Luonnon arvot ja taloudelliset arvot vastakkain suomalaisessa ympäristöpolitiikassa. Tapaustutkimus Konikalliosta
MERO, KATJA (2005)
MERO, KATJA
2005
Valtio-oppi - Political Science
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2005-12-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15246
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15246
Tiivistelmä
Hakutermit:
luonnonsuojelu, liito-orava, Euroopan-unioni, ympäristöpolitiikka, Konikallio
Tutkin Pro gradu tutkielmassani suomalaista ympäristöpolitiikkaa paikallisella tasolla ja keskityn tarkastelemaan EU:n ympäristöpolitiikan vaikutuksia suomalaiseen paikallisen tason ympäristöpolitiikkaan. Tarkastelukohteenani on esimerkkitapaus Konikallion luonnonalueesta, jonka suojelemisesta on kiistelty kahdeksan vuotta. Tapaustutkimuksen avulla pyrin tuomaan esille, millaisia ongelmia EU:n ympäristölainsäädännön- ja politiikan toteuttamisessa ilmenee paikallisella tasolla ja millaisia argumentteja Konikallion kiistaan osallistuvat toimijat ovat käyttäneet oman asiansa ilmaisemiseksi ja edistämiseksi.
Tutkimuskysymykseni on kaksiosainen: keskityn toisaalta tutkimaan sitä, miten eri toimijat vastustavat ja puolustavat Konikallion luonnonalueen suojelemista ja toisaalta tutkin sitä, miksi Konikallion luonnonaluetta halutaan suojella ja olla suojelematta. Tutkimusmetodinani käytän argumentaatioanalyysiä eli retoriikkaa. Käytän tutkielmassani Perelmanin retoriikkateoriaa.
Aineistoni koostuu pääasiassa eri sanoma- ja aikakausilehdissä julkaistuista uutisista, kolumneista, haastatteluista ja mielipidekirjoituksista koskien Konikallion luonnonalueen suojelemisesta käytyä kiistaa. Teoreettisen viitekehyksen tutkielmalleni olen ottanut ympäristöpolitiikkaa sekä ympäristöongelmaa määrittelevistä teoksista sekä ympäristöfilosofiaa valottavista teoksista. Käytän tutkielmassani Yrjö Hailan ja Pekka Jokisen (2001) määritelmää ympäristölle.
Erilaisten toimijoiden henkilökohtaisten mielipiteiden ja oman arvomaailman lisäksi Konikallion kiista ilmentää myöskin laajempaa yhteiskunnallis-kulttuurista prosessia, jolla on omat materiaaliset ehtonsa. Kiista Konikalliolla elävistä liito-oravista ja niiden arvosta ja merkityksestä kuvastavat yhtä viitekehystä yhteiskunnassamme olevista erilaisista arvoihin liittyvistä kamppailuista. Kiista liito-oravista on tuonut uusia ideologioita, arvoja ja kysymyksiä julkiseen keskusteluun ja yhteiskuntaamme ja muut yhteiskunnassa jo esillä olevat arvot ja toimintamallit myös muokkaavat ja ehdollistavat näitä uusia kysymyksiä.
Konikallion kiistan asiakenttä on rakentunut niin, että eri asiakysymyksiä edustavat toimijat ovat löytäneet toisensa saadakseen liittoutumisen voimaan ja laajuuteen liittyvät hyödyt. Esimerkiksi Lounaisen Sisä-Suomen Luonnonsuojeluyhdistys ry. on perustettu Konikallion kiistan johdosta ja sen kautta puolustajat ovat voineet jatkaa omaa kamppailuaan Konikallion luonnonarvojen tunnustamiseksi. Yhdistystä on käytetty sosiaalisten, taloudellisten ja kulttuuristen resurssien kokoamiseen.
