Johtajuuden rakentuminen Sairaalassa "...Kyllä mä tän putiikin hoidan, mutta yhdessä saatais enemmän..."
TARHALA, AINO (2006)
TARHALA, AINO
2006
Kasvatustiede, ammattikasvatus - Education, Vocational Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-06-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15863
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15863
Tiivistelmä
Terveydenhuollon organisaatiot ovat muuttuneet parin viime vuosikymmenen aikana tavalla, joka on johtanut terveydenhuollon eri tasoilla toimiville esimiehille haasteen hankkia sellaiset johtajuustaidot, joilla on mahdollista johtaa asiakaslähtöisesti ja hyödyntää johtamisen uusinta teoreettista tietoa kehittämällä henkilöstölähtöistä, tulevaisuuteen suuntautuvaa johtamista.
Tässä tapaustutkimuksessa tutkittiin erään Sairaalan keskijohdon tukipalveluiden-, hoitotyön- ja lääkäriesimiesten kokemuksia johtajuuden rakentumisesta Sairaalan johtajuuskulttuurissa oppimisen näkökulmasta, postmodernin ajattelun määrittelemänä. Tutkimus oli toteutukseltaan monimetodinen perustuen hermeneuttiseen fenomenologiaan. Etnografista lähestymistapaa on syvennetty humanistisen maantieteen käsittein. Tutkimuskysymyksillä haluttiin saada vastaus seuraaviin kysymyksiin: I Millaisen esimiehet kokevat sairaalan johtajuuskulttuurin kertoessaan johtajuudestaan? II Mitkä ovat merkittävät johtajuusidentiteettiä rakentaneet oppimiskokemukset Sairaalassa? III Minkälaisia johtajuusidentiteettejä Sairaalassa kehittyy ja miten niiden koetaan vaikuttavan sairaalan johtajuuskulttuurissa nyt ja tulevaisuudessa. Tutkimusaineistona olivat tutkijan havainnot, kahdeksan haastattelua eri ammattiryhmiä edustavilta esimiehiltä ja kaksi erilaista eläytymismenetelmämetodiaineistoa, joihin vastasi yhteensä kolmekymmentä viisi esimiestä.
Tutkimuksen keskiössä oli johtajuuden rakentuminen tiedonantajien kokemuksena, jota tutkittiin paikkatunteitten avulla narratiivista tutkimustapaa toteuttamalla. Aineiston sisällön analyysi tapahtui Hernadin triadimallia soveltaen kuuntelemalla ja lukemalla aineistoa kolmivaiheisesti selittäen ja selvittäen. Analyysin tulos tuotti kahdeksan dekonstruoimalla kirjoitettua tarinaa. Tarinat luettiin ja tulkittiin uudestaan vuoropuhelussa menetelmällisen ja tutkimusaiheen teoreettisen tiedon kanssa.
Tarinoitten mukaan eri ammattiryhmien esimiehet rakentavat johtajuusidentiteettiään oman ammattialansa viiteryhmässä ja asemansa perustalta. Esimiehet haluaisivat vaikuttaa, olla vuorovaikutuksessa ja oppia sekä kokea osallisuutta yli ammattirajojen arjen tilanteissa ja johtajuuden oppimisessa. Johtamisosaamista haluttiin kehittää nostamalla johtajuusosaaminen oman ammattialan osaamisen rinnalle. Tuloksista kävi ilmi, että eri ammattiryhmiä edustavien esimiesten johtajuudelle antamat merkitykset olivat hyvin samansisältöiset. Johtajuuden rakentumisen katsottiin edellyttävän eri ammattiryhmiä edustavien esimiesten yhteisiä ”oppimisen paikkoja”, yhteistä osallisuutta ja tasavertaista vaikuttamista.
Avainsanat: Johtajuus, organisaatiokulttuuri, kokemus, oppiminen ja johtajuuden rakentuminen, narratiivinen tutkimus, humanistinen maantiede, etnografia
Tässä tapaustutkimuksessa tutkittiin erään Sairaalan keskijohdon tukipalveluiden-, hoitotyön- ja lääkäriesimiesten kokemuksia johtajuuden rakentumisesta Sairaalan johtajuuskulttuurissa oppimisen näkökulmasta, postmodernin ajattelun määrittelemänä. Tutkimus oli toteutukseltaan monimetodinen perustuen hermeneuttiseen fenomenologiaan. Etnografista lähestymistapaa on syvennetty humanistisen maantieteen käsittein. Tutkimuskysymyksillä haluttiin saada vastaus seuraaviin kysymyksiin: I Millaisen esimiehet kokevat sairaalan johtajuuskulttuurin kertoessaan johtajuudestaan? II Mitkä ovat merkittävät johtajuusidentiteettiä rakentaneet oppimiskokemukset Sairaalassa? III Minkälaisia johtajuusidentiteettejä Sairaalassa kehittyy ja miten niiden koetaan vaikuttavan sairaalan johtajuuskulttuurissa nyt ja tulevaisuudessa. Tutkimusaineistona olivat tutkijan havainnot, kahdeksan haastattelua eri ammattiryhmiä edustavilta esimiehiltä ja kaksi erilaista eläytymismenetelmämetodiaineistoa, joihin vastasi yhteensä kolmekymmentä viisi esimiestä.
Tutkimuksen keskiössä oli johtajuuden rakentuminen tiedonantajien kokemuksena, jota tutkittiin paikkatunteitten avulla narratiivista tutkimustapaa toteuttamalla. Aineiston sisällön analyysi tapahtui Hernadin triadimallia soveltaen kuuntelemalla ja lukemalla aineistoa kolmivaiheisesti selittäen ja selvittäen. Analyysin tulos tuotti kahdeksan dekonstruoimalla kirjoitettua tarinaa. Tarinat luettiin ja tulkittiin uudestaan vuoropuhelussa menetelmällisen ja tutkimusaiheen teoreettisen tiedon kanssa.
Tarinoitten mukaan eri ammattiryhmien esimiehet rakentavat johtajuusidentiteettiään oman ammattialansa viiteryhmässä ja asemansa perustalta. Esimiehet haluaisivat vaikuttaa, olla vuorovaikutuksessa ja oppia sekä kokea osallisuutta yli ammattirajojen arjen tilanteissa ja johtajuuden oppimisessa. Johtamisosaamista haluttiin kehittää nostamalla johtajuusosaaminen oman ammattialan osaamisen rinnalle. Tuloksista kävi ilmi, että eri ammattiryhmiä edustavien esimiesten johtajuudelle antamat merkitykset olivat hyvin samansisältöiset. Johtajuuden rakentumisen katsottiin edellyttävän eri ammattiryhmiä edustavien esimiesten yhteisiä ”oppimisen paikkoja”, yhteistä osallisuutta ja tasavertaista vaikuttamista.
Avainsanat: Johtajuus, organisaatiokulttuuri, kokemus, oppiminen ja johtajuuden rakentuminen, narratiivinen tutkimus, humanistinen maantiede, etnografia