Adolf Hitlerin maailmankuvan kehitys
NIEMINEN, MIKKO (2006)
NIEMINEN, MIKKO
2006
Yleinen historia - General History
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-09-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16039
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16039
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen aiheena on Adolf Hitlerin maailmankuvan kehitys hänen nuoruudestaan aina 1920-luvun puoliväliin saakka, jolloin hänen ajattelunsa eri osat loksahtivat kohdalleen, muodostaen yhtenäisen maailmankuvan.
Hitlerin ajattelua ja toimintaa tutkitaan siihen oletukseen nojaten, että niitä huolellisesti tarkastelemalla voimme luoda esityksen hänen maailmankuvastaan. Valittu näkökulma perustuu aatehistorialliseen näkemykseen, joka kehottaa antamaan painoarvoa ihmisten ajatusmaailman koukeroille, mutta samalla varoittaa luulemasta, että tämä olisi jokin muusta inhimillisestä toiminnasta irrallinen ulottuvuus.
Tutkimuksessa esitellään myös Hitlerin elinpiiriä hänen eri elämänvaiheissaan. Ihmisen käsityksiä ei kuitenkaan voida johtaa suoraan kulloisestakin ympäristöstä, sillä samojen vaikutteiden allakin ihmiset muodostavat erilaisia käsityksiä vallitsevasta tilanteesta. Hitlerkään ei siis ollut olosuhteiden tuote, vaan tulkitsi nuo olosuhteet omalla tavallaan, päätyen tämän tulkinnan perusteella muodostamaan oman maailmankuvansa. Oleellista on kuitenkin se, että Hitler saattoi omaksua vain kohtaamiaan asioita ja käsityksiä, joten kontekstin arvoa ei siis sovi vähätellä.
Lähteinä on käytetty paljon Hitlerin itse tuottamaa materiaalia, kuten hänen Taisteluni-teosta, kirjeitä ja puheita. Nämä tarjoavat erinomaisen kattavan katsauksen Hitlerin ajatteluun. Hyödyllisiä lähteitä ovat olleet myös Hitlerin kanssa tekemisissä olleiden ihmisten kertomukset nuoresta Hitleristä. Tutkimuskirjallisuudesta elämäkerrat ovat luonnollisesti olleet tärkeitä lähteitä, samoin kuin erilaisiin Hitlerin elämään tai ympäristöön liittyviin teemoihin keskittyneet tutkimukset.
Tässä tutkimuksessa osoitetaan, että Hitlerin maailmankuva oli erilaisten kehitysvaiheiden jälkeen vihdoin valmis 1920-luvun puolivälissä. Eri teemojen ja käsitteiden yhdistyminen Hitlerin ajattelussa oli tapahtunut hiljalleen, ajan kuluessa. Mitään äkillisiä muutoksia ei ollut tapahtunut, vaan eri teemat ja käsitteet olivat lopulta muotoutuneet yhteensopiviksi toistensa kanssa ja muodostaneet yhdessä käsitteellisen kokonaisuuden, jota voimme kutsua maailmankuvaksi.
Kun Hitlerin maailmankuva valmistui, tuli siitä myös pysyvä. Hänen käsityksensä ihmisistä heikkona massana, propagandasta näiden massojen ohjailun välineenä, historiasta rodullisena taisteluna, marxilaisista ja bolsevikeista juutalaisten kätyreinä, elintilasta saksalaisen rodun säilymisen elinehtona, omasta tehtävästään saksalaisten johtajana, ja tietysti juutalaisista kaiken pahan takana virnuilevina täydellisen vihollisen ilmentyminä eivät juurikaan muuttuneet hänen loppuelämänsä aikana.
Hitlerin ajattelua ja toimintaa tutkitaan siihen oletukseen nojaten, että niitä huolellisesti tarkastelemalla voimme luoda esityksen hänen maailmankuvastaan. Valittu näkökulma perustuu aatehistorialliseen näkemykseen, joka kehottaa antamaan painoarvoa ihmisten ajatusmaailman koukeroille, mutta samalla varoittaa luulemasta, että tämä olisi jokin muusta inhimillisestä toiminnasta irrallinen ulottuvuus.
Tutkimuksessa esitellään myös Hitlerin elinpiiriä hänen eri elämänvaiheissaan. Ihmisen käsityksiä ei kuitenkaan voida johtaa suoraan kulloisestakin ympäristöstä, sillä samojen vaikutteiden allakin ihmiset muodostavat erilaisia käsityksiä vallitsevasta tilanteesta. Hitlerkään ei siis ollut olosuhteiden tuote, vaan tulkitsi nuo olosuhteet omalla tavallaan, päätyen tämän tulkinnan perusteella muodostamaan oman maailmankuvansa. Oleellista on kuitenkin se, että Hitler saattoi omaksua vain kohtaamiaan asioita ja käsityksiä, joten kontekstin arvoa ei siis sovi vähätellä.
Lähteinä on käytetty paljon Hitlerin itse tuottamaa materiaalia, kuten hänen Taisteluni-teosta, kirjeitä ja puheita. Nämä tarjoavat erinomaisen kattavan katsauksen Hitlerin ajatteluun. Hyödyllisiä lähteitä ovat olleet myös Hitlerin kanssa tekemisissä olleiden ihmisten kertomukset nuoresta Hitleristä. Tutkimuskirjallisuudesta elämäkerrat ovat luonnollisesti olleet tärkeitä lähteitä, samoin kuin erilaisiin Hitlerin elämään tai ympäristöön liittyviin teemoihin keskittyneet tutkimukset.
Tässä tutkimuksessa osoitetaan, että Hitlerin maailmankuva oli erilaisten kehitysvaiheiden jälkeen vihdoin valmis 1920-luvun puolivälissä. Eri teemojen ja käsitteiden yhdistyminen Hitlerin ajattelussa oli tapahtunut hiljalleen, ajan kuluessa. Mitään äkillisiä muutoksia ei ollut tapahtunut, vaan eri teemat ja käsitteet olivat lopulta muotoutuneet yhteensopiviksi toistensa kanssa ja muodostaneet yhdessä käsitteellisen kokonaisuuden, jota voimme kutsua maailmankuvaksi.
Kun Hitlerin maailmankuva valmistui, tuli siitä myös pysyvä. Hänen käsityksensä ihmisistä heikkona massana, propagandasta näiden massojen ohjailun välineenä, historiasta rodullisena taisteluna, marxilaisista ja bolsevikeista juutalaisten kätyreinä, elintilasta saksalaisen rodun säilymisen elinehtona, omasta tehtävästään saksalaisten johtajana, ja tietysti juutalaisista kaiken pahan takana virnuilevina täydellisen vihollisen ilmentyminä eivät juurikaan muuttuneet hänen loppuelämänsä aikana.