Sairaanhoitajien käsityksiä lääkäreiden ja sairaanhoitajien välisistä tehtäväsiirroista erikoissairaanhoidon somaattisilla poliklinikoilla
HALME, TARJA (2006)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
HALME, TARJA
2006
Hoitotiede - Nursing Science
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
Hyväksymispäivämäärä
2006-01-24Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata erikoissairaanhoidon somaattisilla poliklinikoilla työskentelevien sairaanhoitajien
käsityksiä lääkäreiden ja sairaanhoitajien välisistä tehtäväsiirroista.
Lääkäreiden ja sairaanhoitajien välinen työnjako ja tehtäväsiirrot ovat puhuttaneet terveydenhuoltoa viime vuosina.
Lääkäripula, terveydenhuollon toimintojen järkeistäminen sekä sairaanhoitajien ammattitaidon tarkoituksenmukainen
käyttö ovat osittain johtaneet tehtäväsiirtoihin. Tehtäviä on siirretty pääasiassa lääkäreiltä sairaanhoitajille, mutta tehtäväsiirrot
ovat osittain tapahtuneet suunnittelemattomasti. Työnjako ja tehtäväsiirrot vaativat muutoksia nykyisiin toimintatapoihin.
Työnjakoa kehitetään edelleen ja asiasta on tehty useita selvityksiä ja tutkimuksia. Terveydenhuollon
ammattiryhmien väliseen työnjakoon on kansallisella tasolla haettu yhdenmukaisuutta selvittämällä eri organisaatioiden
työnjaon kehittämiseen liittyviä toimintatapoja ja käytäntöjä.
Tutkimusaineisto kerättiin kolmen keskussairaalan somaattisilla poliklinikoilla työskenteleviltä sairaanhoitajilta, kätilöiltä
ja terveydenhoitajilta (N=188). Aineistonkeruumenetelmänä oli kyselylomake, joka sisälsi pääosin strukturoituja
kysymyksiä. Aineisto analysoitiin tilastollisia menetelmiä käyttäen ja avoimet kysymykset analysoitiin sisällön erittelyllä.
Kaikissa sairaaloissa tehtäväsiirtoja oli tapahtunut. Tehtäväsiirrot koskivat pääasiassa hoitajavastaanottotoiminnan aloittamista
tai joitakin yksittäisiä tehtäväsiirtoja, esimerkiksi potilaan lääkehoitoon ja suonensisäiseen nestehoitoon liittyviä
tehtäviä. Sairaanhoitajien työ on laajentunut käsittämään myös osan tutkimuslähetteisiin ja ultraäänitutkimuksiin liittyviä
tehtäviä sekä iho- ja silmäsairauksiin liittyviä tehtäviä. Tehtäväsiirtojen onnistumisen edellytyksenä on hyvä etukäteissuunnittelu
yhdessä henkilökunnan kanssa. Suunnittelussa tulee huomioida lisäkoulutuksen tarve, henkilöstöresurssien
riittävyys ja vastuukysymys tulee olla selkeästi kirjattuna. Lisääntyvä vastuu tulee myös huomioida sairaanhoitajien
rahallisessa korvauksessa. Sairaanhoitajat ovat huolissaan työkiireestään työtehtävien lisääntyessä sekä omasta osaamisestaan
ja koulutuksen järjestämisestä. Vaikka sairaanhoitajat näkivät epäkohtia tehtäväsiirroissa, niin he näkivät
niissä myös positiivisia asioita. Uusien tehtävien myötä sairaanhoitajien työ muuttuu mielekkäämmäksi ja haasteellisemmaksi.
Koko polikliininen toimintaprosessin hyötyy tehtäviensiirrosta, lääkäreiden työaikaa vapautuu vaativimmille
tehtäville, potilaiden odotusajat lyhenevät ja päällekkäisyydet potilaan hoidossa vähenevät. Sairaanhoitajat näkevät
potilaan hoidon kokonaisvaltaisemmin, he kiinnittävät potilaan ohjaukseen ja neuvontaa enemmän huomiota. Sairaanhoitajien
käsitysten mukaan tehtäväsiirtoja kannattaa kehittää edelleen, esimerkiksi lisätä hoitajavastaanottotoimintaa.
Johtopäätöksinä voidaan todeta, että työnjako ja tehtäväsiirtojen onnistuminen edellyttää hyvää etukäteissuunnittelua.
Suunniteluun tulee ottaa mukaan koko henkilökunta, kaikki ammattiryhmät, koska tehtäväsiirrot vaikuttavat koko polikliiniseen
toimintaprosessiin, ei vain yhteen ammattiryhmään. Suunnittelussa tulee huomioida sairaanhoitajien vastuun
ja kiireen lisääntyminen sekä rahallinen korvaus. Tehtäväsiirtojen vaatimaa osaaminen ja osaamisen ylläpito tulee varmistaa
säännöllisellä lisäkoulutuksella ja huolellisella perehdyttämisellä.
