi joko itse vaikuttaa tai sosiaalityön järjestelmä voi pakottaa hänet tiettyyn vaihtoehtoon. Se, että asiakas tulee osaksi sosiaalityön kontekstia, ei tarkoita sitä, että hän olisi jo osallinen. Asiakkaan täytyy siis toimijuutensa kautta muuttaa omaa tilaansa, identiteettiään ja roolipositiotaan.
Avainsanat: osallisuus, inclusion, life politics, participation, empowerment