"Se on tosiaan tehtävä se ilo tänne." : Tutkimus hoivasta, tunteista ja ammatillisuudesta vanhussosiaalityössä naisnäkökulmasta
TARKIAINEN, TIINA (2006)
TARKIAINEN, TIINA
2006
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-05-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15679
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15679
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tarkastelen hoivaa, tunteita ja ammatillisuutta vanhussosiaalityössä naisnäkökulmasta. Tarkoitukseni on tehdä näkyväksi vanhustenhuollon sosiaalityötä hoivan ja tunnepuheen kautta. Olen kiinnostunut arjen vanhussosiaalityöstä ja siitä, miten sosiaalityöntekijät merkityksellistävät työtään ja rakentavat ammatillisuuttaan. Tarkastelen, mitä hoiva on naisten tekemänä työnä vanhussosiaalityössä. Sosiaalityöntekijät käyttävät tunteita työssään päivittäin ja olen kiinnostunut siitä, millaista tunnepuhetta he käyttävät.
Tutkimukseni on laadullinen. Aineistoni koostuu kahdeksasta vanhustenhuollon naissosiaalityöntekijän haastattelusta ja kuudesta heidän kirjoittamastaan lyhyestä kirjallisesta työnkuvauksesta. Haastattelut tein yksilöhaastatteluina teemahaastattelu menetelmällä. Tutkimukseni keskeisiä käsitteitä ovat hoiva, tunteet ja ammatillisuus. Sosiaalityöntekijöiden kirjoittamien työpäivän kuvausten analysointiin sovellan narratiivista näkökulmaa. Tarkastelen tekstejä kertomuksina ammatillisuudesta. Etsin vastausta kysymykseen, miten sosiaalityöntekijöiden ammatillisuuskertomuksissa tuotetaan hoivaa. Sosiaalityöntekijöiden haastatteluja tarkastelen merkitysanalyysin näkökulmasta. Tutkin miten sosiaalityöntekijät merkityksellistävät työtään ja ammatillisuuttaan. Olen kiinnostunut erityisesti tunnepuheen ilmenemisestä heidän ammatillisuuspuheessaan.
Hoiva on kuvauksissa näkymätöntä. Tulkitsen sitä arjen työtehtävien ja sosiaalityöntekijöiden itselleen kirjoittamien roolien kautta. Hoiva on vastuun ottamista asiakkaiden arjen sujuvuudesta. Hoiva näkyy tavoissa kohdata asiakas. Eri viranomaiset tuottavat hoivaa erilaisina palveluina. Sosiaalityöntekijät tuottavat hoivaa yhdessä asiakkaiden kanssa. Tulkitsen kuvausten sukupuolen, naisena olemisen, heijastuvan välittämisen moraalina vanhussosiaalityössä. Kulttuurimme rakentaa naisten ja hoivan liittoa.
Tunteet ovat erottamaton osa vanhussosiaalityötä. Vanhussosiaalityön arjessa tavoitteena on tunteiden tasapainossa pysymisen ihanne. Vanhuuden kulttuurinen mielikuva tuottaa ajatusta, että vanhuuteen liittyy tunteiden hiipuminen. Vanhussosiaalityöntekijät kertovat toivon tunteen herättämisen ja myötäelämisen taidon olevan työnsä lähtökohtia. Tunnetyö on tunteiden sovittamista yhteen.
Vanhussosiaalityön ammatillisuus rakentuu erilaisista asioista, kuten yhteistyötaidoista, tunnetyöstä, arvoista, palvelujen tuntemisesta ja koulutuksesta. Sosiaalityöntekijät rakentavat ammatillisuutensa kautta merkityksiä. Ammatillisuus merkitsee vastuun ottamista auttamisen rajoista. Se on taitoa kuulla asiakasta ja kokonaisvaltaista tarpeenmukaista palvelua. Ammatillisuus on tilanteen mukaista toimintaa, jossa sovelletaan tietoa.
Avainsanat: hoiva, tunteet, ammatillisuus, vanhussosiaalityö, naissosiaalityöntekijyys
Tutkimukseni on laadullinen. Aineistoni koostuu kahdeksasta vanhustenhuollon naissosiaalityöntekijän haastattelusta ja kuudesta heidän kirjoittamastaan lyhyestä kirjallisesta työnkuvauksesta. Haastattelut tein yksilöhaastatteluina teemahaastattelu menetelmällä. Tutkimukseni keskeisiä käsitteitä ovat hoiva, tunteet ja ammatillisuus. Sosiaalityöntekijöiden kirjoittamien työpäivän kuvausten analysointiin sovellan narratiivista näkökulmaa. Tarkastelen tekstejä kertomuksina ammatillisuudesta. Etsin vastausta kysymykseen, miten sosiaalityöntekijöiden ammatillisuuskertomuksissa tuotetaan hoivaa. Sosiaalityöntekijöiden haastatteluja tarkastelen merkitysanalyysin näkökulmasta. Tutkin miten sosiaalityöntekijät merkityksellistävät työtään ja ammatillisuuttaan. Olen kiinnostunut erityisesti tunnepuheen ilmenemisestä heidän ammatillisuuspuheessaan.
Hoiva on kuvauksissa näkymätöntä. Tulkitsen sitä arjen työtehtävien ja sosiaalityöntekijöiden itselleen kirjoittamien roolien kautta. Hoiva on vastuun ottamista asiakkaiden arjen sujuvuudesta. Hoiva näkyy tavoissa kohdata asiakas. Eri viranomaiset tuottavat hoivaa erilaisina palveluina. Sosiaalityöntekijät tuottavat hoivaa yhdessä asiakkaiden kanssa. Tulkitsen kuvausten sukupuolen, naisena olemisen, heijastuvan välittämisen moraalina vanhussosiaalityössä. Kulttuurimme rakentaa naisten ja hoivan liittoa.
Tunteet ovat erottamaton osa vanhussosiaalityötä. Vanhussosiaalityön arjessa tavoitteena on tunteiden tasapainossa pysymisen ihanne. Vanhuuden kulttuurinen mielikuva tuottaa ajatusta, että vanhuuteen liittyy tunteiden hiipuminen. Vanhussosiaalityöntekijät kertovat toivon tunteen herättämisen ja myötäelämisen taidon olevan työnsä lähtökohtia. Tunnetyö on tunteiden sovittamista yhteen.
Vanhussosiaalityön ammatillisuus rakentuu erilaisista asioista, kuten yhteistyötaidoista, tunnetyöstä, arvoista, palvelujen tuntemisesta ja koulutuksesta. Sosiaalityöntekijät rakentavat ammatillisuutensa kautta merkityksiä. Ammatillisuus merkitsee vastuun ottamista auttamisen rajoista. Se on taitoa kuulla asiakasta ja kokonaisvaltaista tarpeenmukaista palvelua. Ammatillisuus on tilanteen mukaista toimintaa, jossa sovelletaan tietoa.
Avainsanat: hoiva, tunteet, ammatillisuus, vanhussosiaalityö, naissosiaalityöntekijyys