Paineita painoon ja kehoon? Huippu-urheilijoiden näkemys kehostaan ja painonhallinnan tärkeydestä
SILTALOPPI, MARJO (2006)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
SILTALOPPI, MARJO
2006
Psykologia - Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2006-06-02Tiivistelmä
Tutkimuksen tehtävänä on selvittää suomalaisten huippu-urheilijoiden tyytyväisyyttä painoonsa ja kehoonsa, kuinka merkittävänä he pitävät painoa urheilussa ja miten he suhtautuvat kohtaamiinsa painonhallinnan vaatimuksiin. Tässä tarkoituksessa tutkitaan huippu-urheilijoiden laihduttamisen yleisyyttä, painonpudotussyitä ja -tapoja sekä suhtautumista syömiseen ja painonhallintaan erityisesti syömishäiriöiden vaaran kannalta. Tutkimuksen teoriaosuudessa käsitellään urheilijan painoon ja kehoon kohdistuvia vaatimuksia, urheilijoiden laihduttamista ja syömiskäyttäytymisen häiriintymistä sekä syömishäiriöitä. Empiirinen aineisto koostuu 534 suomalaisesta huippu-urheilijasta, jotka vastasivat heille osoitettuun lomakekyselyyn. Aineisto analysoitiin pääasiassa tilastollisesti Studentin t-testillä, varianssianalyysillä ja nonparametrisilla testeillä.
Tutkimuksen tuloksista käy ilmi, että huippu-urheilijat olivat enimmäkseen melko tyytyväisiä painoonsa ja kehonsa kiinteyteen. Naiset ja etenkin esteettisten lajien naisurheilijat olivat tyytymättömimpiä. Aineiston urheilijoista 58 % piti painon merkitystä lajissaan merkittävänä tai hyvin merkittävänä. Kehon painoa ajateltiin useimmin painoluokka- ja voima-nopeuslajeissa, joissa painolla on keskeinen merkitys. Kehon ulkomuotoa ajattelivat eniten esteettisten lajien urheilijat. Heillä kehon ulkomuodolla on merkitystä arvioitaessa lajisuoritusta.
Puolella huippu-urheilijoista seurattiin painoa ja kolmanneksella rasvaprosenttia. Seuraamiseen suhtauduttiin vaihtelevasti, osa piti sitä hyvänä ja saatuja tietoja tärkeinä, mutta joillekin se aiheutti ahdistusta ja paineita. Naisista 25 % ja miehistä 12 % oli saanut paino- tai rasvaprosenttitavoitteen. Esteettisten lajien naisurheilijat saavuttivat nämä tavoitteet muita ryhmiä huonommin. He painoluokkalajien naisten ohella kokivatkin, että laji vaatii liikaa joko painonhallinnan tai ravitsemuksen kannalta.
Aineiston urheilijoista 52 % pudotti painoaan. Kilpailukaudelle painoaan pudottivat eniten teho- ja kestävyyslajien urheilijat sekä esteettisten lajien miesurheilijat. Yksittäisiin kilpailuihin painoaan useimmin pudottivat painoluokkalajien urheilijat ja muuten laihduttivat esteettisten ja voima-nopeuslajien naisurheilijat. Painonpudotustapoina käytettiin eniten terveellisempää ruokavaliota ja ruokamäärien pienentämistä sekä liikunnan määrän muuttamista. Nesteiden vähennystä ja saunomista käytettiin myös etenkin yksittäisiin kilpailuihin painoa pudotettaessa. Naiset rajoittivat syömistään miehiä useammin ja yleisintä syömisen rajoittaminen oli esteettisten lajien naisurheilijoiden keskuudessa. Tyytymättömyys kehon kiinteyteen naisilla ja miehillä sekä tyytymättömyys painoon naisilla oli yhteydessä syömisen rajoittamiseen. Aineistossa esiintyi syömiskäyttäytymisen häiriintymistä tai merkkejä ainakin 6-15 prosentilla. Lajin liiallisiksi koetut vaatimukset painonhallinnasta tai syömisestä olivat naisilla yhteydessä syönnin rajoittamiseen, hoikkuuspyrkimykseen ja omaa kehoa koskevaan tyytymättömyyteen.
Avainsanat: kehonkuva, laihduttaminen, syömishäiriö, urheilija
Tutkimuksen tuloksista käy ilmi, että huippu-urheilijat olivat enimmäkseen melko tyytyväisiä painoonsa ja kehonsa kiinteyteen. Naiset ja etenkin esteettisten lajien naisurheilijat olivat tyytymättömimpiä. Aineiston urheilijoista 58 % piti painon merkitystä lajissaan merkittävänä tai hyvin merkittävänä. Kehon painoa ajateltiin useimmin painoluokka- ja voima-nopeuslajeissa, joissa painolla on keskeinen merkitys. Kehon ulkomuotoa ajattelivat eniten esteettisten lajien urheilijat. Heillä kehon ulkomuodolla on merkitystä arvioitaessa lajisuoritusta.
Puolella huippu-urheilijoista seurattiin painoa ja kolmanneksella rasvaprosenttia. Seuraamiseen suhtauduttiin vaihtelevasti, osa piti sitä hyvänä ja saatuja tietoja tärkeinä, mutta joillekin se aiheutti ahdistusta ja paineita. Naisista 25 % ja miehistä 12 % oli saanut paino- tai rasvaprosenttitavoitteen. Esteettisten lajien naisurheilijat saavuttivat nämä tavoitteet muita ryhmiä huonommin. He painoluokkalajien naisten ohella kokivatkin, että laji vaatii liikaa joko painonhallinnan tai ravitsemuksen kannalta.
Aineiston urheilijoista 52 % pudotti painoaan. Kilpailukaudelle painoaan pudottivat eniten teho- ja kestävyyslajien urheilijat sekä esteettisten lajien miesurheilijat. Yksittäisiin kilpailuihin painoaan useimmin pudottivat painoluokkalajien urheilijat ja muuten laihduttivat esteettisten ja voima-nopeuslajien naisurheilijat. Painonpudotustapoina käytettiin eniten terveellisempää ruokavaliota ja ruokamäärien pienentämistä sekä liikunnan määrän muuttamista. Nesteiden vähennystä ja saunomista käytettiin myös etenkin yksittäisiin kilpailuihin painoa pudotettaessa. Naiset rajoittivat syömistään miehiä useammin ja yleisintä syömisen rajoittaminen oli esteettisten lajien naisurheilijoiden keskuudessa. Tyytymättömyys kehon kiinteyteen naisilla ja miehillä sekä tyytymättömyys painoon naisilla oli yhteydessä syömisen rajoittamiseen. Aineistossa esiintyi syömiskäyttäytymisen häiriintymistä tai merkkejä ainakin 6-15 prosentilla. Lajin liiallisiksi koetut vaatimukset painonhallinnasta tai syömisestä olivat naisilla yhteydessä syönnin rajoittamiseen, hoikkuuspyrkimykseen ja omaa kehoa koskevaan tyytymättömyyteen.
Avainsanat: kehonkuva, laihduttaminen, syömishäiriö, urheilija