Tukiperhepalvelua tarvitseva lapsi lastensuojelun asiakirjojen kuvaamana
Günther, Kirsi (2006)
Günther, Kirsi
2006
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-09-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16046
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16046
Tiivistelmä
Tutkimukseni aineistona ovat lastensuojelun avohuollon tukiperhepalvelua käyttävien lasten asiakirjat. Niistä etsin vastausta tutkimuskysymykseen: Miten sosiaalityöntekijät kirjoittaessaan tukiperhepalvelua käyttävän lapsen asiakirjoja tekevät sosiaalisten ongelmien tulkintatyötä?
Tutkimuskysymykseni jakautuu kolmeen alakysymykseen myötäillen tutkimukseni viitekehystä. Tähtään asiakirjojen tekstien vakuuttavuuden ja merkityksellisyyden sekä niihin sisältyvien taustaolettamuksien esiin nostamiseen.
1. Millainen kuva asiakirjojen kautta piirtyy tukiperhepalvelua käyttävästä lapsesta?
2. Miten lasta ja hänen ongelmiaan asiakirjoissa kategorisoidaan?
3. Miten lapsen tukiperheasiakkuutta asiakirjoissa perustellaan eli mitkä syyt ovat asiakkuuden taustalla?
Tutkimukseni paikantuu lastensuojeluun ja kiinnittyy lapsilähtöisyys keskusteluun. Lähestyn tutkimusaineistoa sosiaalisten ongelmien tulkintatyönäkökulman kautta. Tutkimusaineistona olevia lastensuojelun tukilasten asiakirjoja luen retorisesti etsien vastauksia tutkimuskysymyksiini. Erityisesti katseeni kohdistuu siihen, miten dokumentteja kirjoittaessa sosiaalityöntekijät kategorisoivat ja rakentavat vakuuttavaa kuvausta tukiperhepalvelunasiakkaasta ja hänen ongelmallisuudestaan.
Tutkimukseni koostuu kolmesta erillisestä pienoistutkimuksesta; tekstityyppi-, lapsityyppi- ja lapsiasiakkuusanalyyseista. Ensimmäisessä tutkimuksessa analysoin tukilapsen asiakirjojen kahta ensimäistä sivua tekstityyppinä. Näillä asiakirjojen sivuilla lapsen asiakkuus tulee paikannettua hallinnollisesti lastensuojelun asiakkuudeksi ja sosiaalityöntekijä hänen asioitaan instituutiossa käsitteleväksi ja toimeenpanevaksi työntekijäksi.
Toisessa pienoistutkimuksessa tavoitteena on selvittää 78 tukilapsen asiakirjojen tuottamaa kuvaa lapsesta. Dokumenteista nousi esiin kolme narratiivista tukilapsityyppiä; Ennalta ehkäistävä Eemeli, Kasvavien huolien Kalle ja Avohuollon rajoilla oleva Artturi. Nämä tukilapsityypit eroavat toisistaan siinä, miten sosiaalityöntekijät lasta, hänen äitiään ja heidän ongelmiaan asiakirjoissa kuvaavat.
Narratiivisten tukilapsityyppien voidaan katsoa olevan lastensuojeluinstituution työntekijöiden yhteinen käsitys lastensuojelun tukiperheasiakkaista, jonka avulla he rakentavat kuvaa asiakkaistaan. Ne luovat odotuksia yksittäisen lapsen tilanteesta ja ohjaavat ammattilaisen toimintatapaa.
Tutkimukseni pääpaino on kolmannessa pienoistutkimuksessa, jossa erittelen yhdeksän tukilapsen asiakirjoja syvällisemmin. Niistä etsin vastausta kysymykseen, miten sosiaalityöntekijät asiakirjoja kirjoittaessaan kategorisoivat lasta ja hänen ongelmiaan sekä perustelevat hänen tukiperheasiakkuuttaan. Tutkimissani asiakirjoissa lasta kuvataan pääsääntöisesti normaalin kulttuurisen lapsen piirtein ja hänen asiakkuuttaan perustellaan hänen äitinsä ongelmallisuudella, ei lapsen. Potentiaalinen tukilapsi on lapsi, jonka äiti on yksinhuoltaja, jolla on päihde- ja/tai mielenterveysongelma. Tukilapsen asiakirjoissa ei lapsi noussut esiin toimijana ja osallistujana. Hän jäi äitinsä varjoon näkymättömiin ja kuulumattomiin.
Näiden kolmen pienoistutkimuksien tulokset ovat yhtenäiset. Asiakirjoissa lapsi jää varjoon. Niissä puhuvat aikuiset, jotka pääasiassa ovat lääketieteenedustajia; lääkäreitä ja psykiatrisia sairaanhoitajia. Heidän lisäksi asiakirjoissa puhuu lapsen äiti. Asiakirjoissa kirjoittajat kuvaavat pääsääntöisesti tukilapsen äitiä ja hänen ongelmallisuuttaan sekä perustelevat tukiperheen tarvetta äidin tarpeella, ei tukiperheessä käyvän lapsen. Lukijalle lapsen asiakirjat näyttäytyvät äidin elämäntarinaa kertovina asiakirjoina.