Vastustajat eivät puolestaan ole muodostaneet niinkään yhtenäistä joukkoa kuin puolustajat. Vastustajia on ilmennyt hyvin erilaisia ja vastustuksen voima on vaihdellut huomattavasti. Voisi sanoa, että vastustajat eivät ole yhtä yhtenäinen joukko kuin puolustajat ovat. Vastustajien toiminta on ollut enemmän itsenäisten toimijoiden varassa ja yksittäisten toimijoiden argumentointia sanomalehtien sivuilla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että vastustajat olisivat olleet ns. heikommassa asemassa Konikallion kiistassa. Media on vahva foorumi, jonka kautta voidaan ohjailla yleistä mielipidettä, ja media on toiminut vastustajilla sekä puolustajilla tehokkaana foorumina. Konikallion kiista on ollut paljolti yksilötoimijoiden moniasialiikettä median välityksellä.
Puolustajat ovat argumentoinnin kautta pyrkineet kyseenalaistamaan modernin yhteiskunnan arvorakennetta ja tavoitteita. Puolustajien mielestä moderni yhteiskunta on uhka itse ihmiselle itselleen. Kritiikki modernia yhteiskuntaa ja sen tehokkuustavoitteita kohtaan sekä uusi ristiriita-asetelma Euroopan unionin kanssa ovat uusia tasoja, jotka ovat tulleet esille Konikallion kiistan kautta. Konikallion kiistasta voi myös tehdä laajemman havainnon, jonka mukaan nämä uuden osallistumisen tendenssit (yksilön moniasiatoiminta) voisivat viestiä muutoksesta siinä tavassa, jolla ympäristöongelmissa tullaan toimimaan tulevaisuudessa.
Ympäristöön liittyvien kiistojen merkitykset ja asiakysymykset 1990-luvulla ja 2000-luvulla muuttuneet yhä monisyisimmiksi ja päällekkäisiksi. Yksi kiista voi samalla politisoida monta asiaa. Joidenkin tutkijoiden mukaan aiemmin melko säännöllinen aaltoliike ympäristökiistojen muodostumisessa ja kehittymisessä voi olla muuttumassa ilmiöksi, jota voisi kutsua pistemäiseksi ja projektiluontoiseksi toiminnaksi. Konikallion kiista on ollut juuri tällainen projektiluontoinen kiista, jossa yksilöt ovat toimineet erilaisten asiakysymysten pohjalta enemmän kuin ideologian pohjalta.
luonnonsuojelu, liito-orava, Euroopan-unioni, ympäristöpolitiikka, Konikallio
Tutkin Pro gradu tutkielmassani suomalaista ympäristöpolitiikkaa paikallisella tasolla ja keskityn tarkastelemaan EU:n ympäristöpolitiikan vaikutuksia suomalaiseen paikallisen tason ympäristöpolitiikkaan. Tarkastelukohteenani on esimerkkitapaus Konikallion luonnonalueesta, jonka suojelemisesta on kiistelty kahdeksan vuotta. Tapaustutkimuksen avulla pyrin tuomaan esille, millaisia ongelmia EU:n ympäristölainsäädännön- ja politiikan toteuttamisessa ilmenee paikallisella tasolla ja millaisia argumentteja Konikallion kiistaan osallistuvat toimijat ovat käyttäneet oman asiansa ilmaisemiseksi ja edistämiseksi.
Tutkimuskysymykseni on kaksiosainen: keskityn toisaalta tutkimaan sitä, miten eri toimijat vastustavat ja puolustavat Konikallion luonnonalueen suojelemista ja toisaalta tutkin sitä, miksi Konikallion luonnonaluetta halutaan suojella ja olla suojelematta. Tutkimusmetodinani käytän argumentaatioanalyysiä eli retoriikkaa. Käytän tutkielmassani Perelmanin retoriikkateoriaa.
Aineistoni koostuu pääasiassa eri sanoma- ja aikakausilehdissä julkaistuista uutisista, kolumneista, haastatteluista ja mielipidekirjoituksista koskien Konikallion luonnonalueen suojelemisesta käytyä kiistaa. Teoreettisen viitekehyksen tutkielmalleni olen ottanut ympäristöpolitiikkaa sekä ympäristöongelmaa määrittelevistä teoksista sekä ympäristöfilosofiaa valottavista teoksista. Käytän tutkielmassani Yrjö Hailan ja Pekka Jokisen (2001) määritelmää ympäristölle.
