Yksinkertaistuuko opiskelijakäännösten kieli? Käännössuomen ja alkuperäissuomen vertailua korpustutkimusmenetelmin
HOLOPAINEN, MARI (2006)
HOLOPAINEN, MARI
2006
Käännöstiede (venäjä) - Translation Studies (Russian)
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-04-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15534
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15534
Tiivistelmä
Tutkielma tarkastelee opiskelijakäännösten kieltä vertaamalla sitä sekä lähde- että kohdekieleen. Tavoitteena on tutkia, tukevatko analyysin tulokset kääntämisen universaaliodotuksia epätyypillisistä frekvensseistä sekä yksinkertaistumisesta.
1) Käännössuomen ja alkuperäissuomen vertailu tarkastelee kielellisiä tekijöitä, jotka erottavat käännökset alun perin suomeksi tuotetusta materiaalista.
2) Lähdetekstin ja käännöksen vertailun avulla tarkastellaan minkälaisiin käännösstrategioihin kääntäjäopiskelijat turvautuvat ja minkälaisia muutoksia lähdekieli ja käännösprosessi aiheuttavat käännöksiin lähdetekstiin verrattuna.
Tutkimus on luonteeltaan kuvailevaa ja se pyrkii tarkastelemaan opiskelijoiden tuottaman käännössuomen piirteitä ilman normatiivista näkökulmaa.
Tutkimusaineisto koostuu Tampereen yliopiston käännöstieteen venäjän opiskelijoiden kääntämistä lehtiartikkeleista sekä niiden lähdeteksteistä. Sekä lähdetekstit että käännökset on julkaistu kaksikielisessä Viipurin Sanomat -nimisessä sanomalehdessä. Alkuperäissuomea edustaa Hämeen Sanomien vuosikerta 2000.
Yksinkertaistumista tarkastellaan määrällisten mittarien (type-token-ratio, leksikaalinen tiheys, hapax legomena, yleisten sanojen osuus kaikista sanoista) avulla. Käännössuomen ja alkuperäissuomen välisiä mahdollisia taajuuseroja pyritään selvittämään määrällisen analyysin avulla.
Määrällisten mittarien avulla suoritettu analyysi tuotti ristiriitaisia tuloksia ja siten määrällisen analyysin todettiin olevan riittämätön yksinkertaistumisen tutkimiseen. Tulokset ovat riippuvaisia tekstiaineistojen koosta ja siten erisuurten vertailuaineistojen pohjalta saadut tulokset eivät olleet keskenään verrattavissa. Tutkimus tuki oletusta epätyypillisistä frekvensseistä. Frekvenssieroja aiheuttivat lähdekielen rakenne ja sanasto sekä käännösprosessi. Verbien yksityiskohtaisempi tarkastelu osoitti, että opiskelijakääntäjät suosivat tavanomaisia sekä laajamerkityksisiä verbejä (kuten kertoa, saada, tulla). Sen vuoksi käännösten kieli on suppeampaa ja yksinkertaisempaa kuin alkuperäissuomi. Tämä vaikutti lisäksi sanaston taajuuksien eroihin. Strategioiden tarkastelu paljasti, että käännöskieli on yksinkertaisempaa myös lähdekieleen verrattuna. Yksinkertaistumista tapahtui lähinnä poisjättöjen ja eksplikoinnin kautta.
Asiasanat: epätyypilliset frekvenssit, käännösstrategiat, korpustutkimus, kääntämisen universaalit, yksinkertaistuminen
1) Käännössuomen ja alkuperäissuomen vertailu tarkastelee kielellisiä tekijöitä, jotka erottavat käännökset alun perin suomeksi tuotetusta materiaalista.
2) Lähdetekstin ja käännöksen vertailun avulla tarkastellaan minkälaisiin käännösstrategioihin kääntäjäopiskelijat turvautuvat ja minkälaisia muutoksia lähdekieli ja käännösprosessi aiheuttavat käännöksiin lähdetekstiin verrattuna.
Tutkimus on luonteeltaan kuvailevaa ja se pyrkii tarkastelemaan opiskelijoiden tuottaman käännössuomen piirteitä ilman normatiivista näkökulmaa.
Tutkimusaineisto koostuu Tampereen yliopiston käännöstieteen venäjän opiskelijoiden kääntämistä lehtiartikkeleista sekä niiden lähdeteksteistä. Sekä lähdetekstit että käännökset on julkaistu kaksikielisessä Viipurin Sanomat -nimisessä sanomalehdessä. Alkuperäissuomea edustaa Hämeen Sanomien vuosikerta 2000.
Yksinkertaistumista tarkastellaan määrällisten mittarien (type-token-ratio, leksikaalinen tiheys, hapax legomena, yleisten sanojen osuus kaikista sanoista) avulla. Käännössuomen ja alkuperäissuomen välisiä mahdollisia taajuuseroja pyritään selvittämään määrällisen analyysin avulla.
Määrällisten mittarien avulla suoritettu analyysi tuotti ristiriitaisia tuloksia ja siten määrällisen analyysin todettiin olevan riittämätön yksinkertaistumisen tutkimiseen. Tulokset ovat riippuvaisia tekstiaineistojen koosta ja siten erisuurten vertailuaineistojen pohjalta saadut tulokset eivät olleet keskenään verrattavissa. Tutkimus tuki oletusta epätyypillisistä frekvensseistä. Frekvenssieroja aiheuttivat lähdekielen rakenne ja sanasto sekä käännösprosessi. Verbien yksityiskohtaisempi tarkastelu osoitti, että opiskelijakääntäjät suosivat tavanomaisia sekä laajamerkityksisiä verbejä (kuten kertoa, saada, tulla). Sen vuoksi käännösten kieli on suppeampaa ja yksinkertaisempaa kuin alkuperäissuomi. Tämä vaikutti lisäksi sanaston taajuuksien eroihin. Strategioiden tarkastelu paljasti, että käännöskieli on yksinkertaisempaa myös lähdekieleen verrattuna. Yksinkertaistumista tapahtui lähinnä poisjättöjen ja eksplikoinnin kautta.
Asiasanat: epätyypilliset frekvenssit, käännösstrategiat, korpustutkimus, kääntämisen universaalit, yksinkertaistuminen