Avainsanat: lastensuojelu, lastensuojelun tukimuodot, asiakirjat, lapsen asema, sosiaaliset ongelmat
Tutkimuskysymykseni jakautuu kolmeen alakysymykseen myötäillen tutkimukseni viitekehystä. Tähtään asiakirjojen tekstien vakuuttavuuden ja merkityksellisyyden sekä niihin sisältyvien taustaolettamuksien esiin nostamiseen.
1. Millainen kuva asiakirjojen kautta piirtyy tukiperhepalvelua käyttävästä lapsesta?
2. Miten lasta ja hänen ongelmiaan asiakirjoissa kategorisoidaan?
3. Miten lapsen tukiperheasiakkuutta asiakirjoissa perustellaan eli mitkä syyt ovat asiakkuuden taustalla?
Tutkimukseni paikantuu lastensuojeluun ja kiinnittyy lapsilähtöisyys keskusteluun. Lähestyn tutkimusaineistoa sosiaalisten ongelmien tulkintatyönäkökulman kautta. Tutkimusaineistona olevia lastensuojelun tukilasten asiakirjoja luen retorisesti etsien vastauksia tutkimuskysymyksiini. Erityisesti katseeni kohdistuu siihen, miten dokumentteja kirjoittaessa sosiaalityöntekijät kategorisoivat ja rakentavat vakuuttavaa kuvausta tukiperhepalvelunasiakkaasta ja hänen ongelmallisuudestaan.
Tutkimukseni koostuu kolmesta erillisestä pienoistutkimuksesta; tekstityyppi-, lapsityyppi- ja lapsiasiakkuusanalyyseista. Ensimmäisessä tutkimuksessa analysoin tukilapsen asiakirjojen kahta ensimäistä sivua tekstityyppinä. Näillä asiakirjojen sivuilla lapsen asiakkuus tulee paikannettua hallinnollisesti lastensuojelun asiakkuudeksi ja sosiaalityöntekijä hänen asioitaan instituutiossa käsitteleväksi ja toimeenpanevaksi työntekijäksi.
Toisessa pienoistutkimuksessa tavoitteena on selvittää 78 tukilapsen asiakirjojen tuottamaa kuvaa lapsesta. Dokumenteista nousi esiin kolme narratiivista tukilapsityyppiä; Ennalta ehkäistävä Eemeli, Kasvavien huolien Kalle ja Avohuollon rajoilla oleva Artturi. Nämä tukilapsityypit eroavat toisistaan siinä, miten sosiaalityöntekijät lasta, hänen äitiään ja heidän ongelmiaan asiakirjoissa kuvaavat.
Narratiivisten tukilapsityyppien voidaan katsoa olevan lastensuojeluinstituution työntekijöiden yhteinen käsitys lastensuojelun tukiperheasiakkaista, jonka avulla he rakentavat kuvaa asiakkaistaan. Ne luovat odotuksia yksittäisen lapsen tilanteesta ja ohjaavat ammattilaisen toimintatapaa.
Tutkimukseni pääpaino on kolmannessa pienoistutkimuksessa, jossa erittelen yhdeksän tukilapsen asiakirjoja syvällisemmin. Niistä etsin vastausta kysymykseen, miten sosiaalityöntekijät asiakirjoja kirjoittaessaan kategorisoivat lasta ja hänen ongelmiaan sekä perustelevat hänen tukiperheasiakkuuttaan. Tutkimissani asiakirjoissa lasta kuvataan pääsääntöisesti normaalin kulttuurisen lapsen piirtein ja hänen asiakkuuttaan perustellaan hänen äitinsä ongelmallisuudella, ei lapsen. Potentiaalinen tukilapsi on lapsi, jonka äiti on yksinhuoltaja, jolla on päihde- ja/tai mielenterveysongelma. Tukilapsen asiakirjoissa ei lapsi noussut esiin toimijana ja osallistujana. Hän jäi äitinsä varjoon näkymättömiin ja kuulumattomiin.
Näiden kolmen pienoistutkimuksien tulokset ovat yhtenäiset. Asiakirjoissa lapsi jää varjoon. Niissä puhuvat aikuiset, jotka pääasiassa ovat lääketieteenedustajia; lääkäreitä ja psykiatrisia sairaanhoitajia. Heidän lisäksi asiakirjoissa puhuu lapsen äiti. Asiakirjoissa kirjoittajat kuvaavat pääsääntöisesti tukilapsen äitiä ja hänen ongelmallisuuttaan sekä perustelevat tukiperheen tarvetta äidin tarpeella, ei tukiperheessä käyvän lapsen. Lukijalle lapsen asiakirjat näyttäytyvät äidin elämäntarinaa kertovina asiakirjoina.
Avainsanat: lastensuojelu, lastensuojelun tukimuodot, asiakirjat, lapsen asema, sosiaaliset ongelmat