Erilaisten toimijoiden henkilökohtaisten mielipiteiden ja oman arvomaailman lisäksi Konikallion kiista ilmentää myöskin laajempaa yhteiskunnallis-kulttuurista prosessia, jolla on omat materiaaliset ehtonsa. Kiista Konikalliolla elävistä liito-oravista ja niiden arvosta ja merkityksestä kuvastavat yhtä viitekehystä yhteiskunnassamme olevista erilaisista arvoihin liittyvistä kamppailuista. Kiista liito-oravista on tuonut uusia ideologioita, arvoja ja kysymyksiä julkiseen keskusteluun ja yhteiskuntaamme ja muut yhteiskunnassa jo esillä olevat arvot ja toimintamallit myös muokkaavat ja ehdollistavat näitä uusia kysymyksiä.
Konikallion kiistan asiakenttä on rakentunut niin, että eri asiakysymyksiä edustavat toimijat ovat löytäneet toisensa saadakseen liittoutumisen voimaan ja laajuuteen liittyvät hyödyt. Esimerkiksi Lounaisen Sisä-Suomen Luonnonsuojeluyhdistys ry. on perustettu Konikallion kiistan johdosta ja sen kautta puolustajat ovat voineet jatkaa omaa kamppailuaan Konikallion luonnonarvojen tunnustamiseksi. Yhdistystä on käytetty sosiaalisten, taloudellisten ja kulttuuristen resurssien kokoamiseen.
Vastustajat eivät puolestaan ole muodostaneet niinkään yhtenäistä joukkoa kuin puolustajat. Vastustajia on ilmennyt hyvin erilaisia ja vastustuksen voima on vaihdellut huomattavasti. Voisi sanoa, että vastustajat eivät ole yhtä yhtenäinen joukko kuin puolustajat ovat. Vastustajien toiminta on ollut enemmän itsenäisten toimijoiden varassa ja yksittäisten toimijoiden argumentointia sanomalehtien sivuilla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että vastustajat olisivat olleet ns. heikommassa asemassa Konikallion kiistassa. Media on vahva foorumi, jonka kautta voidaan ohjailla yleistä mielipidettä, ja media on toiminut vastustajilla sekä puolustajilla tehokkaana foorumina. Konikallion kiista on ollut paljolti yksilötoimijoiden moniasialiikettä median välityksellä.
Puolustajat ovat argumentoinnin kautta pyrkineet kyseenalaistamaan modernin yhteiskunnan arvorakennetta ja tavoitteita. Puolustajien mielestä moderni yhteiskunta on uhka itse ihmiselle itselleen. Kritiikki modernia yhteiskuntaa ja sen tehokkuustavoitteita kohtaan sekä uusi ristiriita-asetelma Euroopan unionin kanssa ovat uusia tasoja, jotka ovat tulleet esille Konikallion kiistan kautta. Konikallion kiistasta voi myös tehdä laajemman havainnon, jonka mukaan nämä uuden osallistumisen tendenssit (yksilön moniasiatoiminta) voisivat viestiä muutoksesta siinä tavassa, jolla ympäristöongelmissa tullaan toimimaan tulevaisuudessa.
Ympäristöön liittyvien kiistojen merkitykset ja asiakysymykset 1990-luvulla ja 2000-luvulla muuttuneet yhä monisyisimmiksi ja päällekkäisiksi. Yksi kiista voi samalla politisoida monta asiaa. Joidenkin tutkijoiden mukaan aiemmin melko säännöllinen aaltoliike ympäristökiistojen muodostumisessa ja kehittymisessä voi olla muuttumassa ilmiöksi, jota voisi kutsua pistemäiseksi ja projektiluontoiseksi toiminnaksi. Konikallion kiista on ollut juuri tällainen projektiluontoinen kiista, jossa yksilöt ovat toimineet erilaisten asiakysymysten pohjalta enemmän kuin ideologian pohjalta.