Avainsanat: poliklinikka, sairaanhoitaja, työnjako, tehtäväsiirrot
käsityksiä lääkäreiden ja sairaanhoitajien välisistä tehtäväsiirroista.
Lääkäreiden ja sairaanhoitajien välinen työnjako ja tehtäväsiirrot ovat puhuttaneet terveydenhuoltoa viime vuosina.
Lääkäripula, terveydenhuollon toimintojen järkeistäminen sekä sairaanhoitajien ammattitaidon tarkoituksenmukainen
käyttö ovat osittain johtaneet tehtäväsiirtoihin. Tehtäviä on siirretty pääasiassa lääkäreiltä sairaanhoitajille, mutta tehtäväsiirrot
ovat osittain tapahtuneet suunnittelemattomasti. Työnjako ja tehtäväsiirrot vaativat muutoksia nykyisiin toimintatapoihin.
Työnjakoa kehitetään edelleen ja asiasta on tehty useita selvityksiä ja tutkimuksia. Terveydenhuollon
ammattiryhmien väliseen työnjakoon on kansallisella tasolla haettu yhdenmukaisuutta selvittämällä eri organisaatioiden
työnjaon kehittämiseen liittyviä toimintatapoja ja käytäntöjä.
Tutkimusaineisto kerättiin kolmen keskussairaalan somaattisilla poliklinikoilla työskenteleviltä sairaanhoitajilta, kätilöiltä
ja terveydenhoitajilta (N=188). Aineistonkeruumenetelmänä oli kyselylomake, joka sisälsi pääosin strukturoituja
kysymyksiä. Aineisto analysoitiin tilastollisia menetelmiä käyttäen ja avoimet kysymykset analysoitiin sisällön erittelyllä.
Kaikissa sairaaloissa tehtäväsiirtoja oli tapahtunut. Tehtäväsiirrot koskivat pääasiassa hoitajavastaanottotoiminnan aloittamista
tai joitakin yksittäisiä tehtäväsiirtoja, esimerkiksi potilaan lääkehoitoon ja suonensisäiseen nestehoitoon liittyviä
tehtäviä. Sairaanhoitajien työ on laajentunut käsittämään myös osan tutkimuslähetteisiin ja ultraäänitutkimuksiin liittyviä
tehtäviä sekä iho- ja silmäsairauksiin liittyviä tehtäviä. Tehtäväsiirtojen onnistumisen edellytyksenä on hyvä etukäteissuunnittelu
yhdessä henkilökunnan kanssa. Suunnittelussa tulee huomioida lisäkoulutuksen tarve, henkilöstöresurssien
riittävyys ja vastuukysymys tulee olla selkeästi kirjattuna. Lisääntyvä vastuu tulee myös huomioida sairaanhoitajien
rahallisessa korvauksessa. Sairaanhoitajat ovat huolissaan työkiireestään työtehtävien lisääntyessä sekä omasta osaamisestaan
ja koulutuksen järjestämisestä. Vaikka sairaanhoitajat näkivät epäkohtia tehtäväsiirroissa, niin he näkivät
niissä myös positiivisia asioita. Uusien tehtävien myötä sairaanhoitajien työ muuttuu mielekkäämmäksi ja haasteellisemmaksi.
Koko polikliininen toimintaprosessin hyötyy tehtäviensiirrosta, lääkäreiden työaikaa vapautuu vaativimmille
tehtäville, potilaiden odotusajat lyhenevät ja päällekkäisyydet potilaan hoidossa vähenevät. Sairaanhoitajat näkevät
potilaan hoidon kokonaisvaltaisemmin, he kiinnittävät potilaan ohjaukseen ja neuvontaa enemmän huomiota. Sairaanhoitajien
käsitysten mukaan tehtäväsiirtoja kannattaa kehittää edelleen, esimerkiksi lisätä hoitajavastaanottotoimintaa.
Johtopäätöksinä voidaan todeta, että työnjako ja tehtäväsiirtojen onnistuminen edellyttää hyvää etukäteissuunnittelua.
Suunniteluun tulee ottaa mukaan koko henkilökunta, kaikki ammattiryhmät, koska tehtäväsiirrot vaikuttavat koko polikliiniseen
toimintaprosessiin, ei vain yhteen ammattiryhmään. Suunnittelussa tulee huomioida sairaanhoitajien vastuun
ja kiireen lisääntyminen sekä rahallinen korvaus. Tehtäväsiirtojen vaatimaa osaaminen ja osaamisen ylläpito tulee varmistaa
säännöllisellä lisäkoulutuksella ja huolellisella perehdyttämisellä.
Avainsanat: poliklinikka, sairaanhoitaja, työnjako, tehtäväsiirrot